Eine kleine Kugelschreiber

Kaikkien iloksi laitan tänne nyt sekalaisen läjän hyvin sekalaisia kuvia. Monet on otettu jo parikin kuukautta sitten joten, ei, täällä ei todellakaan enää ole noin kesäistä kun kuvissa näyttää olevan. Kyllä tulikin ikävä noita lämpimiä kelejä näitä kuvia selaillessa. Tänään täällä kyllä oli oikeastaan näin syksyksi todella lämmin päivä. Näytti siltä kuin kevät tulisi. Pieni masennus iski kun tajusin ettei kevät tule vielä pitkään aikaan. Onneksi täällä alkaa jouluvalokausi olla jo parhaimmillaan. Kaikki tuollaiset valojutut kun ovat niin kivoja.

Mutta nyt kuvia, toivottavasti tykkäätte!

Äiti, Teemu ja minä jätettiin sivistyneesti meidän huivit tuolien selkänojalle Scloss Schönbrunnin konsertissa. Luin jostain että näin varmistetaan että oma paikka säilyy vapaana vielä väliajan jälkeenkin.

Hundertwasserhaus.

Lisää Hundertwasserhausia.

Hundertwassermuseo, joka oli todella mielenkiintoinen! Minä rakastuin ihan täysin Herra Hundertwasserin töihin, ne olivat niin ihanan värikkäitä ja mielikuvituksellisia. Museossa oli myös hänen suunnittelemansa kaupunki tai kylä, josta tuli vähän mieleen Taru Sormusten Herra-elokuvien Kontu.

Ja vielä kerran Hundertwasserhausin julkisivu.

Johann Straußin patsas Stadtparkissa.

Karlskirche.

Karlskirchen yksityiskohtaiset pylväät olivat todella upeat, ja kirkko oli muutenkin näkemisen arvoinen.

Schönnbrunnin konserttisali.

Yksi oopperan väliaikakahviloista.

Oopperan kattokruunu.

Oopperan lava keskellä päivää, kun mitään esitystä ei ole menossa.

Belvederessä oli hienon muotoisia puita. Kuinkahan usein nämä pitää leikata, että ne pysyvät noin tasaisina?

Maisemia maailmanpyörästä.

Joka toisessa maailmanpyörän "vaunussa" on mahdollisuus nauttia esimerkiksi romanttinen illallinen. Ihan houkutteleva ajatus, maisemat ainakin olisivat upeat.

Sacherkakku oli juuri niin hyvää kuin sen sanotaankin olevan. Ei lainkaan kuivaa, kuorrutetta oli juuri sopivasti ja aprikoosihillo oli herkullista.

Secessionin kattopallo, joka löytyy Itävallan 50 sentin kolikosta.

Puna-armeijan muistomerkin suihkulähde.

Ronache-teatteri.

24.11.

Tämä viikko on kyllä mennyt jonnekin hyvin käsittämättömällä vauhdilla. Maanantaina onnistuin kaatumaan hyvinkin tyylikkäästi portaissa, ja pari päivää oli selkä sen verran kipeä ettei kauheasti uskaltanut tehdä mitään. Ihana mustelma siellä edelleen on, mutta onneksi siihen ei enää satu niin pahasti. Loppu viikosta tuli tehytä sentään jotain. 

Christkindlmarkt

Perjantaina menimme Marian kanssa käymään Rathausplatzin joulumarkkinoilla. Oli kyllä niin super söpöä että! Kun hyppäsin ratikasta ulos oli ihan kuin olisin tullut johonkin toiseen maailmaan. Rathausplatzia ympäröiviin puihin oli ripustettu erilaisten teemojen mukaan valoja. Yhdessä puussa oli esimerkiksi sydämiä ja toisessa kuumailmapalloja. Oli jo tosi pimeää ja kaikki ne valot näyttivät ihanilta. Sisäänkäynneillä ja polkujen aluissa oli valaistut portit, ja joka puolelle oli viritelty vaikka mitä muitakina valojuttuja. Kaikki nämä valohärpäkkeet oli kuitenkin todella tyylikkäät, eivätkä sellaiset über massiiviset ja välkkyvät, vaan oikeasti kauniit.
Rathausplatz oli täynnä kojuja, joissa myytiin kaikenlaista joulutavaraa ja tietenkin ruokaa. Monissa kojuissa myytin esimerkiksi kynttilöitä, karkkia ja joulukoristeita. Ihmisiä oli niin paljon ettei me kauhean lähelle jaksettu tunkea. Suunnitelmissa onkin mennä jonain arkipäivänä keskellä päivää ostamaan joululahjoja/tuliaisia Suomeen. Voin kyllä muutenkin kuvitella että minusta tulee joulumarkkinoiden vakioasikas, niin hurmaavaa siellä oli.

Pappala Pub

 Joku päivä omistan vielä kokonaisen postauksen Pappalalle, koska minä ihan oikeasti rakastan sitä paikkaa. Tälläkin kertaa menimme Marian kanssa sinne ja oli kyllä onnistunut ilta. Niin kuin aina Pappalassa ja Marian kanssa. Mikään ei voi silloin mennä pieleen ;)
Yöksi menin Marialle, koska tänään leivoin hänen au pair-perheelleen muffinseja. Oli kiva leipoa pitkästä aikaa, jotenkin kotona tulee leivottua säälittävän harvoin. Muffinseista tuli jännän vihreitä; syytän soijamaito + vadelmat kombinaatiota. Ihan hyviltä ne kuitenkin maistui, ja sehän on tärkeintä!
Muffinseiden valmistuttua kävimme vielä Marian kanssa pitkällä lenkillä Tonavan varrella. Erittäin onnistunut, ja erittäin rauhallinen lauantai takana. Hämmentävää olla jo kymmenen aikaan kotona.

Tasan kuukausi jouluun...

... ja alle kuukausi siihen että minä olen Suomessa. En ole ostanut vielä yhden yhtä joululahjaa, vaikka olenkin niiden ostamista jo varmasti kuukauden suunnitellut. Tarkoiteuksenani oli välttää kaikki kamalat jouluruuhkaat, mutta nyt se taitaa olla jo myöhäistä. Ehkä joulumarkkinat vielä pelastavat minut! Joka tapauksessa on todella outoa että olen ollut täällä jo kohta neljä kuukautta. Mitähän tällekin kuukaudelle taas oikein tapahtui, vastahan minä kirjoitin kuinka olen ollut täällä kolme kuukautta... Mihin tämä aika oikein katoaa? Ei mene kauaa niin huomaan jo istuvani lentokoneessa matkalla kotiin. En malta odottaa!

An, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor und zwischen

Der das die die, den das die die, dem dem der der

Viime viikolla koin saksan tunnilla uskomattomia valaistumisen tunteita! Ensimmäistä kertaa koskaan luulen edes ymmärtäneeni akkusatiivit ja datiivit. Ainakin perusajatus minulla on päässä, nyt kun vielä jaksaisin opetella ulkoa kaikkia noita juttuja. Saksa on siitä ärsyttävä kieli että siinä ei oikeasti ole mitään logiikka. En kyllä tiedä onko kovin monessa muussakaan kielessä toisaalta. No joka tapauksessa minä olen ollut aina kamalan laiska opettelemaan ulkoa yhtään mitään ja nyt yritän opetella der, das, dietä, akkusatiiveja ja datiiveja ja kaikkea muuta mahdollista. Joissain jutuissa on onneksi edes jotain sääntöjä, mutta yleensä niissäkin on sata poikkeusta. Luultavasti minullekin kohta selviää ettei tämä akkusatiivi-datiivi juttu olekaan niin yksinkertainen kuin luulin että se on.

