Auf Wiedersehen!

Mun on pitänyt aloittaa tämän postauksen kirjoittaminen jo viikon alussa. Ylläri pylläri en ole kuitenkaan saanut sitä aikaiseksi ja nyt mulla ois noin kolme miljoonaa muutakin hommaa joihin mun pitäis paneutua. Mulla on tavaroita vielä pitkin poikin asuntoa, mun huone odottaa siivousta, tietokone vaatii tyhjentämistä ja Wien odottaa hyvästejä.
Sen lisäksi että tiesin jättäväni puolet hommista viime tinkaan, mä ajattelin että aloittaisin tämän postauksen kirjoittamista ajoissa ihan vain keksiäkseni mitä kirjoittaa. Mä en tiedä miten mä tiivistäisin koko kuluneen vuoden yhteen ainoaan postaukseen. Mulla on muutenkin nyt aika sekavat fiilikset lähtemisestä, kun samaan aikaan oon super innoissani ja super surullinen. En ehkä myöskään ihan kokonaan oo vielä sisäistänyt sitä että nyt vaan menen Suomeen, enkä tuukaan enää takasin tänne...

Tän vuoden aikana Wienistä on tullut mulle koti. Mä tunnen tämän kaupungin nyt. Mä tunnen tämän kaupungin tavat ja erikoisuudet ja mä olen tottunut niihin niin hyvin että ne tuntuu musta ihan normaaleilta. Mä tiedän miten moniin paikkoihin mennään, enkä mä enää tupsahtele niin usein syvän hämmenyksen kanssa millon minnekin ja ihmettele että "miten kummassa mä olen nyt täällä kun äsken mä olin tuolla?". Metrot, bussit ja ratikat on mulle tuttuja, mulla on lempikahviloita, -ravintoloita ja -pubeja, saksan puhuminen tuntuu kivalta ja kaikki tuntuu turvalliselta. Ja nyt mä sitten olen lähdössä.

Musta tuntuu että mä olen muuttunut tosi paljon. Mietin kyllä myöskin että onko se muutos muillekin näkyvää sorttia, vai onko se vaan mun päässä. Musta joka tapauksessa tuntuu että Wien on opettanut mut sosiaalisemmaksi, positiivisemmaksi, luottavaisemmaksi ja rohkeammaksi. Mä oon oppinut pysymään rauhallisempana ja välttämätään paniikkia kriisitilanteissa (kuten hämähäkin hyökätessä mun huoneeseen). Päällimäisenä musta kuitenkin tuntuu että mä olen oppinut luottamaan itseeni ja huomannut että mä ehkä selviänkin ilman että mun joka asiasta tarvitsee konsultoida mun vanhempia.

Tuntuu myös oudolta että kaikki ne ihmiset joihin mä oon täällä tutustunut on pian eri paikassa kun minä. Osa jää tänne, osa palaa Suomeen ja jotkut lähtee ihan muualle, mutta enää meitä ei yhdistä se että me kaikki asutaan Wienissä. Mä oon saanut tän vuoden aikana tavata niin ihania ihmisiä etten olisi koskaan voinut odottaa sellaista. Olen varmasti saanut ainakin muutaman elinikäisen ystävän ja mä toivon sormet ja varpaat ristissä että pysytään aina yhteyksissä.

Nyt mun on pakko mennä pakkaamaan loput tavarat ja laittaa mun huone järjestykseen.

Iso kiitos kaikille tätä blogia lukeneille ja erityisesti kommentoineille! Mä ainakin haaveilen jatkavani bloggailua taas kesän jälkeen ja jos niin käy, tulen varmasti kertomaan siitä tännekin!

Nyt päätän tämän postauksen ja blogin yhden mun lempparibiisin sanoituksiin.

Ganz egal, wo meine Reise hingeht
Spür ich, dass mein Herz schlägt für mein zu Hause, dass in mir lebt.
Ich weiss, genau, mein Heimweh kommt mit.
- Keiner mag Faustmann, Heimweh

Danke!

Musik auf Deutsch osa 2

Saksankielisen musiikin esittelypostaukset jatkuvat.


