Ajatuksia ja ikävöintiä

Eilen oli vaikein aamu ikinä. Vähiten siksi että mun piti nousta viideltä. Vaikeinta oli pakata ja lähteä, sekä hyvästellä Samuli. Olin sunnuntaina niin myöhään Helsingissä ettei me keretty kun vaihtaa kuulumisia ja vähän juoruja ja siltikin kerkesin nukkua vain neljä tuntia. Nyt just musta tuntuu että Suomeen jäi niin paljon kaikkea ja erityisesti kaikki. Tää onkin jotenkin ihan uusi tunne, ei musta aikasemmin näin lohduttomalta ja ikävöivältä ole tuntunut.

Toisaalta nyt päivän tässä haahuiltuani osaan taas ajatella järkevästi. Mulla on tosi iso ikävä, ja antaisin aika paljon jos saisin vaikka Samulin ja Sannin tänne mun seuraksi edes hetkeksi. Mutta onneksi kävin eilen Vilhelmiinan kanssa kaakaolla ja sitten vielä Sonjan synttäreitä juhlistamassa Pappalassa. Loppujen lopuksi mulla oli kiva päivä, vaikka aluksi tuntuikin että voisin lentää takaisin Suomeen vaikka heti.

Olen edelleen iloinen siitä että lähdin tänne. Erityisesti siksi että nyt huomasin miten paljon Suomessa onkaan kaikkea mitä täällä ei ole. Mä haluaisin taas Protun toimintaan mukaan, ja haluaisin jotenkin osallistua myös politiikkaan Suomessa. Suurin osa mun kavereista, sukulaisista ja muista tutuista on edelleen Suomessa. Ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä varmempi olen siitä että haluan kouluun Suomessa. T'äytin perjantaina yhteishakulomakkeen ammattikorkeakouluihin eri puolella Suomea, ja nyt vain jännityksellä odotan että pääsenkö pääsykokeisiin.

Jos joku olisi vielä puoli vuotta sitten sanonut mulle että kaipaan Suomean näin paljon, en olisi uskonut. Haaveilen edelleen ulkomailla asumisesta, mutta tämä aika Wienissä on näyttänyt miten paljon enemmän se vaatiikaan. Suomessa kaikki on niin paljon helpompaa ja kaikkia on niin tuttua, etten olekaan enää varmaa onko musta rakentamaan sitä kaikkea uudestaan jossain uudessa maassa. Onneksi mun ei tarvitse tietää tätä asiaa tässä ja nyt, ja onkin lohdullista tietää että Suomeen palaaminen ei ole lopullinen päätös.

Nyt taidan evakuoida itseni alakertaan, koska meidän takapihalta tuijottaa pelottava oranssi kissa. Varmaan suunnittelee hyökkäystä jo...

Ikävä

Olen ollut muutaman päivän kipeänä. Aina kun olen sairas, olen myös jotenkin vielä tunteellisempi kuin yleensä ja ehkäpä sen takia nyt muutamana päivänä on ollut vähän kot-ikävä. Ei mikään paha ikävä, enkä todellakaan haluaisi täältä pois. Eniten on ikävä sellaisia pieniä juttuja, joiden tärkeyttä ei edes tajua ennen kuin niitä ei enää ole saatavilla. Ajattelin listata tähän nyt asioita joita kaipaan Suomessa.

- Suklaa (Fazerin sininen)
- Irtokarkit (Miten muka voi käydä elokuvissa jos ei ole irtokarkkeja?)
- Tekstitykset (Täällä dupataan kaikki)
- Suomen kieliset kirjat
- Ruisleipä
- YleX (onneksi sitä voi kuunnella sentään netistä)
- Perhe
- Kaverit
- Iltapala (meillä ei syödä täällä iltapalaa ja minulla on hirveä ikävä iltapalaa kotona!)
- Valmis kinuskikastike (Pirkan valmiskinuskikastike on niin hyvää marjojen kanssa)
- Sourcream & Onion -sipsit (ja dippi)
- Jyväskylän kaupunginkirjasto
- Jyväskylän asunto ja Tuuli
- Koulu (erityisesti lukio ja historian tunnit)
- Salmiakki
- Kaikki lemppari tv-sarjat (Good Wife, House, Pretty Little Liars...)
- Kasvisruoka
- Rasvaton maito
- Sanni
- Leipominen
- Kouluruoka
- Työkaverit
- Karjalanpiirakat
- Hesari (minulla on täällä nettihesari, mutta ei se ole sama asia)
- Aikakauslehdet (Demi)

Ainakin tällaisia juttuja on tullut nyt mieleen. Kova ikävä on kyllä kavereita ja perhettäkin, mutta onneksi nykyään on monia tapoja pitää yhteyttä. Seuraavaksi aion tehdä listan asioista joista tykkään täällä Wienissä, ihan vain tasapainottamaan tätä Suomi-ikävää.