Präpositionen

Tänään taas voittaja-fiilis oli kyllä saksan tunnilla niin hukassa kun olla ja voi. Käsittelimme prepositioita, ja minä melkein pillahdin itkuun kun en osannut laittaa yhtään prepositiota oikeaan paikkaan. Tähän asti kaikki saksan jutut ovat tuntuneet edes jollain lailla ymmärrettäviltä, vaikka ne eivät aina helppoja olekaan. Tämä prepositio juttu oli kuitenkin minulle aivan käsittämätön. Nyt voin kuitenkin kertoa, että olen taas jotakuinkin kartalla. Kotona kävimme Hannan kanssa kaikki prepositiot läpi ja ah sitä onnen tunnetta kun asiat taas valkenivat minullekin. Eihän nekään mitään helppoja juttuja ole, ja poikkeuksia löytyy varmasti taas sata, mutta tämäkin tuntuu taas asialta jonka voin vielä joskus ymmärtää.

Aus, bei, mit, nach, zu, seit, bis

Hetkellisistä epätoivon tunteista huolimatta, olen todella innoissani saksan opiskelustani. Aina kun selviän jostain arkipäivän tilanteesta pelkästään saksaksi tekee minun mieli kertoa siitä heti kaikille. Olen tässä odottanut sopivaa hetkeä kysyä Klausilta josko voisimme vaihtaa kielen suomesta saksaksi. Ainakin välillä, ja helpoissa keskusteluissa. Nyt minusta alkaa tuntua että se hetki alkaa kohta olla käsillä. Ensi vuoden tammikuussa minun pitää selvitä ÖSD:n suullisestakin kokeesta, joten sitä varten on hyvä alkaa harjoitella jo nyt. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole ollut näin suurta intoa ja motivaatiota minkään kielen opiskeluun, ja minusta tuntuu että saatan oikeasti oppia ja tajuta nämä jutut vielä. Se vie takuulla aikaa aivan järjettömästi, ja minun kärsivällisyyttäni se koettelee kovasti, tänäänkin teki mieli repiä ne typerät prepositio-paperit ja karata kotiin :P Mutta luulen että minulla on silti mahdollisuuksia!

Piti nyt tulla jakamaan tämä innostus tänne bloginkin puolelle, niin harvinaista tällainen kieli-innostus minulle on :)

Bratislava kuvina

Tässä nyt kuvia Bratislavasta. Kuvat ovat todella sekalaisessa järjestyksessä, koska blogger ja minä ei olla vieläkään ihan samalla aaltopituudella, enkä saanut vaihdettua kuvien paikkaa.

Tämä taisi olla jonkinlainen teatteri. Se oli vaan jotenkin niin kivan näköinen, että siitä piti saada kuva.

Bratislavassa oli todella paljon graffiteja. Tämä on osa pitkästä aidasta, joka oli piirrelty täyteen.

Söpö katulamppu.

Bratislavan linna, joka oli hienoinen pettymys. Linnan historia on paljon kiinnostavampi, kuin linna itsessään.  Kukkula, jolla linna sijaitsee, on ollut asuttuna jo kivi- pronssikauden vaihteessa. Sen jälkeen se on ollut niin akropolis kuin slaavilainen linnoituskin. Ensimmäisen kerran linna on rakenettu 900-luvulla, mutta sen jälkeen se on uusittu ensin goottilaiseksi, sitten renessanssilinnaksi ja sitten vielä barokkityyliin. 1811 linna kuitenkin tuhoutua tulipalossa, ja se on rakennettu uudelleen vasta 1900-luvun puolessa välissä. Juurikin tästä syystä linna ei rakennuksena ollut kovinkaan kummoinen.

Paparazzi- patsas ottaa kuvan jokaisesta viereiseen Paparazzi-ravintolaan astuvasta.

Mikaelin portti, joka on Bratislavan vanhin rakennus. Se on rakennettu alunperin  vuonna 1300, mutta sitäkin on jälkeenpäin muokattu. Viimeisen kerra vuonna 1758.

Man at work. Cumil eli pällistelijä. Tämä patsas on omistettu kaupungin kuljekelijoille ja heidän tarkkailemiselleen.
Bratislavan kaupunki halusi piristää kävelykatua, joten sinne teetettiin kolme patsasta. Valitettavasti yhdestä niistä minulla ei ole kuvaa, mutta samaan sarjaan kuuluu alempana oleva ranskalainen sotilas.

Maisemia ylhäältä, linnan kukkulalta.

Bratislavan linna vähän lähempää.

Ihanan värisiä taloja.

*Maria, minä ja Kate harvinaisen ruman seinän viressä.

* Maria, minä ja Kate linnan kukkukalla.

*

* Penkiin nojaileva mies on Ranskan armeijan sotilas. Se muistuttaa vuodesta 1805, jolloin Napoleon saapui Bratislavaan allekirjoittamaan rauhansopimuksen.

Trolleybus. En tiedä onko tälle jotain suomenkielistä nimitystä, mutta tällaisia hassuja busseja Bratislavassa oli. 

Pubikierroksella törmäsimme tällaiseen valloittavaan bändiin :)

Tähdellä (*) merkityistä kuvista kiitos kuuluu Sonjalle!

EpänoRRRmaalia osa 2

1. Duppaus. Telkkarista ei tule mitään ilman duppausta. Turha haaveilla mistään tekstityksistä ja englantia puhuvista näyttelijöistä, niitä ei täällä ole olemassa. En ole kauheasti katsonut telkkaria, koska saksan kieli ei vaan suju vielä niin hyvin että tajuaisin kunnolla mitä ohjelmissa tapahtuu. Joillekin kanaville saa onneksi joko tekstitykset tai jopa alkuperäiskielen. Olen kuitenkin katsonut Harry Potteria, Taru Sormusten Herraa, Pientä  taloa preerialla ja Housea saksaksi. Yleensä kestää jonkin aikaa ennen kun toinnun siitä että Frodo puhuu saksaa. Tai Charles Ingalls. Se oli jo aika kamalaa. Yleensä duppaukset eivät edes ole mitenkään kamalan laadukkaita ja huonoimmissa tapauksissa alkuperäiskieli kuuluu vielä alta. Näin oli esimerkiksi yhdessä Jamie Oliverin kokkausohjelmassa. Onneksi täällä on kansainvälisiä elokuvateattereita ja onneksi on Internet, josta voi katsoa sarjoja ihan englanniksi puhuttuna.

2. Kun täällä menee kauppajonoon pienten ostosten kanssa, edessä olevat ihmiset yleensä aina päästävät ohitseen jos heillä on enemmän ostoksia. Yleensä minulla menee myös puolipäivää tajuta että joku puhuu minulle. Jostain syystä oletan että ihmiset ennemmin puhuvat itsekseen kuin minulle, joten tuijottelen vain hartaani eteeni kun joku koittaa sanoa että mene vain ohitse. Kerran yksi nainen talutti minut ihan kädestä pitäen, kun en muuten ymmärtänyt etuilla häntä.

3. Bussissa vanhat ihmiset päästetään aina istumaan. Välillä jotkut hyppäävät ylös tuolista, vaikka muuallakin olisi vielä tilaa.

4. Täällä hallitsee vielä kunnon herrasmiestavat. Miehet availevat ovia, ja kun poistuu vaikka metrosta miehet päästävät usein naiset menemään ensin ja menevät vasta sitten itse perässä. Kerran yhdessä kahvilassa olimme menossa hissiin ja meidän edessä oli mies ja nainen. Mies päästi ensin kaikki meidät tytöt edellään hissiin, ja tuli vasta sitten itse perässä. 

5. Kahviloissa ei koskaan makseta kassalle. Tai no tähän on nyt sitten se yksi poikkeus, joka varmaankin vahvistaa säännön. Zanoni & Zanonissa pitääkin maksaa kassalle, ja olen edelleen hyvin hämääntynyt tästä. Yleensä aina kahviloissa ja ravintoloissa kaikki tilataan pöydistä ja tarjoilijalle myös maksetaan pöydästä. Miten kukaan muka tajuaa sitten jossain yhdessä paikassa mennä kassalle? Ei voi ymmärtää.

6. Roskattomuus. Täällä ei ihan oikeasti ole roskia melkein koskaan missään. Ainut paikka missä on roskia on Spittelau. Jostain syystä sinne levitellään aina kaikenlaisia mainoksia ja lippuja ja lappuja, jotka sitten tuulen mukana leijailevat maahan. Muuten täällä on siivoojia joka paikassa, jopa öisin ja saateella. Keskustassa on todella siistiä. Täällä myös roskien tiputtamisesta maahan saa sakkoa. Esimerkiksi tupakantumpin heittämisestä maahan saa yli 30 euron sakot.

7. Pankkikortilla maksaminen. No okei, minä luovutin suosiolla heti, enkä liiemmin ole pankkikortilla yrittänytkään maksaa, mutta Wienissä se ei kovinkaan monessa paikassa ole mahdollista. Visa Electronilla maksamista ei missään nimessä kannata edes yrittää, eikä kaupan tai ravintolan koko todellakaan takaa että pankkikortti kävisi. Usein myös ulkomaalaisten korttien kanssa tilanne voi olla vielä hankalampi.

8. Suojatien yli on mahdollista päästä ilman monen tunnin odottelua ja pelkoa siitä että joku ajaa päälle. Täällä ihan oikeasti ihmiset päästetään suojatien yli, vaikka ei ois jalallakaan kerenny sinne suojatielle astua. Aluksi tämä oli aika hämmentävää, ja minä ainakin odottelin vain kiltisti että auto on täysin pysähtynyt ennen kuin uskalsin ylittää tien. Nyt olen onneksi jo tottunut, ihmisiä taitaa nimittäin enemmän ärsyttää jos ei vaan tehokkaasti ylitetä sitä suojatietä.

Kde je toaleta?

Olen ollut Wienissä nyt melkein kolme kuukautta. Uskomatonta miten nopeasti aika menee. Uskomatonta on myös se, että viime viikolla poistuin ensimmäistä kertaa Wienistä johonkin muuualle. Minusta ei todellakaan ole tuntunut että olisin kököttänyt kolme kuukautta putkeen yhdessä kaupungissa. Suomessahan ravasin vähän väliä milloin missäkin, hyvä jos viikkoakaan olin yhdessä paikassa. Ainakin Jyväskylä-Jämsä väli tuli hyvinkin tutuksi. Wienissä on kuitenkin niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei tämä tunnu vain yhdeltä kaupungilta. Nämä kaksi reissua Wienin ulkopuolelle (toinen jopa Itävallan ulkopuolelle) saivat minut myös huomaamaan sen miten paljon rakastankaan Wieniä.

Leobersdorf ja Kottingbrunn

Viime viikolla lähdimme Sonjan kanssa käymään Leobersdorf-nimisessä pikku kaupungissa Wienin lähellä. Siellä asuu eräs suomalainen au pair, jonka kanssa kävimme syömässä Kottingbrunnissa, joka on myöskin pieni kylä. Molemmat olivat kyllä sellaisia tuppukyliä, että kun astuin juna-asemalta ulos aloin jo ikävöidä Wieniä. Kumpikaan kylistä ei ollut sellaisia söpöjä keski-Eurooppalaisia pikku kaupunkeja, vaan ne olivat aika ankeita. Meitä vastaan tuli monen tunnin aikana ehkä viisi ihmistä, ja ainakin minusta tuntui että kaikki katsoivat meitä vähän pitkään. Kai minä olen sitten jo tottunut siihen että täällä on aina muitakin ihmisiä liikeellä, eikä kukaan ihmettele että mitä minä täällä teen.

Bratislava

Viime viikonloppuna otimme muutaman kaverini kanssa bussin kohti Bratislavaa. Bussimatka maksoi vain 6,90! Vertailun vuoksi junamatka Jämsästä Jyväskylään maksaa vähintään saman verran. Matkalla ohitimme muutamankin söpön kylän, joissa oli värikkäitä taloja ja söpöjä kahviloita. Bratislava sen sijaan oli kaikkea muuta kun söpö. Se oli juurikin niin itä-Eurooppalainen kun olin kuvitellutkin sen olevan. Vanhakaupunki oli tosin hurjan suloinen, mutta muuten Bratislava ei tehnyt minuun sen suurempaa vaikutusta.

Oikeastaan ainut asia josta oikeasti tykkäsin Bratislavassa, oli vanhan kaupungin pubit. Kävimme kuudessa eri pubissa, ja kolmessa niistä oli joku live-esiintyjä. Wienissä en ole törmännyt sellaiseen vielä kertaakaan, vaikka nyt suunnittelimmekin että yritämme jonkun paikan löytää. Esiintyjät olivat perushyviä ja oli kivaa kuunnella välillä musiikkia ihan paikan päällä esitettynä.

Bratislavalaiset ihmiset aiheuttivat myös suurta hämmennystä. Välillä saimme todella hyvää palvelua, ja välillä ihmiset olivat todella epäystävällisiä. Turistialueella pyöriessä käytännössä kaikki osasivat onneksi englantia. Se oli suuri helpotus, sillä slovakia on kielenä jotain ihan uskomatonta. Minä opettelin sanomaan kiitos ja kysymään että missä on vessa. Siinäkin oli ihan tarpeeksi haastetta, ja esimerkiksi ruokalistat olivat meille kaikille ihan täyttä hepreaa. Onneksi niitäkin sai monessa paikassa myös englanniksi.

Vaikka Bratislava kaupunkina ei ollutkaan niin ihmeellinen kokemus, oli reissu sinne kuitenkin onnistunut. Tytöt olivat niin hauskaa seuraa, että viihdyimme tosi hyvin sekä hostellissamme, että pubeissa. Tottakai muutenkin oli kiva käydä uudessa paikassa, ja nähdä taas jotain ihan erilaista kuin aikaisemmin. Ensimmäistä kertaa myös ulkomailta kotiin lähtiessä ei tuntunut yhtään siltä, etten haluaisi lähteä. Oli niin ihanaa palata tuttuun ja turvalliseen Wieniin, jossa kaikki on niin kaunista ja ihmiset puhuvat saksaa. Wien tuntuu jotenkin niin kodilta jo :) Rakastan tätä kaupunkia!

Laitan kuvia sitten erilliseen postaukseen. Nyt aion koittaa parantua flenssustani Täydellisten Naisten avulla!

Naschmarkt

Yksi omista lempipaikoistani Wienissä on Naschmarkt. Se on pitkän pitkä katu, jonka varrella on kojuja jotka myyvät kaikkia mahdollisia elintarvikkeita. Kadun jakaa kahtia juurikin ne kojut ja toisella puolella on erilaisia ravintoloita. Rakastan Naschmarktin toritunnelmaa, ja sitä että sieltä ihan oikeasti saa kaikkea mahdollista. Alla on läjä kuvia, jotka varmasti kertovat parhaiten kaiken.

Hedelmiä on ihan joka lähtöön. Läheskään kaikkia hedelmiä en tunnistanut ulkonäön perusteella.

Se on Shii-TAKE!

Maailman söpöimpiä kurpitsoja!

Näistä en tiedä yhtään että mitä nämä on (jos joku tietää, niin saa sivistää minua!), mutta ne oli niin söpöjä että piti saada kuva.

Erilaisia hummuksia.

Hassuja kääröjuustoja.

Kuivattuja hedelmiäkin on kaikenlaisia.

Kalaa...

...ja lihaa

Sekä järjettömästi erilaisia mausteita.