Tiemo Hauer
Tiemo Hauerin mä löysin ihan vaan koska Youtube osaa suositella mulle niin kivoja laulajia. Kuten jo edellisessä postauksessa kävi ehkä ilmi, mulla on pieni pakkomielle kiharatukkaisiin mieslaulajiin. Niimpä kellekään ei varmaankaan tullut yllätyksenä että mä tykästyin Tiemonkin musiikkiin melkein heti (mun aivot varmaan saa kaiken musiikin kuulostamaan hyvältä jos laulaja vaan on söpö...).
Tiemo Hauer on siis saksalainen poplaulaja, joka soittaa myös pianoa (ah rakkautta!) Mä en tiedä onko vika mussa, mutta mun korvaan Tiemon aksentti kuulostaa jotenkin tosi hassulta. Jotenkin tosi sellaselta supersaksalaiselta, missä ärrät lausutaan tosi voimakkaasti. Musta se kuulostaa kuitenkin myös niin kivalta, että oon jo senkin takia kuunnellut hänen musiikkia tosi paljon. Mutta on ne biisitkin hei hyviä!
Ehrilich Glücklich
Nacht am Strand

Kuva täältä

Cro

Ekat kymmenen kuukautta Crota vihattuani, oon kiintynyt siihen niin paljon että ne biisit on alkanutkin kuulostaa ihan hyviltä. Cro on siis saksalainen räppäri ja mä erittäin pääsääntöisesti inhoan räppiä, joten tämä on nyt ihan uusi juttu mulle. Niimpä mä en edes yritä leikkiä että tietäisin asiasta jotain. Tyydyn vaan linkkaaman muutaman kivan biisin.
Horst und Monika

Einmal um die Welt

Kuva täältä

Lopuksi vielä muutama satunnainen biisivinkki:
KRIS: Diese Tage
Sido: Bilder im Kopf
Philipp Poisel: Wie soll ein Mensch das ertragen
Sporfreunde Stiller: Applause, Applause
Philipp & Julia: Wellen und Meer

Praha

Perjantaina me otettiin Sonjan ja yhden Sonjan ystävän kanssa suunta kohti Prahaa. Tai no, ekat tunnit me vaan yritettiin ottaa suunta sinne kun ei me päästy Pratersterniä pidemmälle, koska bussi oli myöhässä. Yli tunnin. Onneksi meillä oli eväitä. 

Me oltiin ostettu bussimatkat Student Acency-nimiseltä firmalta. Matka maksoi yhteensä 30 euroa, mikä on ainakin mun mittapuulla tosi vähän. Bussissa sai katsella leffoja pieneltä näytöltä, joten matka sujui ihan rattoisasti, vaikka me juututtiinkin vielä toiseksi tunniksi liikenneruhkaan. Prahassa oltiin vasta yhdeksän aikoihin illalla, joten loppuilta menikin ruokaa etsiessä ja nukkuessa.

Lauantaiaamuna me popsiittiin ensin oikein mainio aamupala meidän hotellilla, ja lähdettiin sitten seikkailulle. Koska ilma oli oikein aurinkoinen, me ajateltiin vain kierrellä ja ihastella rakennuksia. Ja ihasteltavaa kyllä riitti. Prahassa on ihan mielettömän kauniita taloja (joista kuvia tulee seuraavaan postaukseen), upeita maisemia ja hienoja kirkkoja. 

Muutama muukin turisti oli Kaarlen sillalla samaan aikaan

Maisemia linnalta

Me kiivettiin linnakukkulalle ihastelemaan maisemia. Itse linnakin oli ihan kaunis, mutta maisemat ylhäältä olivat ehdottomasti upeammat. Kauheassa helteessä kiipeäminen tuntui tosi rankalta (koska muutenhan olen aina super reipas urheilija...), mutta oikeasti matka ei edes ollut kovin pitkä.

Hassu vartijasetä linnalla

... ja hassu patsas sillalla

Kuten kuvistakin kenties huomaa, taivaalle oli kerennyt kertyä melkoisen synkkiä pilviä joten me päätimme suunnata sateelta suojaan. Kello oli jo sen verran paljon että nälkäkin alkoi kurnia. Onneksi melko pienen kävelyn ja kastumisen jälkeen vastaan tuli mukavannäköinen ravintola. Mä en kuollaksenikaan muista ravintolan nimeä, mutta ruoka oli hyvää ja palvelu ok, joten olin tyytyväinen. Iltapäivällä mä söin vielä super herkullista suklaakakkua Choko Cafessa, jota voin suositella kyllä kaikille! Paikka oli tosi suloinen (erityisesti terassi oli ihana) ja palvelu tosi hyvää.

Suklaakakkua Choko Cafessa

Loppu päivä me kierreltiinkin tehokkaasti ympäri kaupunkia. Käytiin muun muassa John Lennon Wallilla, ihailemassa kirkkoja ja kauniita taloja. Väsymys yllätti kuitenkin reippaat matkailijat ja hotelli kutsuikin pienelle lepotuokiolle. Illalla me pienen sattuman (= söpöjen brittipoikien) ansiosta löydettiin kiva baari nimeltä James Dean ja vietettiinkin siellä loppu ilta. 

Praha oli musta tosi valloittava kaupunki, ja olisi varmasti ollut kiva viettää siellä muutama päivä pidempäänkin. Ruuat ja juomat oli tosi halpoja ja kivoja ravintoloita ja pubeja näytti olevan paljonkin. Myöskin maisemat ja talot oli niin upeita että ihan niitä ihastellessa saisi varmasti vielä aikaa kulumaan Prahassa. Mä olin myös katsonut muutaman museon, joihin olisin halunnut mennä jos sää ei olisi ollut niin hyvä. Viikonloppu tuntui jotenkin niin lyhyeltä ajalta, etten oikein saanut koko kaupungista kunnon käsitystä.
Nyt jätän teidät muutaman John Lennon Wallilta otetun kuvan kanssa.

Halailin maailmaa 

Matka Ringin ympäri

Viime viikko meni niin hujauksessa etten vain yksinkertaisesti muistanut/jaksanut kirjoitella tänne mitään. Tänään on kuitenkin tasan viikko jäljellä siihen kun palaan Suomeen, joten ajattelin että olisi syytä aloittaa tekemään loput postaukset mitä mulla on mielessä. Vielä on siis tulossa juttua ainakin Prahan reissusta, lisää musiikkia saksaksi ja ajatuksia kotiinlähdöstä. Pysykää siis kuulolla! Nyt kuitenkin luvassa on kuvia viimeviikkoiselta Ringin ympärimatkaltamme ja samalla vähän kuulumisia viime viikolta.

Burgtheater Volksgartenista kuvattuna

Kunshistorischesmuseum ja Volksgarten

Mä olen jo pitkään halunnut pyöräillä Ringin ympäri ja viikko sitten sunnuntaina me päätettiin vihdoin ja viimein Sonjan kanssa tarttua tuumasta toimeen. No ihan ei reissu onnistunut suunnitelmien mukaan. Me saatiin nimittäin vuokrattua vain yksi pyörä (ja sekin vasta puolesta välin matkaa), joten suurin osa matkasta tauttui sitten kävellen. Onneksi ilma oli hyvä ja meillä oli paljon evästä, joten eipä tuo kävely niin haitannut.

Volksgartenin suihkulähde

 Maanantaina mä sain mun elämäni ensimmäisen fanityttöhetken Robi Faustmannin kanssa. Kirjoittelinkin Musik auf Deutsch -postauksessani mun uudesta lempparibändistä Keiner mag Faustmannista. Maanantaina Keiner mag Faustmannilla oli keikka B72:n Acoustic Summer in the City -tapahtumassa ja sinnehän mun oli tietenkin päästävä. Pubi oli ihan täynnä ja siellä oli super kuumaa, mutta Keiner mag Faustmann oli just niin hyvä kun olin odottanutkin ja keikan jälkeen pääsin juttelemaan Robin kanssa (joka muuten kehui mun saksaa!) ja sain molempien jäsenten nimmarit juuri ostamaani kassiin. Vieläkin hymyilyttää :)

Universität Wien

Votivkirche

Tiistaina me mentiin mun au pair -lapsosen kanssa Praterin huvipuistoon. Mä erehdyin tavoistani poiketen menemään yhteen laitteeseen, jota luulin samanlaiseksi kun Särkänniemen Koskiseikkailu. No ei se ollut. Vene pyöri koko matkan alas, mikä tuntui kertakaikkiaan hyvin epämielyttävältä. Juuri kun luulin selvinneeni koko jutusta kuivana ja hengissä pois, roiskahti vain ja ainoastaan mun päälle vettä ja olinkin sitten läpimärkä. No tytöillä tuntui olevan hauskaa ja aurinko kuivattu mun mekonkin aika nopeasti.

Keskiviikkona ei niin iloiset uutiset kantautuivat meidän postilaatikkoon. En päässyt kouluun ja muutama tunti menikin sitten ikävää kohtaloani harmitellessa. Onneksi Sonja houkutteli mut ulos ja me mentiinkin sitten sushille. Illalla viimeisetkin murheet unohtuivat kun me saatiin Sonjan kanssa yhteiskuva Pappalan baarimikon kanssa. Voi riemua!

Hassu pääpatsas

Torstaina me pidettiin ensin brunssi meidän takapihalla. Iltapäivällä suunnattiin vihdoin ja viimein Taidehistorialliseenmuseoon. Mä olen jo pitkään halunnut mennä sinne ja nyt sain aikaiseksi. Museohan olikin sitten ihan massiivinen ja jossain vaiheessa pieni turtumus alkoi iskeä. Mä tykkäsin eniten Kunskammerista ja Egypti-osastosta. Yläkerran keskiaikaiset maalaukset olivat pidemmän päälle melko pitkästyttäviä, koska niitä oli monta huoneellista. Rakennus itsessään on todella hieno, sekä ulkoa että sisältä. Mä kävelin joka paikassa niska kenossa, kun halusin tuijotella upeita kattomaalauksia ja koristeita. Vaikka Taidehistoriallinenmuseo oli hieno, en ehkä ihan ensimmäiseksi suosittelisi sitä kohteeksi täällä Wienissä. Esim. Ober-Belvederessä tai Albertinassa on mun mielestä paljon kiinnostavampia juttuja. Taidetta on myös paljon vähemmän, jollon siihen jaksaa oikeasti keskittyäkin.

Stadtpark

Museon jälkeen me suunnistettiin ensin nuudelikojun kautta (siis Wienin nuudelikojut on asia jota ei saa jättää välin täällä käydessään) Volksgarteniin lepuuttamaan jalkoja. Sieltä me mentiin vielä Schwedenplatzille jäätelölle. Schwedenplatzilla on ihan mieletön italialainen jäätelöpaikka, josta saa ihania annoksia. Mä söin tällä kertaa Panna Cottaa, joka oli taivaallisen hyvää.

Karlskirche

<3

Touhukas, mutta myös aivan ihana viikko takana siis! 

Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille (ja viimeistä viikkoa Wienissä mulle)!

Auf Wiederschreiben!

Österreichische Sauna

Tänään me koettiin Sonjan kanssa jotain hyvin outoa ja kummallista, nimittäin itävaltalaisten versio meille suomalaisille niin kovin tutusta saunasta.
Me mentiin mun au pair -lapsosen ja hänen kaverin kanssa yhteen Wienin uimahalleista. Paikassa oli tarjous, jolla uimatiloihin ja saunaan pääsi 12 eurolla koko päiväksi. Täällä ei siis uimahallihintaan kuulu sauna, ja yleensä se on myös todella kallis. Kesänmyötä joissain paikoissa on hintoja onneksi alennettu.
Mä lähdin ensin hortoilemaan yksikseni saunaosastolle, koska Sonja ei ollut vielä tullut. Saunatilat olivat tosi hienot ja uudennäköiset. Saunoja oli viisi erilaista; 90-asteinen sauna, bio-sauna, infrapunasauna, höyrysauna ja yksi melko normaali sauna. Mä hengailin hetken bio-saunassa jossa oli lämmintä noin 45 astetta, eikä löylykauhaa tai -sankoa näkynyt missään.
Sonjan saavuttua menimme tutustumaan tarkemmin muihin saunoihin. Me yritettiin löytää löylysankoa, mutta niitä ei ollut missään. Me näytettiin varmaan niin eksyineiltä, että paikan työntekijä päätti informoida meitä muutamista säännöistä. Uimapuku päällä ei saa mennä saunaan. Saunassa saa olla 12 minuuttia kerrallaan (siis mitä ihmettä?).
Yhdessä seinässä oli 20-kohtainen ohjeistus saunakäyttäytymiseen. Saunassa saa siis tosiaan olla 12 minuuttia kerrallaan. Sen jälkeen seurasi monimutkainen peseytymisrituaali, jonka jälkeen sai taas mennä saunaan. Uimapuku ei saanut olla päällä, mutta alastikaan ei saanut olla. Höyrysaunassa istuessamme meille tultiin myös sanomaan ettei siellä saa olla pyyhettäkään mukana. Mä en tiedä miten meidän olisi ollut tarkoitus olla olematta alasti ilman pyyhettä ja uimapukua... Ja kenen mielestä saunassa käyntiin edes tarvitaan näin miljoonatuhatta ohjetta? Siis ihan oikeasti!
Sauntailat olivat yhteiset miehille ja naisille. Suomalaiseen miehet-naiset jaotteluun tottuneena oli vähän outoa olla itse alasti kun ympärillä on miestyöntekijöitä joilla on vaatteet päällään. Joku korjausmieskin vaan hengaili työvaateissa kun me istuttiin lasiovien takana alasti. Saunojen ovenpielissä oli pienet nappulat, joissa toisessa oli nainen toinen oli pelkästään vihreä. Meille ei myöskään selvinnyt että oliko näillä painikkeilla joku merkitys.
Mä oon aikasemminkin hämmentynyt joistain itävaltalaisista tavoista, mutta tämä oli kyllä eka kerta kun mulla oli koko ajan vaan tosi epätietoinen ja epävarma olo siitä että mitä tapahtuu ja mitä mun pitää tehdä. Me mietittiin koko ajan että mahdetaankohan me nyt rikkoa jotain sääntöjä jos me nyt tehdään näin tai noin. Ei mikään rentouttavin saunaelämys todellakaan. Onneksi mä kohta pääsen mökille saunomaan!