Monday monday

Minulla on takanani yksin ihanimmista ja hauskimmista viikonlopuista pitkään aikaan. Perjantai oli Itävallan kansallispäivä, joten minulla oli kolme päivää vapaata ja tästähän piti ottaa kaikki ilo irti.

Römermuseum

Perjantaina kävimme Sonjan kanssa antiikin Rooman historiasta kertovassa museossa. Museo oli keskittyny Wienin alueella olleisiin roomalaisiin legioonalaistukikohtiin ja asutuksiin. Alakerrassa oli jopa samalla paikalla sijainnut entinen rakennus, jossa ihan oikeasti on joskus asunut. Olen ehkä kirjoittanut aikaisemminkin siitä miten vaikeaa minun on käsittää sitä, että siinä täsmälleen samalla kohdalla on asunut joku jo pari tuhatta vuotta sitten. Oli pakko koskettaa seinää, ihan vain sen uskomattomuuden takia.
Olen muutenkin aina pitänyt Rooman imperiumia yhtenä historian kiinnostavimmista jutuista, joten museo oli kuin minua varten tehty. Lasivitriineihin oli kerätty erilaisia Wienin alueelta löytyneitä tavaroita, kuten korvalusikka (näytti muuten aika pelottavalta), sakset, pinsetit, koruja ja erilaisia kulhoja sekä kannuja. Museo oli myös sopivan pieni, ja melkein kaikki infotekstit olivat myös englanniksi.


It's Friday, Friday 
Gotta get down on Friday

Perjantai-iltana olimme kahden suomalaisen tytön tupareissa. Yksi illan parhaista jutuista oli ehdottomasti se että sain ainakin yhden itävaltalaisen kaverin. No oli kyllä muutenkin todella mukavaa. Yleensä en ole mikään suurempi juomapelien ystävä, mutta tällä kertaa sekin oli oikeasti hauskaa. Tupareista minä jatkoin osan porukasta kanssa yhteen irkkupubiin, toiset menivät Locoon tanssimaan. Oli kivaa tavata uusia ihmisiä ja olla isolla porukalla jossain.

S-A-T-U-R-D-A-Y night 

Koko viikonlopun paras juttu oli joka tapauksessa eräät synttärit MMX-nimisessä paikassa. MMX oli erittäin mukava ja viihtyisä paikka, ja kivasti jaettu kahteen kerrokseen. Alakerrassa sai tanssia ja yläkerrassa istua ja jutella. Musiikkikin oli niin hiljaisella että keskusteleminen oli oikeasti mahdollista, ilman että tarvitsi huutaa ääntään käheäksi.
Yleensä meille tuppaa vähän omalla porukalla ulkona ollessa käymään niin ettemme ota mitään kontaktia muihin ihmisiin. Lauantai-ilta oli kuitenkin erilainen. Tapasin niin mukavia ihmisiä ettei ole edes totta. Vielä pari viikkoa sitten mietin että en "halua" enempää suomalaisia kavereita, mutta onneksi olin kerennyt ennen lauantaita todeta tämän ajattelutavan tyhmäksi. Nyt oikeastaan vain ihmettelen että miksi ihmeessä kieltäytyisin tapaamista kivoja ihmisiä ihan vain siksi että he ovat Suomesta. Ei kuulosta kovin järkevältä, eihän?
MMX:stä yritimme muutaman pojan kanssa ensin jatkaa SOSiin tai Pappalaan, mutta kumpikaan ei enää ollut auki siihen aikaan yöstä, joten lopulta päädyimme johonkin pubiin jonka nimeä en enää muista. Ihan kiva paikka, aika täysi tosin, kellonajasta huolimatta.
Hassusta pikku pubista poistuttuamme kello näytti jo sellaisia lukemia että kuka tahansa järkevä ihminen olisi hypännyt bussiin ja rämpinyt kotiin nukkumaan. Mutta mepä (kun ei järkeviä olla) jatkettiin vielä yhden pianistipojan luo jatkoille. Ihan mahtava kämppä sillä pojalla ainakin oli! Huoneita oli monen monta ja ne olivat isoja ja siellä oli jopa kylpyamme! Ah, voisin muuttaa samanlaiseen asuntoon. Loppuillasta minä olin kyllä aivan hysteerinen ja kikattelin vain kaikelle mahdolliselle hauskalle, ja vähän vähemmänkin hauskalle.
Aamulla bussipysäkiltä kotiin tallustellessa havaitsimme lievästi sanottuna järkyttävän ilmiön. Nimittäin lumen! Siis ihan oikeasti! Lunta. Täällä. Lokakuussa. En tykkää, vaikka se silloin aika söpöltä puiden oksilla ja talojen katoilla näyttikin. Aamuun (joka siis meillä ei ihan silloin kahdeksalta alkanut) mennessä lumi oli jo kyllä sulanut pois, mutta tänään sitä on taas tullut lisää.
Kun lopulta pääsin Sonjan vierassängyn jo tutuksi tulleeseen kuoppaan nukkumaan olin hyvin onnellinen. Muustakin kuin siitä nukkumisesta ;)

Sunday you need love, Monday be alone

Sunnuntai menikin sitten Sonjalla leffojen ja vaalitulosten parissa. Ei taas mennyt vaalit siellä Suomessa ihan niin kuin minä olisin halunnut, mutta eipä sille mitään voi.
Tätä viikonloppua tulen muistelemaan varmasti vielä pitkään!

Donaustadt

Tätini ja serkkuni ollessa täällä Wienissä kävimme katselemassa Tonavaa ja Donaustadtia. Donaustadt oli aivan erilainen kokemus kuin muut Wienin osat. Se on todella modernia ja uutta aluetta, niin kuin alla olevista kuvista varmasti näkyykin. On jotenkin uskomatonta miten erilaisia alueita täällä Wienissä onkaan. 19. kaupunginosa missä minä asun, on ihan erilainen verrattuna vaikka keskustaan ja Donaustadt taas ihan erilainen verrattuna molempiin edellisiin.Olikin kiva nähdä tällaista modernimpaa puolta Wienistä.

Kävimme myös Donauturmissa, joka on korkea torni Donaustadtissa. Sieltä oli todella hienot maisemat Wienin ylle. Onneksi oli kaunis keli, joten sieltä näki hyvinkin kauas.

Tässä nyt joitain kuvia joita tuli silloin otettua:

Maisemia Tonavaa ylittävältä sillalta.

Wienistä tosiaan pääsee helposti muihinkin maihin, enkä ehkä ikinä totu siihen että täällä on tienviittoja Prahaan tai Budapestiin.

Maisemia Donauturmista.

Vaikka minä jotenkin tykkäänkin enemmän sellaisesta vanhemmasta arkkitehtuurista, mitä esimerkiksi Wienin keskustassa on paljon, oli Donaustadtkin todella tyylikäs. Rakennukset myös ikään kuin muodostivat sellaisen oman ympyränsä ja olivat kuin oma pieni maailmansa.

Deutschkurs

Aloitin saksan kurssin pari viikkoa sitten Wienin kansalaisopistossa. Tunteja on kolmesti viikossa, joka kerta kolme tuntia. Aluksi olikin pientä totuttelemista kun aamulla pitikin oikeasti lähteä johonkin. Tunnit alkavat joka kerta yhdeksältä aamulla, eli mitään löhöily aikaa ei aamuun jää. Minä kun olen tottunut siihen etten melkein koskaan lähde mihinkään ainakaan ennen kymmentä, yleensä lähteminen venyy 12 asti.

Kurssin opettaja on ihan okei. Ei nyt mikään maailman innostavin tapaus, mutta ihan mukava ja puhuu selkeää saksaa. Eniten tykkään siitä että opettaja pakottaa meidät puhumaan. Joko hän kyselee meiltä kysymyksiä esimerkiksi perheestä ja päivärutiineista, tai sitten me oppilaat keskustelemme keskenämme. Tämä on siksikin jo tärkeää että minä ainakin olen edelleen aika ujo puhumaan saksaa natiivien kanssa. Kun kurssilla keskustelukumppanina on joku saksaa saman verran osaava, on keskustelu paljon kivempaa ja helpompaakin. Olen jopa yllättynyt siitä millaisia keskusteluja me oikeasti saatetaan käydä ja on tosi kannustavaa huomata että pystyy muodostamaan niin paljon lauseita saksaksi.

