Römermuseum
Perjantaina kävimme Sonjan kanssa antiikin Rooman historiasta kertovassa museossa. Museo oli keskittyny Wienin alueella olleisiin roomalaisiin legioonalaistukikohtiin ja asutuksiin. Alakerrassa oli jopa samalla paikalla sijainnut entinen rakennus, jossa ihan oikeasti on joskus asunut. Olen ehkä kirjoittanut aikaisemminkin siitä miten vaikeaa minun on käsittää sitä, että siinä täsmälleen samalla kohdalla on asunut joku jo pari tuhatta vuotta sitten. Oli pakko koskettaa seinää, ihan vain sen uskomattomuuden takia.
Olen muutenkin aina pitänyt Rooman imperiumia yhtenä historian kiinnostavimmista jutuista, joten museo oli kuin minua varten tehty. Lasivitriineihin oli kerätty erilaisia Wienin alueelta löytyneitä tavaroita, kuten korvalusikka (näytti muuten aika pelottavalta), sakset, pinsetit, koruja ja erilaisia kulhoja sekä kannuja. Museo oli myös sopivan pieni, ja melkein kaikki infotekstit olivat myös englanniksi.
It's Friday, Friday
Gotta get down on Friday
Perjantai-iltana olimme kahden suomalaisen tytön tupareissa. Yksi illan parhaista jutuista oli ehdottomasti se että sain ainakin yhden itävaltalaisen kaverin. No oli kyllä muutenkin todella mukavaa. Yleensä en ole mikään suurempi juomapelien ystävä, mutta tällä kertaa sekin oli oikeasti hauskaa. Tupareista minä jatkoin osan porukasta kanssa yhteen irkkupubiin, toiset menivät Locoon tanssimaan. Oli kivaa tavata uusia ihmisiä ja olla isolla porukalla jossain.
S-A-T-U-R-D-A-Y night
Koko viikonlopun paras juttu oli joka tapauksessa eräät synttärit MMX-nimisessä paikassa. MMX oli erittäin mukava ja viihtyisä paikka, ja kivasti jaettu kahteen kerrokseen. Alakerrassa sai tanssia ja yläkerrassa istua ja jutella. Musiikkikin oli niin hiljaisella että keskusteleminen oli oikeasti mahdollista, ilman että tarvitsi huutaa ääntään käheäksi.
Yleensä meille tuppaa vähän omalla porukalla ulkona ollessa käymään niin ettemme ota mitään kontaktia muihin ihmisiin. Lauantai-ilta oli kuitenkin erilainen. Tapasin niin mukavia ihmisiä ettei ole edes totta. Vielä pari viikkoa sitten mietin että en "halua" enempää suomalaisia kavereita, mutta onneksi olin kerennyt ennen lauantaita todeta tämän ajattelutavan tyhmäksi. Nyt oikeastaan vain ihmettelen että miksi ihmeessä kieltäytyisin tapaamista kivoja ihmisiä ihan vain siksi että he ovat Suomesta. Ei kuulosta kovin järkevältä, eihän?
MMX:stä yritimme muutaman pojan kanssa ensin jatkaa SOSiin tai Pappalaan, mutta kumpikaan ei enää ollut auki siihen aikaan yöstä, joten lopulta päädyimme johonkin pubiin jonka nimeä en enää muista. Ihan kiva paikka, aika täysi tosin, kellonajasta huolimatta.
Hassusta pikku pubista poistuttuamme kello näytti jo sellaisia lukemia että kuka tahansa järkevä ihminen olisi hypännyt bussiin ja rämpinyt kotiin nukkumaan. Mutta mepä (kun ei järkeviä olla) jatkettiin vielä yhden pianistipojan luo jatkoille. Ihan mahtava kämppä sillä pojalla ainakin oli! Huoneita oli monen monta ja ne olivat isoja ja siellä oli jopa kylpyamme! Ah, voisin muuttaa samanlaiseen asuntoon. Loppuillasta minä olin kyllä aivan hysteerinen ja kikattelin vain kaikelle mahdolliselle hauskalle, ja vähän vähemmänkin hauskalle.
Aamulla bussipysäkiltä kotiin tallustellessa havaitsimme lievästi sanottuna järkyttävän ilmiön. Nimittäin lumen! Siis ihan oikeasti! Lunta. Täällä. Lokakuussa. En tykkää, vaikka se silloin aika söpöltä puiden oksilla ja talojen katoilla näyttikin. Aamuun (joka siis meillä ei ihan silloin kahdeksalta alkanut) mennessä lumi oli jo kyllä sulanut pois, mutta tänään sitä on taas tullut lisää.
Kun lopulta pääsin Sonjan vierassängyn jo tutuksi tulleeseen kuoppaan nukkumaan olin hyvin onnellinen. Muustakin kuin siitä nukkumisesta ;)
Sunday you need love, Monday be alone
Tätä viikonloppua tulen muistelemaan varmasti vielä pitkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti