Musik auf Deutsch osa 2

Saksankielisen musiikin esittelypostaukset jatkuvat.


Tiemo Hauer
Tiemo Hauerin mä löysin ihan vaan koska Youtube osaa suositella mulle niin kivoja laulajia. Kuten jo edellisessä postauksessa kävi ehkä ilmi, mulla on pieni pakkomielle kiharatukkaisiin mieslaulajiin. Niimpä kellekään ei varmaankaan tullut yllätyksenä että mä tykästyin Tiemonkin musiikkiin melkein heti (mun aivot varmaan saa kaiken musiikin kuulostamaan hyvältä jos laulaja vaan on söpö...).
Tiemo Hauer on siis saksalainen poplaulaja, joka soittaa myös pianoa (ah rakkautta!) Mä en tiedä onko vika mussa, mutta mun korvaan Tiemon aksentti kuulostaa jotenkin tosi hassulta. Jotenkin tosi sellaselta supersaksalaiselta, missä ärrät lausutaan tosi voimakkaasti. Musta se kuulostaa kuitenkin myös niin kivalta, että oon jo senkin takia kuunnellut hänen musiikkia tosi paljon. Mutta on ne biisitkin hei hyviä!
Ehrilich Glücklich
Nacht am Strand

Kuva täältä

Cro

Ekat kymmenen kuukautta Crota vihattuani, oon kiintynyt siihen niin paljon että ne biisit on alkanutkin kuulostaa ihan hyviltä. Cro on siis saksalainen räppäri ja mä erittäin pääsääntöisesti inhoan räppiä, joten tämä on nyt ihan uusi juttu mulle. Niimpä mä en edes yritä leikkiä että tietäisin asiasta jotain. Tyydyn vaan linkkaaman muutaman kivan biisin.
Horst und Monika

Einmal um die Welt

Kuva täältä

Lopuksi vielä muutama satunnainen biisivinkki:
KRIS: Diese Tage
Sido: Bilder im Kopf
Philipp Poisel: Wie soll ein Mensch das ertragen
Sporfreunde Stiller: Applause, Applause
Philipp & Julia: Wellen und Meer

Musik auf Deutsch

Ajattelin kirjoitella pienen postauksen sakankielisisestä musiikista. Pitkällisen etsinnän tuloksena olen onnistunut löytämään muutamia kivoja artisteja, joiden levyjen metsästyksen toivon aloittavani pian. Muistaakseni kirjoittelin jo aikaisemmin siitä miten radiossa ei juurikaan soitetan saksankielistä musiikkia. Sama ongelma vaivaa edelleen, mutta onneksi Youtube tuntuu tuntevan mut maioniosti ja se osaakin suositella milloin mitätin hyviä juttuja.

Keiner mag Faustmann
Ihan ensimmäiseksi mun uusin löytö ja uusin rakkaus eli Keiner mag Faustmann. Keiner mag Faustmann on saksalais-itävaltalainen duo, jolta on ihan vasta tullut eka levy. Mä löysin tän bändin ihan vahigossa kun kuuntelin Radio Wieniä josta sattui juuri tulemaan Keiner mag Faustmannin livekeikka. Se oli kyllä rakkautta ensikuulemalta.
Viime lauantaina mä olin katsomassa Keiner mag Faustmannia livenä ja voi ei miten söpöjä ne oli! Molemmat jäsenet vaikutti ihan super sympaattisilta ja aidoilta siellä lavalla. Koko keikan ajan mulla oli sellanen pöhkö hymy huulilla (oon ehkä vähän rakastunu Robi Faustmanniin krhm) ja nyt toivon että kerkeän näkemään Keiner mag Faustmannin vielä uudestaan livenä jossain.
Koska eka levy on vasta tullut, ei tältä bändiltä kauheasti löydy biisejä mistään. Youtubessa on kuitenkin pari, joten tässä linkit niihin. Kuunnelkaa ihmeessä!
Wien-Berlin
Stück von mir
Keiner mag Faustmannilla on myös ihanat nettisivut: http://www.keinermagfaustmann.com/!

Kuva täältä

Tim Bendzko
Tim Bendzkoa mä olen kuunnellut jo jonkun aikaa, mutta vasta uuden levyn myötä oon innostunut siitä ihan kunnolla. Ihan ensimmäisenä mä ihastuin In dein Herz-biisiin. Tim Bendzkolla ei ehkä ole mitenkään kovin erikoista musiikkia, mutta musta se on hurjan suloista ja kivaa poppia. Haastettelujen ja Facebookissa olevien videoiden perusteella Tim vaikuttaa myös ihanalta persoonalta.
Jotenkin tämä musiikki sopii musta erityisen hyvin vanhoissa ratikoissa istumiseen. Jos ei ole ratikoita tarjolla bussit tai junatkin käy. Tim saattaisi olla myös hyvää sunnuntaipyöräilymusiikkia!
Tässä linkki muutamaan kivaan biisiin:
Du warst noch nie hier
Wenn Worte meine Sprache wären
Sag einfach Ja

Kuva täältä

Päätinkin jakaa tästä aiheesta kirjoitamisen muutamaan postaukseen, niin pääsen käyttämään sanoja ihana, söpö ja sympaattinen uudelleen muiden artistien kohdalla.

P.S. Myös Sonja on kirjottanut tästä aiheesta. Kannattaa lukaista, koska Sonjan musiikkimakuun kuuluu muutakin kuin söpöjä kiharatukkaisia mieslaulajia. Kyseiseen tekstiin pääset tästä: http://www.lily.fi/blogit/neuletakit/musik-auf-deutsch

Die Ferien

En voi uskoa että on jo lauantai. Vastahan mä viikko sitten keräsin kimpsuni ja kampsuni ja muutin Sonjalle keittiöremonttia pakoon. Ja nyt keräilen taas tavaroitani kasaan Sonjalta, ja siivoilen paikkoja. Uskomatonta miten nopeasti aiak välillä menee... No joka tapauksessa, lomaviikkoni aikana olen muun muassa:

- käynyt kellomuseossa, koska sinne oli ilmainen sisäänpääsy

Kellomuseo oli ihan söpö, vaikka oltiinkin Marian kanssa ihan iloisia ettei maksettu sisäänpääsystä mitään. Museo oli aika pieni, ja sen kiertämiseen meni noin puoli tuntia. Ehkä jos kellot kiinnostaa enemmän, niin aikaakin voi mennä enemmän. Me vaan tyydyttiin ihastelemaan kaikkia ihania koristeellisia taskukelloja ja muita.

- syönyt sushia

Nam! Musta on tullut ihan sushihullu täällä. 

- leiponut sämpylöitä ja Runebergin torttuja

Jyväskylässä asuessani minä ja mun kämppis leivottiin aina yhdessä sämpylöitä. Täällä se tapa on jäänyt, mutta nyt päätin virvoittaa sen henkiin uudestaan. Runebergin torttuja piti leipoa tottakai! Helmikuu on ihan huippu kuukausi kun on niin monta päivää jolloin voi ihan syystä leipoa ja herkutella.

- nauttinut rajattomasti telkkarin katselu mahdollisuudesta

Joo tähän se suurin osa mun lomasta on mennyt.

- kirjoittanut lehtijutun

Tyytyväinen Milja ilmoittautuu!

- aloittanut B1+ saksan kurssin

Saksan opiskelumotivaatio on nyt hieman karkuteillä, mutta ehkä se sieltä vielä palautuu. Ainakin muut kurssilaiset vaikuttaa ihan kivoilta, ja tuntejakin on vähän vähemmän kuin viime kerralla. 

- eksynyt

Onnistuin myöhästymään ensimmäiseltä saksan tunnilta, koska tie jota pitkin piti kävellä oli kamalan hämmentää. Onneksin olin piirtänyt itselleni vallan hienon kartan, jonka avulla (ihme kyllä) löysin sitten loppujen lopuksi perille

- käynyt Marialla

ja hämmästellyt miten kaukana joku voikaan asua.

