Viime lauantaina lensin Suomeen tarkoituksenani osallistua maanantaina AMKin sosiaalialan pääsykokeisiin. Suomessa meinasi läkähdys iskeä samalla sekunilla kun astuin ulos lentokentältä. Miten ihmeessä siellä on 30 astetta lämmintä ja täällä viisitoista? Ei voi ymmärtää. Tikkurilassa unohdin kuitenkin helteen ja hypin riemusta kun pääsin K-kauppaan. Karjalanpiirakoita, ah onnea! Ihmeellistä miten iloiseksi niinkin normaali asia kuin ruokakauppa voi ihmisen tehdä. Mun teki mieli informoida kaikkia muitakin asiakkaita että "kattokaa nyt! Täällä on rasvatonta maitoa!", mutta päätin kuitenkin olla hiljaa.
Mä onnistuin (tietenkin) saamaan flenssun sunnuntaina, ja maantaina olikin sitten kiva istua seitsemän tuntia pääsykokeissa. Musta tuntui että kokeet menivät ihan hyvin, vaikka pää olikin täynnä räkää ja auditoriossa ihan tuhottoman kuuma. Yllätin itsenikin välttämällä paniikin loogisissa päättelytehtävissä ja aikarajasta huolimatta sain yhtä vaille kaikki tehtyä. Pääsin ryhmähaastatteluun, josta en muista enää melkein mitään. Jännitin sitä aika paljon ja väsymys alkoi tässä vaiheessa painaa jo aika paljon. Toivottavasti annoin itsestäni kuitenkin ihan järkevän kuvan...
Kotimatkalla mun paras ystävä tuli samaan junaan mun kanssa (VR lähenteli jo omaa ennätystään olemalla hienot puolitoista tuntia myöhässä) ja loppu aika Suomessa kuluikin sitten kaikista tärkeistä asioista jutellessa.
Jämsä-Tikkurila välin junamatka keskiviikkona olikin sitten ei niin kamalan onnistunut. Mä pääsin mun junalipulla jopa Tampereelle asti. Loppu matkan päädyin matkustamaan bussilla, koska kas kummaa, juna oli taas myöhässä. Sen siitä saa kun ei moneen kuukauteen matkusta junalla Suomessa. Sitä erehtyy luulemaan että kuusi tuntia matka-aikaa pitäisi olla tarpeeksi. Niille jotka ei tiedä, Jämsästä Tikkurilaan pitäisi kestää junalla noin kolme tuntia. Loppujen lopuksi mä onneksi kerkesin mun lennolle hyvin, mutta kerkesin kyllä muutaman paniikin luoda ennen kuin olin perillä.
Eilen mun kaksi entistä luokkalaista tuli Wieniin, joten seuraava viikko meneekin nähtävyyksiä ihastellessa. Toivottavasti sää pysyisi edes kohtuullisen hyvänä ja Itävaltaa uhkaavat tulvatkitkin vähentyisivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti