Päätin maanantaina että tällä viikolla otan itseäni niskasta kiinni ja teen jotain matkavalmisteluja. No nyt on toki vasta keskiviikko, mutta en ole oikeasti tehnyt vielä yhtään mitään. Onneksi aikaa on vielä se kolme viikkoa ja ensi viikolla äiti tulee kotiin! Sitten alkaa tapahtua, koska äiti on paljon aikaansaavampi ihminen kuin minä. En minä oikeasti osaa edes ajatella että mitä kaikkea tässä nyt pitäis huomioida ja tehdä. Toisaalta olen koko elämäni ottanut rennosti, sen kummemmin asioista huolehtimatta ja etukäteen murehtimatta joten ehkä minun täytyy vain jatkaa samalla linjalla. Hyvinhän se on tähän astikin toiminut!
Olen koittanut täyttää kaiken liikenevän vapaa-aikani sillä, että tapaan kaikkia kavereita ja sukulaisia. En jotenkin ole vielä kunnolla ehkä sisäistänyt ajatusta siitä, että olen oikeasti poissa vuoden. Vaikka tulenkin jouluksi kotiin, en varmasti kerkeä näkemään kaikkia ystäviäni silloin. Onneksi on facebook, sähköposti, mese ja skype! Yhteydenpidon pitäisi ainakin onnistua. Tiedän jo nyt että nämä viimeiset kolme viikkoa tulee olemaan melkoista itkua, koska minähän en tarvitse kuin puolikkaan syyn itkeä ja heti on tippa linssissä. Olisi niin paljon helpompaa jos kaverini eivät olisi niin ihania. Mutta kun ne on vaan niin rakastettavia, että pakkohan niistä on tykätä! Ja pakkohan niitä on kaivata ja ikävöidä jo nyt.
Tämän postauksen alkuperäinen tarkoitus oli jakaa tuo, ainakin minua kovasti ilahduttanut uutinen, mutta hairahduin nyt vähän muihinkin aiheisiin. Ehkä se ei kuitenkaan haittaa. Nyt voisin ihan oikeasti koittaa etsiä vaikka edes netistä jotain tietoa au pair vuodesta, ja siitä että mitä pitää huomioida (oikeastihan päädyn vain Facebookkiin ja lukemaan blogeja, mutta yritys on kova), ehkä löydän jotain oikeasta tärkeää.
Ainiin! Sen mainitsemani artikkelin linkki on tässä: http://www.hs.fi/ulkomaat/Wieniss%C3%A4+nousi+myrsky+vesilasin+hinnasta/a1305584300831?ref=tf_iHSisboksi630
Kaikella rakkaudella, Milperi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti