Auf Wiedersehen!

Mun on pitänyt aloittaa tämän postauksen kirjoittaminen jo viikon alussa. Ylläri pylläri en ole kuitenkaan saanut sitä aikaiseksi ja nyt mulla ois noin kolme miljoonaa muutakin hommaa joihin mun pitäis paneutua. Mulla on tavaroita vielä pitkin poikin asuntoa, mun huone odottaa siivousta, tietokone vaatii tyhjentämistä ja Wien odottaa hyvästejä.
Sen lisäksi että tiesin jättäväni puolet hommista viime tinkaan, mä ajattelin että aloittaisin tämän postauksen kirjoittamista ajoissa ihan vain keksiäkseni mitä kirjoittaa. Mä en tiedä miten mä tiivistäisin koko kuluneen vuoden yhteen ainoaan postaukseen. Mulla on muutenkin nyt aika sekavat fiilikset lähtemisestä, kun samaan aikaan oon super innoissani ja super surullinen. En ehkä myöskään ihan kokonaan oo vielä sisäistänyt sitä että nyt vaan menen Suomeen, enkä tuukaan enää takasin tänne...

Tän vuoden aikana Wienistä on tullut mulle koti. Mä tunnen tämän kaupungin nyt. Mä tunnen tämän kaupungin tavat ja erikoisuudet ja mä olen tottunut niihin niin hyvin että ne tuntuu musta ihan normaaleilta. Mä tiedän miten moniin paikkoihin mennään, enkä mä enää tupsahtele niin usein syvän hämmenyksen kanssa millon minnekin ja ihmettele että "miten kummassa mä olen nyt täällä kun äsken mä olin tuolla?". Metrot, bussit ja ratikat on mulle tuttuja, mulla on lempikahviloita, -ravintoloita ja -pubeja, saksan puhuminen tuntuu kivalta ja kaikki tuntuu turvalliselta. Ja nyt mä sitten olen lähdössä.

Musta tuntuu että mä olen muuttunut tosi paljon. Mietin kyllä myöskin että onko se muutos muillekin näkyvää sorttia, vai onko se vaan mun päässä. Musta joka tapauksessa tuntuu että Wien on opettanut mut sosiaalisemmaksi, positiivisemmaksi, luottavaisemmaksi ja rohkeammaksi. Mä oon oppinut pysymään rauhallisempana ja välttämätään paniikkia kriisitilanteissa (kuten hämähäkin hyökätessä mun huoneeseen). Päällimäisenä musta kuitenkin tuntuu että mä olen oppinut luottamaan itseeni ja huomannut että mä ehkä selviänkin ilman että mun joka asiasta tarvitsee konsultoida mun vanhempia.

Tuntuu myös oudolta että kaikki ne ihmiset joihin mä oon täällä tutustunut on pian eri paikassa kun minä. Osa jää tänne, osa palaa Suomeen ja jotkut lähtee ihan muualle, mutta enää meitä ei yhdistä se että me kaikki asutaan Wienissä. Mä oon saanut tän vuoden aikana tavata niin ihania ihmisiä etten olisi koskaan voinut odottaa sellaista. Olen varmasti saanut ainakin muutaman elinikäisen ystävän ja mä toivon sormet ja varpaat ristissä että pysytään aina yhteyksissä.

Nyt mun on pakko mennä pakkaamaan loput tavarat ja laittaa mun huone järjestykseen.

Iso kiitos kaikille tätä blogia lukeneille ja erityisesti kommentoineille! Mä ainakin haaveilen jatkavani bloggailua taas kesän jälkeen ja jos niin käy, tulen varmasti kertomaan siitä tännekin!

Nyt päätän tämän postauksen ja blogin yhden mun lempparibiisin sanoituksiin.

Ganz egal, wo meine Reise hingeht
Spür ich, dass mein Herz schlägt für mein zu Hause, dass in mir lebt.
Ich weiss, genau, mein Heimweh kommt mit.
- Keiner mag Faustmann, Heimweh

Danke!