- nukkunut super pitkiä yöunia

Kuinka onnelliseksi voikaan ihmisen tehdä se kun saa vaan nukkua ja nukkua, niin pitkään kuin huvittaa?

On ollut kyllä kiva kun on saanut olla ihan omassa rauhassa, ja kokkailla mitä haluaa sekä tietysti nukkua niin pitkään kun haluaa. Vähän tylsää että työt jatkuu taas ensi viikolla, mutta onneksi Sanni tulee jo kahden viikon päästä tänne, niin on taas jotain mitä odottaa. Nyt on pakko ruveta imuroimaan, että saan lähdettyäkin johonkin vielä tänään. 

Oh, so you know German? Now I know why you don't like fun things..

Kävin eilen hakemassa mun saksan diplomin. 

Läpi meni, ja vielä parhaalla arvosanalla. 

Pisteitä olin saanut 87/90. Oon oikeesti tosi ylpeä tästä, koska oon aina ollut aika huono kielissä ja nyt kerrankin sain hyvät pisteet.

Mukana tuli myös tällainen kortti, joka ilmeisesti ajaa sitten saman asian kuin tuo diplomi. 

Täällä on myös ihan kevät, eilen taisi olla +14 astetta lämmintä ja aurinkokin paistoi. Tänään näyttäisi olevan vähintään yhtä ihana ilma, ja vaikka mun pää on tällä hetkellä täynnä räkää on mulla silti tosi iloinen mieli koska oon vihdoin saanut mietittyä myös mun tulevaisuutta. Oon alkanut miettiä Suomeen paluuta. Oon kirjoitellut päiväkirjan sivut täyteen suunnitelmia, sekä plussia ja miinuksia eri kaupungeista ja opiskelualoista. Kaiken tämän pohdinnan jälkeen Suomeen takaisin muuttaminen tuntuukin jotenkin helpottavalta ja hyvältä päätökseltä. Uskomatonta miten nopeasti mieli ja ajatukset voi muuttua, kun vielä vähän aikaa sitten suunnitelin jääväni tänne, ja nyt haaveilen jo omasta kämpästä ja opiskelupaikasta Suomessa. Jotenkin tämä tuntuu vaan paremmalta ratkaisulta.

ÖSD-prüfung

Eilen ja torstaina mulla oli mun A2-saksan kielidiplomi koe. Torstain koe oli kirjallinen osuus eli luetun ymmärtäminen, kuullun ymmärtäminen ja kirjoitelma. Kirjoitelmassa piti vastata sähköpostiin, ja pituutta piti olla hurjat 50 sanaa. Plussaa sai jos kirjoitti ainakin yhden koska-lauseen, ja enemmän kuin 50 sanaa. Mä taisin kirjoittaa 70 sanaa, ja jopa kaksi koska-lausetta. Sain eilen jo tietää mun kirjallisen kokeen pisteet, jotka oli 67/70. Kirjotelmasta olin saanut täydet pisteet, joten selvästi näistä mun taktisista ratkaisuista oli jotain hyötyä ;)

Suullisessa kokeessa piti kertoa ensin itsestään viiden eri aiheen avulla. Mun aiheet oli harrastukset, oma ammatti, kaverit, perhe ja itävalta. Tää osuus meni musta tosi hyvin, koska kun menin kokeeseen mietin jo kaikkia juttuja mitä itsestäni voin mistäkin aiheesta kertoa. En toki tiennyt varmasti mitä aiheet tulevat olemaan, mutta olihan ne aika helppo arvata kun ei tässä vaiheessa vielä niin kauhean laajaa osaamista vaadita.
Toinen osuus oli jonkin tapaamisen sopiminen parin kanssa. Mun pari oli 19-vuotias serbialaistyttö, jonka kanssa me kerettiin jo jutella kaikenlaista ennen kokeen alkuakin. Me sovittiin museo käynnistä, ja mietittiin sitten että minä päivänä, mihin kellon aikaan, miten me mennään sinne ja mitä tehdään sen jälkeen. Onneksi mun pari oli niin mukava, koska tätä osuutta jännitin paljon enemmän.

Lopullisen arvosanan saan tietää vasta parin viikon päästä, mutta enköhän mä läpi päässyt! Nyt koitan päättää että menenkö kokonaiselle B1-kurssille, vai skippaanko siitä puolet ja aloitan suoraan B1+:sta. Suoraan B2:seen en ehkä uskalla mennä, mutta koska A2:sen koe oli niin helppo, ajattelin että voisin ainakin vähän oikaista.

Täältä tullaan Suomi!

Tänään aloin ensimmäistä kertaa pakkaamaan mun matkalaukkua, koska ylihuomenna mulla on lento Suomeen. Sinäänsä oon vähän ihmeissäni että oon näinkin ajoissa liikeellä, enkä jätä tätäkin hommaa huomisiltaan. Tosin en mä sitten saanutkaan pakatuksi kun tuliaiset, ja muutaman paidan kun totesin että mähän saatan tarvita kaikkia näitä juttuja (esim. kuutta eri villapaitaa. Kyllä, kukapa ei kahden päivän aikana tarvitsisi niitä?), en mä voi näitä vielä pakata. Niimpä mun hienosti alkanut pakkausoperaatio päättyi siihen että heittelin kaikki tuliaiset matkalaukkuun, ja annoin koko homman olla. Että siellä se matkalaukku köllii edelleen seitsemän tuntia myöhemmin mun sängyllä. Ei oo muuten vielä tullu yhdellekään villapaidalle tarvetta...

Musta on ihan hirmu outoa ajatella että alle 48 tunnin päästä oon ihan oikeasti Suomessa. Ja jos VR suo (mikä ei tokikaan ole yhtään varmaan) niin melkein jo kotonakin. Suomeen on kuulemma luvattu just kivasti mun saapumispäivälle kunnon pakkasetkin, että voi olla siellä vähän enemmän joulutunnelmaa, kun täällä on tänäänkin satanu vaan koko päivän vettä. Oon tosi innoissani siitä että pääsen kotiin, ja nään kaikki kaverit ja perheen ja niin edelleen, mutta toisaalta musta on niin uskomatonta että nyt on ihan oikeasti jo joulu. Puolet mun au pair vuodesta on jo melkein ohi, ja vaikka tekisin tän vuoden jälkeen mitä se ei takuulla tule olemaan yhtä rentoa kun tämä vuosi täällä. Suomeen meno on jotenkin sellainen välietappi, puolet mennyt ja puolet jäljellä. Se tarkottaa myös pikku hiljaa sitä, että mun pitäisi ihan oikeasti ruveta miettimään että mitä mä haluan ensi vuonna tehdä. Tulevaisuus hyppii silmille nyt!

Mun saksan kurssikin päättyi onnellisesti maanantaina. Joulun jälkeen mulla on vielä ÖSD-koe johon kuuluu sekä suullinen, että kirjallinen osuus. Pakko ehkä vähän treenailla saksaa Suomessakin (saksalaiset poliisisarjat täältä tullaan!), koska mun koe on ihan pari päivää sen jälkeen kun tulen takasin tänne. Mun pää pystyis mainiosti unohtamaan koko saksan kielen parissa viikossa, joten oon myös pakannu mukaan Harry Potter und der Stein der Weisen-kirjan ja jonkun Hannan saksan kertauskirjan. Oon kyllä oikeesti huomannut, että mun saksassa on tapahtunu nyt tosi paljon edistystä. Oon paljon rohkeampi puhumaan sitä, ja yhtenä päivänä katsoessani Der Herr der Ringeä, tajusinkin paljon enemmän kun aikasemmin kun oon katsonut leffoja. Saksan kieli myös kuulostaa mun korvaan aina vaan ihanammalta.

Ei enää kauaa niin pääsen sinne pakkasten keskelle. Pitääkin kaivella toppatakki jostain... Palaillaan sitten Suomesta!

Oonko mä oikeesti ulkomailla?

Luin jotain mun vanhempia tekstejä, ja totesin että nyt saa tää kirjakielellä kirjottelu riittää. Suurin osa noista teksteistä ei jotenkin kuulosta yhtään multa, koska en koskaan kirjota noin, ja mulla on vaan koko ajan sellanen olo että kirjottaisin äidinkielen yo-kokeen vastausta. Ei hyvä. Joten tästä lähin luovun suosiolla kirjakielestä, ja kirjottelen niin kuin parhaalta tuntuu.

Niinkun varmaan aika monella muullakin, mullakin viikonloput on aina ollu niitä viikon kohokohtia, jollon täytyy tehdä jotain kivaa ja erikoista. Mulla nyt muutenkin välillä tuntuu että arkikin on pelkkää viikonloppua vaan, mutta nyt saksan kurssi on pakottanu mut pitämään edes jonkun järjen tässä hommassa. Ihan hyvä vaan, tuleepahan viikollakin nukuttua edes suhteellisen paljon, ja oltua kotonakin enemmän. Tää viikko menikin jotenkin aika paljon kotona ollessa, ihan jo senkin takia että rahoja pitää yrittää säästää nyt joululahjoihin. Onneks viikonloppu korvas kyllä tän kotona löhöilyn ja yleisen tekemättömyyden olemalla erittäin onnistunut.

Tässä nyt on viime aikoina ollut muutenkin jotenkin aika suomi painotteista tämä touhu täällä, mutta tämä viikonloppu taisi kyllä olla ennätyksellisen suomalainen. Perjantaina ja lauantaina istuimme suomalaisella porukalla iltaa parissa pubissa. Pappalassa soitettiin Viikatetta ja Eläkeläisiä, ja me Marian kanssa mietittiin että nyt on maailman kirjat mennyt sekaisin. Baarimikolta selvisi että joku paikan vakkariasiakkaista on suomalainen, ja hän oli toivonut kyseisiä bändejä. Vähän harmittaa että meiltä jäi nyt selvittämättä että kuka se vakkariasiakas on. Joka tapauksessa molemmat illat oli tosi hauskoja ja mulla ainakin oli super kivaa :)

Tänään oli suomalaiset joulumarkkinat, missä mun oli tarkoitus olla kahdesta neljään askartelemassa lasten kanssa joulukuusia. Jotenkin siinä nyt kävi kuitenkin niin että päädyinkin yhdelle kassoista myymään leipää, lohta, hernekeittoa ja lettuja. Aluksi mua pelotti tosi paljon etten selviä siitä hommasta mun saksan taitojen kanssa. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Mun piti siis kirjoittaa lapuille mitä ihmiset tilasivat, ja välillä myös rahastaa. Vaikka varmasti yli puolet ihmisistä puhui saksaa selvisin ainakin omasta mielestäni tosi hyvin. Aluksi kyllä kirjoittelin lappuihin ties mitä kummalisuuksia, mutta kohta uskalatauduin jo kysymään että lohi perunoiden kanssa, vai lohileipää. Saksan osaamisen itsetunto nousi varmasti tuplasti siitä mitä se ensin oli. Ja loppujen lopuksi mulla oli tosi kivaa, vaikka aluksi en nyt ihan riemusta hypähdellyt kun mut siihen hommaan passitettiin.

Hommista vapauduttuani pääsin kiertelemään pöytiä ja kuuntelemaan joululauluja. Ja tietysti tapaamaan tuttuja. Oli tosi kiva huomata että olen oikeasti onnistunut tässä neljän kuukauden aikana keräämään ainakin kourallisen tuttuja joille voi moikata ja kysellä kuulumisia. Kaikesta mää tuunkin näin hyvälle mielelle :D

Enää reilu kaks viikkoa Suomeen! Kohta pääsen moikkailemaan kaikkia tuttuja Suomessa. Tosin tää Suomimeinki laannuttaa mun koti-ikävän kyllä suhteellisen tehokkaasti ja siihen viittaa tuo tekstin otsikkokin. Mutta onhan se silti kiva nähdä kavereita ja perhettä pitkästä aikaa :) Nyt aion mennä oikeesti ajoissa nukkumaan, ja olla huomenna virkeenä saksan tunnilla.

An, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor und zwischen

Der das die die, den das die die, dem dem der der

Viime viikolla koin saksan tunnilla uskomattomia valaistumisen tunteita! Ensimmäistä kertaa koskaan luulen edes ymmärtäneeni akkusatiivit ja datiivit. Ainakin perusajatus minulla on päässä, nyt kun vielä jaksaisin opetella ulkoa kaikkia noita juttuja. Saksa on siitä ärsyttävä kieli että siinä ei oikeasti ole mitään logiikka. En kyllä tiedä onko kovin monessa muussakaan kielessä toisaalta. No joka tapauksessa minä olen ollut aina kamalan laiska opettelemaan ulkoa yhtään mitään ja nyt yritän opetella der, das, dietä, akkusatiiveja ja datiiveja ja kaikkea muuta mahdollista. Joissain jutuissa on onneksi edes jotain sääntöjä, mutta yleensä niissäkin on sata poikkeusta. Luultavasti minullekin kohta selviää ettei tämä akkusatiivi-datiivi juttu olekaan niin yksinkertainen kuin luulin että se on.

Präpositionen

Tänään taas voittaja-fiilis oli kyllä saksan tunnilla niin hukassa kun olla ja voi. Käsittelimme prepositioita, ja minä melkein pillahdin itkuun kun en osannut laittaa yhtään prepositiota oikeaan paikkaan. Tähän asti kaikki saksan jutut ovat tuntuneet edes jollain lailla ymmärrettäviltä, vaikka ne eivät aina helppoja olekaan. Tämä prepositio juttu oli kuitenkin minulle aivan käsittämätön. Nyt voin kuitenkin kertoa, että olen taas jotakuinkin kartalla. Kotona kävimme Hannan kanssa kaikki prepositiot läpi ja ah sitä onnen tunnetta kun asiat taas valkenivat minullekin. Eihän nekään mitään helppoja juttuja ole, ja poikkeuksia löytyy varmasti taas sata, mutta tämäkin tuntuu taas asialta jonka voin vielä joskus ymmärtää.

Aus, bei, mit, nach, zu, seit, bis

Hetkellisistä epätoivon tunteista huolimatta, olen todella innoissani saksan opiskelustani. Aina kun selviän jostain arkipäivän tilanteesta pelkästään saksaksi tekee minun mieli kertoa siitä heti kaikille. Olen tässä odottanut sopivaa hetkeä kysyä Klausilta josko voisimme vaihtaa kielen suomesta saksaksi. Ainakin välillä, ja helpoissa keskusteluissa. Nyt minusta alkaa tuntua että se hetki alkaa kohta olla käsillä. Ensi vuoden tammikuussa minun pitää selvitä ÖSD:n suullisestakin kokeesta, joten sitä varten on hyvä alkaa harjoitella jo nyt. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole ollut näin suurta intoa ja motivaatiota minkään kielen opiskeluun, ja minusta tuntuu että saatan oikeasti oppia ja tajuta nämä jutut vielä. Se vie takuulla aikaa aivan järjettömästi, ja minun kärsivällisyyttäni se koettelee kovasti, tänäänkin teki mieli repiä ne typerät prepositio-paperit ja karata kotiin :P Mutta luulen että minulla on silti mahdollisuuksia!

Piti nyt tulla jakamaan tämä innostus tänne bloginkin puolelle, niin harvinaista tällainen kieli-innostus minulle on :)

Deutschkurs

Aloitin saksan kurssin pari viikkoa sitten Wienin kansalaisopistossa. Tunteja on kolmesti viikossa, joka kerta kolme tuntia. Aluksi olikin pientä totuttelemista kun aamulla pitikin oikeasti lähteä johonkin. Tunnit alkavat joka kerta yhdeksältä aamulla, eli mitään löhöily aikaa ei aamuun jää. Minä kun olen tottunut siihen etten melkein koskaan lähde mihinkään ainakaan ennen kymmentä, yleensä lähteminen venyy 12 asti.

Kurssin opettaja on ihan okei. Ei nyt mikään maailman innostavin tapaus, mutta ihan mukava ja puhuu selkeää saksaa. Eniten tykkään siitä että opettaja pakottaa meidät puhumaan. Joko hän kyselee meiltä kysymyksiä esimerkiksi perheestä ja päivärutiineista, tai sitten me oppilaat keskustelemme keskenämme. Tämä on siksikin jo tärkeää että minä ainakin olen edelleen aika ujo puhumaan saksaa natiivien kanssa. Kun kurssilla keskustelukumppanina on joku saksaa saman verran osaava, on keskustelu paljon kivempaa ja helpompaakin. Olen jopa yllättynyt siitä millaisia keskusteluja me oikeasti saatetaan käydä ja on tosi kannustavaa huomata että pystyy muodostamaan niin paljon lauseita saksaksi.

Tunnin asiat on suunniteltu jotenkin niin että melkein vahingossa tulee opituksi kaiken maailman kielioppijuttuja. Maanantaina täytimme itsearvioinnin ja ensimmäistä kertaa millään kielentunnilla sain laittaa raksin jokaiseen "minä osaan tämän"-kohtaan. Minulle tuli myös yllätyksenä mitä kaikkia juttuja olenkaan kerennyt parissa viikossa jo oppia. On oikeasti kiva olla kerrankin kärryillä kielioppijutuista ja osata tehdä tehtäviä. Asiaan saattaa tosin vaikuttaa se, että kurssin kielitaso on A2 (http://www.tamk.fi/kieltentaitotasot). Omasta mielestäni kuulun kyllä A2-tasolle, mutta kurssin jutut ovat suurimmaksi osaksi jo minulleen ennestään tuttuja ja palautuvat helposti mieleen. Kyllähän minä kuitenkin viisi vuotta opiskelin saksaa peruskoulussa, joten kaipa sieltä sittenkin jotain on mieleen jäänyt. Olisin kyllä voinut vannoa että olen unohtanut melkein kaiken. Joka tapauksessa olen ihan tyytyväinent taso valintaani, koska ennemmin liian helppo kuin liian vaikea.

Muut kurssilaiset ovat hyvin sekalaista seurakuntaa. Meitä on yhteensä kahdeksan, mikä on loistava määrä ja mahdollistaa hyvinkin henkilökohtaisen opetuksen. Opettajalla on oikeasti aikaa meille kaikille ja tunnilla uskaltaa aina kysyä ja varmistaa jos joku asia jäi epäselväksi. Kurssilaisia on hyvin eri puolilta maailma esimerkiksi Kiinasta ja Egyptistä. Suurin osa on saapunut Wieniin jonkun toisen ihmisen takia. Neljä naista miestensä takia ja kaksi naista tyttäriensä päästyä tänne opiskelemaan. Hassua muuten, en voisi kuvitella että oma äitini muuttaisi minun perässä yhtään mihinkään. Kiinalainen mies on muuttanut Wieniin, koska elintaso on täällä parempi kuin Kiinassa, eikä hän voi ymmärtää miksi haluaisin/halusin lähteä Suomesta pois ollenkaan. Minä olenkin sitten siellä ainut joka on tullut Wieniin ihan vain koska, no halusinpa pois Suomesta ja halusin oppia saksaa. Kaikki kurssilaiset ovat kuitenkin ihan todella mukavia, vaikka melkolailla minua vanhempia ja perheellisiä ihmisiä joten välillä meidän maailmat ei oikein kohtaa.

Tällä ja viime viikolla olemme harjoitelleen Itävallan kielidiplomia (Österreichisches Sprachdiplom) varten. Kokeessa on kaksi erilaista keskustelutehtävää ja kaksi erilaista kirjallistatehtävää. Molemmat tuntuivat ihan suhteellisen helpoilta. Toisesta keskustelutehtävästä sain "arvosanaksi" sehr gut ja toisesta gut. Kirjallisissa tehtävissä minulla oli kaikki oikein. Toivottavasti virallinenkin koe on yhtä helppo, olisi kiva saada hyvillä arvosanoilla varustettu todistus.

Joka tapauksessa olen ollut todella iloinen kurssistani, ja jokaisen tunnin jälkeen on vähän rohkeampi olo puhua saksaa :)