Tunnin asiat on suunniteltu jotenkin niin että melkein vahingossa tulee opituksi kaiken maailman kielioppijuttuja. Maanantaina täytimme itsearvioinnin ja ensimmäistä kertaa millään kielentunnilla sain laittaa raksin jokaiseen "minä osaan tämän"-kohtaan. Minulle tuli myös yllätyksenä mitä kaikkia juttuja olenkaan kerennyt parissa viikossa jo oppia. On oikeasti kiva olla kerrankin kärryillä kielioppijutuista ja osata tehdä tehtäviä. Asiaan saattaa tosin vaikuttaa se, että kurssin kielitaso on A2 (http://www.tamk.fi/kieltentaitotasot). Omasta mielestäni kuulun kyllä A2-tasolle, mutta kurssin jutut ovat suurimmaksi osaksi jo minulleen ennestään tuttuja ja palautuvat helposti mieleen. Kyllähän minä kuitenkin viisi vuotta opiskelin saksaa peruskoulussa, joten kaipa sieltä sittenkin jotain on mieleen jäänyt. Olisin kyllä voinut vannoa että olen unohtanut melkein kaiken. Joka tapauksessa olen ihan tyytyväinent taso valintaani, koska ennemmin liian helppo kuin liian vaikea.

Muut kurssilaiset ovat hyvin sekalaista seurakuntaa. Meitä on yhteensä kahdeksan, mikä on loistava määrä ja mahdollistaa hyvinkin henkilökohtaisen opetuksen. Opettajalla on oikeasti aikaa meille kaikille ja tunnilla uskaltaa aina kysyä ja varmistaa jos joku asia jäi epäselväksi. Kurssilaisia on hyvin eri puolilta maailma esimerkiksi Kiinasta ja Egyptistä. Suurin osa on saapunut Wieniin jonkun toisen ihmisen takia. Neljä naista miestensä takia ja kaksi naista tyttäriensä päästyä tänne opiskelemaan. Hassua muuten, en voisi kuvitella että oma äitini muuttaisi minun perässä yhtään mihinkään. Kiinalainen mies on muuttanut Wieniin, koska elintaso on täällä parempi kuin Kiinassa, eikä hän voi ymmärtää miksi haluaisin/halusin lähteä Suomesta pois ollenkaan. Minä olenkin sitten siellä ainut joka on tullut Wieniin ihan vain koska, no halusinpa pois Suomesta ja halusin oppia saksaa. Kaikki kurssilaiset ovat kuitenkin ihan todella mukavia, vaikka melkolailla minua vanhempia ja perheellisiä ihmisiä joten välillä meidän maailmat ei oikein kohtaa.

Tällä ja viime viikolla olemme harjoitelleen Itävallan kielidiplomia (Österreichisches Sprachdiplom) varten. Kokeessa on kaksi erilaista keskustelutehtävää ja kaksi erilaista kirjallistatehtävää. Molemmat tuntuivat ihan suhteellisen helpoilta. Toisesta keskustelutehtävästä sain "arvosanaksi" sehr gut ja toisesta gut. Kirjallisissa tehtävissä minulla oli kaikki oikein. Toivottavasti virallinenkin koe on yhtä helppo, olisi kiva saada hyvillä arvosanoilla varustettu todistus.

Joka tapauksessa olen ollut todella iloinen kurssistani, ja jokaisen tunnin jälkeen on vähän rohkeampi olo puhua saksaa :)

Työpäivä

Ajattelin nyt kertoa millainen normaali "työpäiväni" täällä on. Työpäivä on hipsuissa siksi, etten oikein edes koe tätä työksi, kun minulla on niin vähän hommia.

Aamut

Jos minulla on saksan tunti aamulla, herään 6.30. Tai ainakin suunnitelmissani on herätä siihen aikaan, välillä vähän torkkunappula ja viiden minuutin lisäunet houkuttelee enemmän. Kun sitten pääsen ylös sängystä koitan mahdollisimman nopeasti ratkaista hius-, naama-, ja vaatekriisit. Seitsemän aikoihin menen alakertaan laittamaan aamupalan pöytään. Aamupalan on oltava pöydässä valmiina 7.15. Yleensä laitan pöytään leipää, juustoa, kinkkua, kurkkua, voita, maitoa, mehua ynnä muita normaaleja aamupalatarvikkeita. Jos minulla ei ole saksaa voin nukkua seitsemään asti.
Aamuisin teen myös Noralle ja itselleni eväät ja katson että Nora lähtee kouluun. 8.15 minun pitää lähteä saksan tunnille. Yleensä siivoan aamuisin keittiön, eli täytän tiskikoneen ja tiskaan astioita.

Päivät

Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin olen yhdeksästä kahteentoista saksan kurssilla kansalaisopistolla. Jos minulla ei ole saksaa olen yleensä kotona ja katson telkkaria, olen koneella, silitän, käyn lenkillä ja luen kirjoja. Ainut homma jota minun oikeasti pitääkin tehdä on vaatteiden silittäminen. Aluksi en tykännyt vaatteiden silittämisestä ythään, mutta nyt olen pikku hiljaa alkanut rutinoitua siihen. Laitan jotain kivaa musiikkia soimaan ja jammailen yksikseni silitysraudan kanssa. Viimeisen kuukauden olen tainnut joka kerta silittäessäni kuunnella Coldplayn Mylo Xylotoa. Joka kerta se kuulostaa jotenkin erilaiselta... Mutta takaisin silittämiseen! Kauluspaidat saavat välillä hermot edelleen kiristymään, mutta omasta mielestäni olen kehittynyt huomattavasti siitä millainen olin aluksi. Ekoilla kerroilla paidoissa ei takuulla huomannut mitään eroa silitetyn ja silittämättömän välillä, mutta nyt jonkinlainen ero on jo havaittavissa.Vuoden päästä olen takuulla mestarisilittäjä!
Joskus saatan myös lähteä kavereiden kanssa kahville, syömään tai katselemaan paikkoja. Täällä on edelleenkin niin paljon nähtävää ja uusia paikkoja, että tekemistä kyllä riittää.

Iltapäivät

Iltpäivisin minun pitää olla kotona noin 15.30. Nora tulee koulusta kotiin viimeistään neljältä. Sitten puuhastelemme jotain yhdessä, tai Nora tekee läksyjä tai on ulkona kavereidensa kanssa. Iltapäivät menevät yleensä nopeasti ohi, koska puoli kuuden aikoihin alan jo laittamaan ruokaa.

Illat

Ruuan pitää olla valmiina noin 18.30, joten puoli kuuden aikaan alan tekemään ruokaa. Saan yleensä kokkailla mitä haluan, niistä aineista mitä kaapeista sattuu löytymään. Välillä en jaksa tehdä mitään kovin ihmeellistä, mutta josksu innostun tekemään esimerkiksi perunalettuja tomaattitäytteellä. Laitan ruokaa tiistaisin ja keskiviikkoisin, koska perheen äiti ei ole niinä päivinä kotona. Muulloin ruuan tekee joku muu. Klaus tulee kotiin 18.30, jonka jälkeen minulla on vapaa-aikaa seuraavaan aamuun asti. Välillä olen kotona, välillä lähden ulos kavereiden kanssa.

Viikonloput

Viikonloput ovat käytännössä aina täysin vapaita. Saan mennä ja tulla miten haluan, ja nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Erityisesti tämä nukkumisasia ilahduttaa minua kovasti! Yleensä viikonloput menevätkin minulla kavereiden kanssa museoissa, nähtävyyksillä, ravintoloissa ja pubeissa. Välillä tuntuu että käyn kotona vain nukkumassa.

Työt

Ylhäältä saakin varmasti jo aika hyvän käsityksen siitä mitä työhöni kuuluu. Tärkeimpiä hommia on siis aamupala, eväät, silitys, ruuanlaitto ja Noran kanssa oleminen. Työni on oikeasti aika helppoa ja vapaa-aikaa on ainakin tarpeeksi. Mitään vaikeita tai hankalia hommia ei ole, joten tykkään kyllä tosi paljon. Aika rentoahan tämä oikeasti on, ja välillä tuntuu että pitäisi tehdä jotain ihan vaan tekemisen takia.

P.S. Sain tänään saksan tunnilla takaisin "esseeni" aiheesta Mein Tag. Koko tekstissä ei ollut kuin yksi punakynä merkintä ja sekin oli oikein merkki tekstin lopussa. Nyt olen aika ylpeä itsestäni ;)

Sister Act

Perheeni saapui Wieniin viime viikon lauantaina ja sen jälkeen olenkin puuhastellut heidän kanssaan vaikka mitä. Tähän postaukseen kerron kuitenkin vain Sister Act- nimisestä musikaalista, jonka kävimme äitini kanssa katsomassa eilen.

Sister Actia esitetään Ronacher-nimisessä teatterissa, aivan Wienin keskustassa. Meillä oli liput kolmannesta hintaluokasta, eivätkä ne silti kovin halvat olleet, mutta onneksi teatteri oli aika pieni joten "huonot" paikkamme olivatkin ihan hyvät. Teatteri oli sisältä todella kaunis, katossa oli upeat maalaukset ja parvet olivat todella koristeelliset. Suunnilleen tässä vaiheessa minä suorastaan kihisin jo innosta, ihan vain siksi että teatteri oli niin upea.

Alunperin Sister Act on elokuva, joka on tehty vuonna 1992.  Musikaaliksi se on tehty ensimmäisen kerran vuonna 2006 ja sen jälkeen sitä on esitetty jopa Broadwaylla asti. Sister Act kertoo nuoresta kapakkalaulajasta, joka vahingossa näkee kun hänen miestyvänsä murhaa jonkun. Nainen (Deloris Van Cartier nimeltään) kertoo näkemästään poliisille ja hänet sijoitetaan vähän kuin todistajansuojeluun luostariin. Luostarissa Deloris liittyy nunnakuoroon, ja hänen avustuksellaan kuorosta tuleekin uskomattoman hyvä. Lopulta he pääsevät esiintymään itse Paaville.

Ja kuinka palavasti minä rakastuinkaan Sister Actiin! Se oli hauska. Se oli vauhdikas. Se oli taitava, upea ja kaikin puolin innostava. Näyttelijät olivat lahjakkaita ja uskomattomia laulajia. Kaikki tuntuivat olevan kuin tehtyjä rooleihinsa ja saksan kielestä huolimatta näytelmää oli helppo seurata. Ensinnäkin näyttelijät artikuloivat tavallista selkeämmin, ja näytteleminen oli niin hyvää että juonessa pysyi mukana, vaikka osa puheista menikin ohi. Musikaalissa oli myös ihania hahmoja, joille sai nauraa. Juuri sopivan stereotypisiä ollakseen hauskoja.

Myös lavasteet ja puvustus oli todella onnistunut. Pyörivä lava tuo aina sellaista omaa teatterin tuntua ja Sister Actissa sitä oli käytetty hienosti hyödyksi. Lavasteiden vaihto tehtiin melkein huomaamatta ja minä ainakin olin ihan innoissani koko ajan kaikesta uudesta mitä lavalle tuotiin. Esiintyjien vaatteetkin olivat niin hienot. Ihanaa glitteriä ja kimalletta joka paikassa. Ja nunnakaavuista oli tehty hauskoja variaatioita, kimaltelevilla risteillä ja kultaisilla kaavuilla varustettuna.

Kaikkein parasta Sister Actissa oli kuitenkin musiikki. En edes voi ymmärtää miten niin monta lahjakasta ihmistä on onnistuttu saamaan saman katon alle, mutta oikeastaan en edes välitä olen vain iloinen että joku on siinä onnistunut. Laulut olivat riemastuttavan hyviä ja rakastuin jokaiseen niistä yksitellen ja mietin että "tämä on sittenkin se paras laulu tässä musikaalissa". Seuraavan laulun alkaessa ajattelin taas samalla lailla. Olen aina tykännyt kuorolaulusta, varsinkin sellaisesta vauhdikkaamasta ja niin sanotusti modernimmasta kuorolaulusta. Paikalla oli myös iso orkesteri, mikä tietenkin antoi oman osansa mahtavaan musiikkiin. En vain voi ymmärtää että jotain näin ihanaa tehdään täällä.

Luulen että kaikille on jo tullut selväksi että Sister Act-musikaali teki minuun vaikutuksen, joten ehkä tämä hehkutus nyt riittää. Tiivistettynä tämän postauksen sisältö oli että minä rakastuin eilen Sister Actiin!

Nyt aion katsoa Housea saksaksi. Luulen että juonikuvioiden seuraaminen voi tällä kertaa olla vähän hankalampaa...

Schönbrunn

Tässä tulee nyt kuvapläjäys ihanasta Schönbrunnista, jossa kävin viime viikolla. Silloin täällä oli vielä ihana kesä ja auringonpaiste, mikä toivottavasti välittyy kuvistakin. Schönbrunn oli kyllä ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Joskus haluan mennä kyllä linnnaan sisällekin, nyt kun ihailimme paikkoja vaan ulkopuolelta.

Schönbrunn

Gloriette

Sonja, Lizz ja Maria ottamassa valokuvia.

Minun lempparitytöt Wienissä!

Kulttuurielämää

Viime viikon aikana on tapahtunut ihan hirveän paljon kaikenlaista. Olen käynyt monissa hienoissa paikoissa, ja kuvia minulla on hirveästi. Ajattelin jakaa kuvat moneksi postaukseksi ja kertoa tässä nyt vain peruskuulumiset.

Gustav Klimt

Tätini ja serkkuni olivat täällä viime viikolla käymässä. Heidän kanssaan tuli kierrettyä Wieniä erittäin tehokkaasti. Oli ihanaa kerrankin vain mennä mukana, kun ei tarvinnut ise lukea karttaa. Kävimme Beldeveressä katsomassa Gustav Klimtin näyttelyn. Gustav Klimt on yksi Itävallan tunnetuimmista taitelijoista. Tunnetuimman teoksen nimi on Suudelma (saksaksi Der Kuss). Näyttely oli todella hieno ja Klimtin teokset monipuolisia. Olin nähnyt kuvia joistain hänen maalauksistaan jo ennen museoon menoa ja ajattelin että ne olisivat kaikki samantyylisiä kuin Suudelma. Olin kyllä pahasti väärässä. Erityisen vaikuttunut olin siitä miten aidoilta maalaukset näyttivät. Timanttiset korut ja helmet näyttivät ihan oikeilta timanteilta ja helmiltä, jotka on vain liimattu maalauksen päälle. Lähempi tarkastelu kuitenkin näytti että ne oli ihan oikeasti maalattu. Mosaiikkimaiset työt olivat jollain lailla satumaisen kauniita ja niissä oli käytetty ihania värejä ja paljon kultaa. Gustav Klimt kuulosti myös melko mielenkiintoiselta ihmiseltä ja toivonkin löytäväni hänestä lisää tietoa kirjoista tai netistä.

Wien Museum

Sunnutaina oli kuun ensimmäinen sunnuntai, ja silloin täällä jotkut museot ovat ilmaisia. Minä suuntasin Marian ja Sonjan kanssa Wien Museumiin Karlsplatzille. Wien Museum käsittelee Wienin historiaa pitkältä aika väliltä, vaikka minulle tulikin vähän pettymyksenä ettei Toiseen Maailmansotaan asti päästy. Museosta sai kuitenkin hyvän kuvan Wienin historiasta, varsinkin kun suurin osa infokylteistä oli myös englanniksi. On jotenkin ihan uskomatonta ajatella että esimerkiksi Stephansdomia on alettu rakentaa melkein tuhat vuotta sitten, ja se sijaitsee edelleen aivan Wienin keskustassa. Myöskin Wienin ja Itävallan historia alkoi kiinnostaa minua lisää ja ajattelin etsiä siitäkin kirjoja perehtyäkseni asiaan paremmin. Erityisesti minua kiinnostaa Franz Josefin ja Sissin aika.

Syksy

Lauantaina oli ainakin 24 astetta lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Onneksi nautin silloin koko päivän ulkoilmasta ja auringonpaisteesta, koska sunnuntaina satoikin sitten vettä ja oli kylmää ja koleaa. Luulen että tällä kertaa tänne saattaa ihan oikeasti tullakin syksy ja vähän viileämmät kelit. Ainakin säätiedotus on tälle viikolle luvannu reilusti alle 20 astetta. Ihan käsittämätöntä että lokakuussakin oli kuitenkin vielä melkein hellekeliä. Eikä täällä tänäänkään päivällä enää oikeasti kylmä ollut. Jotenkin kesä on jatkunut jo niin pitkään että pieni viileys on ihan okei, kunhan ei vettä sataisi.

Schönbrunn

Viime viikolla kävimme parin ystäväni kanssa Schönbrunnin puistossa. Oli kyllä ihan uskomattoman kaunis paikka, tykkäsin todella paljon. Puutarha ja puisto olivat todella kauniit. Kukka-asetelmat olivat huolella mietittyjä ja hyvin hoidettuja, ja puut oli täydellisesti leikattuja. Puiden kattamat tiet olivat myös ihania. Kiipesimme myös ylös Glorietteen, josta oli upeat maisemat. Minä en taida kyllästyä näihin wieniläisiin maisemiin, kun aina jaksan ihastella niitä joka paikasta. Gloriettessa oli myös mukava kahvila, ja söinkin jälleen kerran erittäin hyvää kakkua, jonka pohja oli tehty unikonsiemenistä. Aika jännittävä, mutta myös erittäin herkullinen idea. Kokonaisuudessaan Schönbrunn oli todella valloittava, ja varsinkin aurinkoisella kelillä ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Naschmarkt

Kävin viime viikolla kahdesti Naschmarktissa. Naschmarkt on pitkän pitkä tie, jossa on paljon kojuja ja ravintoloita. Kojuissa myydään lähes kaikkea mahdollista ruokaa; ihania hedelmiä tavallisista baananeista eksoottisempiin pitajoihin, mausteita, kuivattuja marjoja, lihaa, kalaa, juustoja, oliiveja ja niin edelleen. Varsinkin lauantaina ihmisiä oli paljon, kun kojujen jälkeen samalla tiellä oli vielä joka viikkoinen kirpputori. Naschmarkt oli joka tapauksessa aivan ihana, ja näin niin paljon kaikkia ihania juttuja joita haluaisin ostaa ja maistaa. Paikalta löytyy myös monenlaisia ravintoloita, varmasti jokaiselle jotakin. Naschmarktiin aion kyllä suunnata vielä uudestaan!

Tällä viikolla on siis luvassa vielä ainakin paljon kuvia!

Ihana Wien

Viime viikon koti-ikävän jälkeen ajattelin että voisin listata asioita joista tykkään ihan hirveästi täällä Wienissä. Onneksi niitä juttuja tuli mieleen paljon!

- Ruoka (ravintolat ja pubit)
- Ihmiset (uudet kaverit jotka on ihan super ihania!)
- Talot (voi kuinka rakastankaan upeita Wieniläisiä taloja)
- Maisemat
- Halvemmat juotavat (täällä voi oikeasti mennä juomaan yhdet illalla eikä se tule kalliiksi)
- Ihania kauppoja (ja niitä on paljon)
- Klubit, baarit ja pubit
- Kahvilat (Oberlaa, Aida, Gerstner)
- Ilmaiset klubit
- Kaupungin valot yöllä
- Saksan kieli (jonka toivon oppivani pian)
- Julkiset kulkuneuvot
- Vaihtarit
- Ostoskeskukset
- Vieläkin on lämmin
- Yöbussit ja -metrot viikonloppuisin
- Ravintolat
- Kakut, leivokset yms.
- 19. Bezirk
- Uudet ihmiset
- Milka-suklaa
- Täällä on koko ajan elämää
- Takapiha
- Oma huone
- Iso sänky
- Erilaiset kaupunginosat
- Kärtner Strasse
- Museot

Yleisesti tykkään elämästä täällä paljon! Tajusin juuri että olen kohta ollut täällä jo kaksi kuukautta. Uskomatonta miten nopeasti aika menee. Onneksi on vielä monta kuukautta jäljellä!