Pikavisiitti Suomeen

Viime lauantaina lensin Suomeen tarkoituksenani osallistua maanantaina AMKin sosiaalialan pääsykokeisiin. Suomessa meinasi läkähdys iskeä samalla sekunilla kun astuin ulos lentokentältä. Miten ihmeessä siellä on 30 astetta lämmintä ja täällä viisitoista? Ei voi ymmärtää. Tikkurilassa unohdin kuitenkin helteen ja  hypin riemusta kun pääsin K-kauppaan. Karjalanpiirakoita, ah onnea! Ihmeellistä miten iloiseksi niinkin normaali asia kuin ruokakauppa voi ihmisen tehdä. Mun teki mieli informoida kaikkia muitakin asiakkaita että "kattokaa nyt! Täällä on rasvatonta maitoa!", mutta päätin kuitenkin olla hiljaa.

Mä onnistuin (tietenkin) saamaan flenssun sunnuntaina, ja maantaina olikin sitten kiva istua seitsemän tuntia pääsykokeissa. Musta tuntui että kokeet menivät ihan hyvin, vaikka pää olikin täynnä räkää ja auditoriossa ihan tuhottoman kuuma. Yllätin itsenikin välttämällä paniikin loogisissa päättelytehtävissä ja aikarajasta huolimatta sain yhtä vaille kaikki tehtyä. Pääsin ryhmähaastatteluun, josta en muista enää melkein mitään. Jännitin sitä aika paljon ja väsymys alkoi tässä vaiheessa painaa jo aika paljon. Toivottavasti annoin itsestäni kuitenkin ihan järkevän kuvan...

Kotimatkalla mun paras ystävä tuli samaan junaan mun kanssa (VR lähenteli jo omaa ennätystään olemalla hienot puolitoista tuntia myöhässä) ja loppu aika Suomessa kuluikin sitten kaikista tärkeistä asioista jutellessa.

Jämsä-Tikkurila välin junamatka keskiviikkona olikin sitten ei niin kamalan onnistunut. Mä pääsin mun junalipulla jopa Tampereelle asti. Loppu matkan päädyin matkustamaan bussilla, koska kas kummaa, juna oli taas myöhässä. Sen siitä saa kun ei moneen kuukauteen matkusta junalla Suomessa. Sitä erehtyy luulemaan että kuusi tuntia matka-aikaa pitäisi olla tarpeeksi. Niille jotka ei tiedä, Jämsästä Tikkurilaan pitäisi kestää junalla noin kolme tuntia. Loppujen lopuksi mä onneksi kerkesin mun lennolle hyvin, mutta kerkesin kyllä muutaman paniikin luoda ennen kuin olin perillä.

Eilen mun kaksi entistä luokkalaista tuli Wieniin, joten seuraava viikko meneekin nähtävyyksiä ihastellessa. Toivottavasti sää pysyisi edes kohtuullisen hyvänä ja Itävaltaa uhkaavat tulvatkitkin vähentyisivät.

Viime aikoina tapahtunutta

- French Films
Me oltiin Sonjan kanssa katsomassa French Filmsiä Chelsea-nimisessä pubissa. Oli kiva keikka, ja mä jaksan edelleen ilahtua ja innostua suomea puhuvista ihmisistä. Oli hauskaa ajatella että me oltiin Sonjan kanssa melko varmasti ainoat jotka ymmärsi bändin jäsenten suomenkielisetkin puheet. French Films on kyllä  mahtava bändi, senkin löysin kiitos Youtuben joka osaa suositella mulle kaikkea hyvää. Varsinkin kesä, festarit ja French Films on asioita jotka kokisin mielelläni uudestaankin. Nyt Chelseaan oli tainnut kokoontua kaikki Wienin hipsterit, jotka "tanssi" tosi coolisti samalla kun mulla oli aivan omat riemupippalot käynnissä. Mulla oli joka tapauksessa kivaa ja sehän on tärkeintä.

- Euroviisut
Mun vuoden kohokohta eli Euroviisutkin oli ja meni. Yllättäen mun suosikit (kuten Ruotsi, Islanti ja Italia) ei taaskaan pärjänny, puhumattakaan mun pettymyksestä sille että Romanian Cezar ei voittanu. Voi itku ja parku, oisin mielelläni kuunnellu sitä biisiä radiosta koko kesän. Me pidettiin semifinaalikatsomot Sonjalla, ja finaalia olin katsomassa Vilhelmiinan kaverin luona grillibileissä. Oli kivaa, vaikka huomasinkin että muut ei ollu selvästikään läheskään niin innoissan viisuista kun minä. No, kaikki ei vaan ymmärrä hyvän päälle.

- Feiertagit
Toukokuu on kyllä salaperäisten lomapäivien kuningas. Tässä kuussa ei montaa kokonaista viikkoa ole tainnut olla. Oonkin jo alkanut tottua näihin kolmepäiväisiin viikkoihin. Ilmeisesti näillä vapaapäivillä on jotain tekemistä Jeesuksen ylösnousemuksen kanssa. Tarkat faktat on multakin vähän hukassa. Mun au pair lapsosenikin oli ihan järkyttynyt kun yksi viikko olikin täysin normaali, ja kouluun piti mennä viitenä päivänä.

- Marre
Mun au pair-perheen entinen au pair Marre kävi täällä viikon visiitillä ilahduttamassa ainakin mua kovin. Oli hauskaa kun oli seuraa kotona päivisinkin. Suomessa me ei oltaisi takuulla ikinä tutustuttu, ja jos oltaisinkin sattumalta tavattu tuskin meistä ois kummemmin kavereita tullut. Täällä taas meistä on tullut tosi hyviä kavereita ja Marre on musta yksi maailman ihanimmista ihmisistä.

- Marian läksiäiset
Yksi mun ihan ekoista ystävistä täällä lähtee tänään takaisin Suomeen ihan kokonaan. Maria on eka mun suomalaisista kavereista joka lähtee pois ja se tuntuu tosi oudolta. Marian kanssa meillä klikkasi heti kun me ekan kerran tavattiin ja ollaan ekoista Apfelstrudeleista asti oltu hyviä kavereita. Mulla on nyt jo ikävä Marian tapaa nauraa ensin vartti sen omille jutuille ennen kuin se saa kerrottua meille muille, että mikä oli niin hauskaa. Vaikka olen tosi huono pitämään yhteyttä ihmisiin, toivon todella paljon että saan Marian kohdalla tehtyä poikkeuksen!

- Pääsykokeet ja Suomi kutsuu
Mä sain vihdoin tietää päässeni mukaan kaikkiin neljään pääsykokeeseen joihin hain. Huomenna mä lennän siis Suomeen, ja maanantaina mulle saa lähettää kaikkia onniviboja ja telepaattisia onnenpotkuja että kaikki menee hyvin! Nyt mun pitäis pakata, mutta sen sijaan katselen toinen toistaan älykkäämpiä Youtube-videoita ja kiroan jo monta päivää jatkunutta sadetta. Se on kumma miten tekis hirveesti mieli mennä lenkille, uimaan, piknikille ja niin edelleen just sillon kun vettä tulee kaatamalla.

Ajatuksia ja ikävöintiä

Eilen oli vaikein aamu ikinä. Vähiten siksi että mun piti nousta viideltä. Vaikeinta oli pakata ja lähteä, sekä hyvästellä Samuli. Olin sunnuntaina niin myöhään Helsingissä ettei me keretty kun vaihtaa kuulumisia ja vähän juoruja ja siltikin kerkesin nukkua vain neljä tuntia. Nyt just musta tuntuu että Suomeen jäi niin paljon kaikkea ja erityisesti kaikki. Tää onkin jotenkin ihan uusi tunne, ei musta aikasemmin näin lohduttomalta ja ikävöivältä ole tuntunut.

Toisaalta nyt päivän tässä haahuiltuani osaan taas ajatella järkevästi. Mulla on tosi iso ikävä, ja antaisin aika paljon jos saisin vaikka Samulin ja Sannin tänne mun seuraksi edes hetkeksi. Mutta onneksi kävin eilen Vilhelmiinan kanssa kaakaolla ja sitten vielä Sonjan synttäreitä juhlistamassa Pappalassa. Loppujen lopuksi mulla oli kiva päivä, vaikka aluksi tuntuikin että voisin lentää takaisin Suomeen vaikka heti.

Olen edelleen iloinen siitä että lähdin tänne. Erityisesti siksi että nyt huomasin miten paljon Suomessa onkaan kaikkea mitä täällä ei ole. Mä haluaisin taas Protun toimintaan mukaan, ja haluaisin jotenkin osallistua myös politiikkaan Suomessa. Suurin osa mun kavereista, sukulaisista ja muista tutuista on edelleen Suomessa. Ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä varmempi olen siitä että haluan kouluun Suomessa. T'äytin perjantaina yhteishakulomakkeen ammattikorkeakouluihin eri puolella Suomea, ja nyt vain jännityksellä odotan että pääsenkö pääsykokeisiin.

Jos joku olisi vielä puoli vuotta sitten sanonut mulle että kaipaan Suomean näin paljon, en olisi uskonut. Haaveilen edelleen ulkomailla asumisesta, mutta tämä aika Wienissä on näyttänyt miten paljon enemmän se vaatiikaan. Suomessa kaikki on niin paljon helpompaa ja kaikkia on niin tuttua, etten olekaan enää varmaa onko musta rakentamaan sitä kaikkea uudestaan jossain uudessa maassa. Onneksi mun ei tarvitse tietää tätä asiaa tässä ja nyt, ja onkin lohdullista tietää että Suomeen palaaminen ei ole lopullinen päätös.

Nyt taidan evakuoida itseni alakertaan, koska meidän takapihalta tuijottaa pelottava oranssi kissa. Varmaan suunnittelee hyökkäystä jo...

Oh, so you know German? Now I know why you don't like fun things..

Kävin eilen hakemassa mun saksan diplomin. 

Läpi meni, ja vielä parhaalla arvosanalla. 

Pisteitä olin saanut 87/90. Oon oikeesti tosi ylpeä tästä, koska oon aina ollut aika huono kielissä ja nyt kerrankin sain hyvät pisteet.

Mukana tuli myös tällainen kortti, joka ilmeisesti ajaa sitten saman asian kuin tuo diplomi. 

Täällä on myös ihan kevät, eilen taisi olla +14 astetta lämmintä ja aurinkokin paistoi. Tänään näyttäisi olevan vähintään yhtä ihana ilma, ja vaikka mun pää on tällä hetkellä täynnä räkää on mulla silti tosi iloinen mieli koska oon vihdoin saanut mietittyä myös mun tulevaisuutta. Oon alkanut miettiä Suomeen paluuta. Oon kirjoitellut päiväkirjan sivut täyteen suunnitelmia, sekä plussia ja miinuksia eri kaupungeista ja opiskelualoista. Kaiken tämän pohdinnan jälkeen Suomeen takaisin muuttaminen tuntuukin jotenkin helpottavalta ja hyvältä päätökseltä. Uskomatonta miten nopeasti mieli ja ajatukset voi muuttua, kun vielä vähän aikaa sitten suunnitelin jääväni tänne, ja nyt haaveilen jo omasta kämpästä ja opiskelupaikasta Suomessa. Jotenkin tämä tuntuu vaan paremmalta ratkaisulta.

2012

Löysin monestakin blogista erään edellisvuoteen liittyvän kyselyn, johon itsekin haluaisin vastata. Kysymyksiä oli kuitenkin niin paljon, että päätin karsia osan pois. Kuvat ovat satunnaisia otoksia Suomen lomaltani. 

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Olen, olen ja vieläpä monen monta. Mulle tää ystävien ja kavereiden välinen ero on aina ollut vähän epäselvä, mutta olen saanut muutaman todella hyvän ystävän ja paljon kavereita. Kun tulin Wieniin, olin tosi huolissani siitä että saanko täältä kavereita ja löydänkö ketään jolle voisin aina kertoo kaikki hulluimmatkin jutut. Onneksi mun huolet osoittautu ihan turhiksi!

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Joo paljonkin. Muutin Wieniin, valmistuin, kirjoitin ylioppilaaksi, puoleen vuoteen en ole käynyt koulussa, olin ilonen kun saavuin viiden kuukauden jälkeen Jämsään (en ois tätä uskonut tapahtuvan), luin kirjoja saksaksi, olin kesän töissä ja kävin Bratislavassa.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Ruisrock, juhannus, Wieniin muutto, Pappalassa vietetyt illat, joululoma, kaikki ne kivat illat Sonjan luona, Bratislava, valmistujaiset, se kun Sanni tuli Suomeen, koko se puoli vuotta jonka asuin Tuulin kanssa (esimerkiksi postinkantajan vakoileminen oli ehkä näitä vuoden kohokohtia).  

Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? No ainakin omasta mielestäni musta on tullut vähän rohkeampi monenkin asian suhteen. En ehkä myöskään oo enää niin kauhean kiihkeä ja järjetön niin kuin joskus oon ollut ;)

Kuka oli paras uusi tuttavuus? En voi sanoa vaan yhtä, mutta kesän työkaverit ja ne monet ihmiset jotka oon tavannut täällä ollessani.

Irtokarkkirakkaus. Wienistä ei saa irtokarkkeja, joten ilo oli ylimmillään kun sain niitä Suomessa. 

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? En oikeestaan tiedä. Totta kai ois ollut kiva matkustella enemmän ja käydä keikoilla ja kaikkea, mutta ei mua mitenkään liieemmin kaduta etten tehnyt jotain. Oisin voinu urheilla enemmän kylläkin...

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Niitä on niin kamalan monta. Alkuvuodesta katottiin Tuulin kanssa aina Iholla ja silloin rupesin katsomaan myös Täydellisiä Naisia. Kesällä mua piristi Pretty Little Liars. Glee on ollut jo pitkään yks mun ihan lemppareista, samoin House ja Good Wife. Downton Abbey oli kyllä kans aika täydellinen ja Solsidan myös. Sonjan kanssa kateltiin Supermarjoa ja Teiniäitejä, ei pidä unohtaa niitäkään!

...entä musiikillinen löytö? French Filmsiä on ehkä tullut kuunnneltua kaikista eniten, mutta myös esimerkiksi Jake Bugg ja Jukka Poika piristi monia iltoja. Kerkesin myös rakastumaan muun muassa Fleet Foxesiin, Belle & Sebastianiin, Chisuun, Olavi Uusivirtaan ja tietty Robiniin. 

Mikä oli paras lukemasi kirja? Tähän mietin vastausta suunnilleen sata vuotta. En todellakaan muista kaikkia tämän vuoden aikana lukemiani kirjoja, mutta kaksi kirjaa teki muhun suuren vaikutuksen. Toinen on Mark Haddonin Harmin Paikka ja toinen on Miika Nousiaisen Maaninkavaara. Molemmat riemastutti mua todella kun luin niitä. Sitten mun on pakko mainita vielä Nälkäpeli, jonka taisin lukea kolmesti viime vuoden aikana. Se taitaa itseasiassa ohittaa nuo kaksi edellä mainittuakin nyt kun asiaa mietin.

Niin kaunista. 

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Oon kyllä kattonu takuulla vaikka kuinka monta hyvää elokuvaa viime vuoden aikana, mutta päällimäiseksi on jäänyt mieleen Hobbitti. Ehkä ihan jo sikskin että sen kävin katsomassa ihan vähän ennen joulua, ja koska se oli niin vaikuttava isolta valkokankaalta kaikkinen ihanine maisemineen ja näyttelijöineen. Odotan jo innolla seuraavaa osaa! Ja tähänkin täytyy lisätä että Nälkäpelien eka osa oli musta elokuvanakin tosi vaikuttava, ja varsinkin kirjasta tehtynä elokuvana tosi onnistunut.

Joulufiilikset

Ketä kaipasit? Kaikkia ihmisiä jotka oli jossain muualla kun minä. Wienissä kaipasin kaikkia Suomen kavereita ja mun perhettä, mutta kyllä Suomessakin tuli kaivattua Sannia kun se oli Jenkeissä ja Tuulia kun muutettiin pois Jyväskylästä.

Tapasitko uusia ihmisiä? Kyllä!

Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa? Varsinkin joululoman jälkeen mua harmitti kun lusmuilin niin paljon kaikkien ihmisten tapaamisesta, oisin voinut siihen panostaa vähän enemmän. Tietysti on paljon ties ketä ihmisiä joiden kanssa olisin halunnut olla vaikka miten paljon, mutta oikeesti mähän haluaisin viettää kaikkien kanssa vaan koko ajan aikaa ikuisesti maailman tappiin asti joten ehkä parempi vaan olla tyytyväinen nykytilanteeseen. 


Mutta kaikenkaikkiaan vuosi 2012 oli oikein onnistunut! Toivottavasti tämä vuosi on vähintään yhtä ihana!

Täältä tullaan Suomi!

Tänään aloin ensimmäistä kertaa pakkaamaan mun matkalaukkua, koska ylihuomenna mulla on lento Suomeen. Sinäänsä oon vähän ihmeissäni että oon näinkin ajoissa liikeellä, enkä jätä tätäkin hommaa huomisiltaan. Tosin en mä sitten saanutkaan pakatuksi kun tuliaiset, ja muutaman paidan kun totesin että mähän saatan tarvita kaikkia näitä juttuja (esim. kuutta eri villapaitaa. Kyllä, kukapa ei kahden päivän aikana tarvitsisi niitä?), en mä voi näitä vielä pakata. Niimpä mun hienosti alkanut pakkausoperaatio päättyi siihen että heittelin kaikki tuliaiset matkalaukkuun, ja annoin koko homman olla. Että siellä se matkalaukku köllii edelleen seitsemän tuntia myöhemmin mun sängyllä. Ei oo muuten vielä tullu yhdellekään villapaidalle tarvetta...

Musta on ihan hirmu outoa ajatella että alle 48 tunnin päästä oon ihan oikeasti Suomessa. Ja jos VR suo (mikä ei tokikaan ole yhtään varmaan) niin melkein jo kotonakin. Suomeen on kuulemma luvattu just kivasti mun saapumispäivälle kunnon pakkasetkin, että voi olla siellä vähän enemmän joulutunnelmaa, kun täällä on tänäänkin satanu vaan koko päivän vettä. Oon tosi innoissani siitä että pääsen kotiin, ja nään kaikki kaverit ja perheen ja niin edelleen, mutta toisaalta musta on niin uskomatonta että nyt on ihan oikeasti jo joulu. Puolet mun au pair vuodesta on jo melkein ohi, ja vaikka tekisin tän vuoden jälkeen mitä se ei takuulla tule olemaan yhtä rentoa kun tämä vuosi täällä. Suomeen meno on jotenkin sellainen välietappi, puolet mennyt ja puolet jäljellä. Se tarkottaa myös pikku hiljaa sitä, että mun pitäisi ihan oikeasti ruveta miettimään että mitä mä haluan ensi vuonna tehdä. Tulevaisuus hyppii silmille nyt!

Mun saksan kurssikin päättyi onnellisesti maanantaina. Joulun jälkeen mulla on vielä ÖSD-koe johon kuuluu sekä suullinen, että kirjallinen osuus. Pakko ehkä vähän treenailla saksaa Suomessakin (saksalaiset poliisisarjat täältä tullaan!), koska mun koe on ihan pari päivää sen jälkeen kun tulen takasin tänne. Mun pää pystyis mainiosti unohtamaan koko saksan kielen parissa viikossa, joten oon myös pakannu mukaan Harry Potter und der Stein der Weisen-kirjan ja jonkun Hannan saksan kertauskirjan. Oon kyllä oikeesti huomannut, että mun saksassa on tapahtunu nyt tosi paljon edistystä. Oon paljon rohkeampi puhumaan sitä, ja yhtenä päivänä katsoessani Der Herr der Ringeä, tajusinkin paljon enemmän kun aikasemmin kun oon katsonut leffoja. Saksan kieli myös kuulostaa mun korvaan aina vaan ihanammalta.

Ei enää kauaa niin pääsen sinne pakkasten keskelle. Pitääkin kaivella toppatakki jostain... Palaillaan sitten Suomesta!

Oonko mä oikeesti ulkomailla?

Luin jotain mun vanhempia tekstejä, ja totesin että nyt saa tää kirjakielellä kirjottelu riittää. Suurin osa noista teksteistä ei jotenkin kuulosta yhtään multa, koska en koskaan kirjota noin, ja mulla on vaan koko ajan sellanen olo että kirjottaisin äidinkielen yo-kokeen vastausta. Ei hyvä. Joten tästä lähin luovun suosiolla kirjakielestä, ja kirjottelen niin kuin parhaalta tuntuu.

Niinkun varmaan aika monella muullakin, mullakin viikonloput on aina ollu niitä viikon kohokohtia, jollon täytyy tehdä jotain kivaa ja erikoista. Mulla nyt muutenkin välillä tuntuu että arkikin on pelkkää viikonloppua vaan, mutta nyt saksan kurssi on pakottanu mut pitämään edes jonkun järjen tässä hommassa. Ihan hyvä vaan, tuleepahan viikollakin nukuttua edes suhteellisen paljon, ja oltua kotonakin enemmän. Tää viikko menikin jotenkin aika paljon kotona ollessa, ihan jo senkin takia että rahoja pitää yrittää säästää nyt joululahjoihin. Onneks viikonloppu korvas kyllä tän kotona löhöilyn ja yleisen tekemättömyyden olemalla erittäin onnistunut.

Tässä nyt on viime aikoina ollut muutenkin jotenkin aika suomi painotteista tämä touhu täällä, mutta tämä viikonloppu taisi kyllä olla ennätyksellisen suomalainen. Perjantaina ja lauantaina istuimme suomalaisella porukalla iltaa parissa pubissa. Pappalassa soitettiin Viikatetta ja Eläkeläisiä, ja me Marian kanssa mietittiin että nyt on maailman kirjat mennyt sekaisin. Baarimikolta selvisi että joku paikan vakkariasiakkaista on suomalainen, ja hän oli toivonut kyseisiä bändejä. Vähän harmittaa että meiltä jäi nyt selvittämättä että kuka se vakkariasiakas on. Joka tapauksessa molemmat illat oli tosi hauskoja ja mulla ainakin oli super kivaa :)

Tänään oli suomalaiset joulumarkkinat, missä mun oli tarkoitus olla kahdesta neljään askartelemassa lasten kanssa joulukuusia. Jotenkin siinä nyt kävi kuitenkin niin että päädyinkin yhdelle kassoista myymään leipää, lohta, hernekeittoa ja lettuja. Aluksi mua pelotti tosi paljon etten selviä siitä hommasta mun saksan taitojen kanssa. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Mun piti siis kirjoittaa lapuille mitä ihmiset tilasivat, ja välillä myös rahastaa. Vaikka varmasti yli puolet ihmisistä puhui saksaa selvisin ainakin omasta mielestäni tosi hyvin. Aluksi kyllä kirjoittelin lappuihin ties mitä kummalisuuksia, mutta kohta uskalatauduin jo kysymään että lohi perunoiden kanssa, vai lohileipää. Saksan osaamisen itsetunto nousi varmasti tuplasti siitä mitä se ensin oli. Ja loppujen lopuksi mulla oli tosi kivaa, vaikka aluksi en nyt ihan riemusta hypähdellyt kun mut siihen hommaan passitettiin.

Hommista vapauduttuani pääsin kiertelemään pöytiä ja kuuntelemaan joululauluja. Ja tietysti tapaamaan tuttuja. Oli tosi kiva huomata että olen oikeasti onnistunut tässä neljän kuukauden aikana keräämään ainakin kourallisen tuttuja joille voi moikata ja kysellä kuulumisia. Kaikesta mää tuunkin näin hyvälle mielelle :D

Enää reilu kaks viikkoa Suomeen! Kohta pääsen moikkailemaan kaikkia tuttuja Suomessa. Tosin tää Suomimeinki laannuttaa mun koti-ikävän kyllä suhteellisen tehokkaasti ja siihen viittaa tuo tekstin otsikkokin. Mutta onhan se silti kiva nähdä kavereita ja perhettä pitkästä aikaa :) Nyt aion mennä oikeesti ajoissa nukkumaan, ja olla huomenna virkeenä saksan tunnilla.

Ikävä

Olen ollut muutaman päivän kipeänä. Aina kun olen sairas, olen myös jotenkin vielä tunteellisempi kuin yleensä ja ehkäpä sen takia nyt muutamana päivänä on ollut vähän kot-ikävä. Ei mikään paha ikävä, enkä todellakaan haluaisi täältä pois. Eniten on ikävä sellaisia pieniä juttuja, joiden tärkeyttä ei edes tajua ennen kuin niitä ei enää ole saatavilla. Ajattelin listata tähän nyt asioita joita kaipaan Suomessa.

- Suklaa (Fazerin sininen)
- Irtokarkit (Miten muka voi käydä elokuvissa jos ei ole irtokarkkeja?)
- Tekstitykset (Täällä dupataan kaikki)
- Suomen kieliset kirjat
- Ruisleipä
- YleX (onneksi sitä voi kuunnella sentään netistä)
- Perhe
- Kaverit
- Iltapala (meillä ei syödä täällä iltapalaa ja minulla on hirveä ikävä iltapalaa kotona!)
- Valmis kinuskikastike (Pirkan valmiskinuskikastike on niin hyvää marjojen kanssa)
- Sourcream & Onion -sipsit (ja dippi)
- Jyväskylän kaupunginkirjasto
- Jyväskylän asunto ja Tuuli
- Koulu (erityisesti lukio ja historian tunnit)
- Salmiakki
- Kaikki lemppari tv-sarjat (Good Wife, House, Pretty Little Liars...)
- Kasvisruoka
- Rasvaton maito
- Sanni
- Leipominen
- Kouluruoka
- Työkaverit
- Karjalanpiirakat
- Hesari (minulla on täällä nettihesari, mutta ei se ole sama asia)
- Aikakauslehdet (Demi)

Ainakin tällaisia juttuja on tullut nyt mieleen. Kova ikävä on kyllä kavereita ja perhettäkin, mutta onneksi nykyään on monia tapoja pitää yhteyttä. Seuraavaksi aion tehdä listan asioista joista tykkään täällä Wienissä, ihan vain tasapainottamaan tätä Suomi-ikävää.