Pieni, mutta sitäkin ihanampi maailma

Aamulla istuessani ulkona aamupalalla, tuli mieleen etten ole kirjoittanut tänne hetkeen. Jotenkin tuntuu että on ollut muka tosi kiireinen viikko, vaikka oikeasti en ole moneen kuukauteen edes tiennyt mitä sana kiire tarkoittaa. Tämäkin viikko on todellisuudessa mennyt aurinkoa ja lämpöä fiilistellessä, esimerkiksi piknikillä. Kesän ensimmäiset rusketusrajatkin sain varmaan jo viikko sitten! Näin aikaista kesää tulee takuulla ikävä Suomessa.

Maanantaina ja tiistaina kävimme Sonjan kanssa iltalenkillä kaiken ihanan vihreyden keskellä. Vaikka Wien on kaunis räntäsateellakin, niin nyt kaiken puhjettua kukkaan maisemat olivat aivan omaa luokkaansa. Meidän takapihalla kukkiva mangoliapuun kauneutta jaksan myös joka kerta ihmetellä, vaikka sen kukat ovatkin nyt jo melkein varisseet pois.

Nyt kesän ja lämmön tultua tuntuu ajatus kotiinlähdöstä surullisemmalta. Kaiken sen kylmyyden ja pimeyden keskellä oli paljon helpompi ajatella niitä kaikkia ihania juttuja Suomessa. Nyt kun huhtikuussa voi ottaa aurinkoa takapihalla, ei ne Suomen jutut kuulosta enää niin mahtavilta. Olenkin tällä viikolla pohtinut kovasti tulevaisuutta ja Suomea ja Itävaltaa ja kaikkea.Yhtenä päivänä istuin bussissa ja mietin etten enää parin kuukauden päästä matkustakaan tällä samalla bussilla Spittelausta kotiin. Omituinen ajatus.

Onneksi kuitenkin on vielä muutama kuukausi jäljellä. Mulla on vielä joitain juttuja mitä haluan ehdottomasti tehdä ennen täältä lähtöä. Muun muassa retket Salzburgiin, Graziin ja Prahaan, vierailu Taidehistoriallisessa museossa ja pyöräretki Ringin ympäri. Kahden kuukauden luulisi riittävän näihin hyvin, enkä halua Suomessa katua etten tehnyt jotain mitä halusin.

Kesä, piknikit ja super hyvät eväät kuuluvat myös asioihin joita haluan tehdä täällä. Perjantaina teimmekin (ja ostimme) Sonjan kanssa herkulliset eväät ja suuntasimme läheiseen Währinger Parkiin pikniköimään. Ilma oli mitä loistavin, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Mulla oli mukana Saariston lapset-kirja jolle kikattelin yksikseni samalla kun Sonja koitti lukea pääsykokeisiin. Juuri näitä hetkiä jään takuulla kaipaamaan.

Lauantai jatkui myös mainiona herkullisen ruuan merkeissä. Au pair- perheeni äidillä oli synttärit, jonka kunniaksi menimme läheiseen ravintolaan brunssille. Paikka oli vähän fiinimpi mihin olen yleensä tottunut, ja ruoka oli myös sen mukaista. Oli kiva istua ulkona ja syödä kaikkia tarjolla olevia herkkuja, joita sai hakea lisää niin paljon kuin halusi.

Äsken koin pienen järkyksen kun me oltiin meidän naapureilla syömässä grilliruokaa. Mä olin tietysti monta tuntia henkisesti valmistautunut saksaryöppyyn, ja siihen että mä keskityn vaan syömään. Ihan yhtäkkiä mun edessä seisookin puoliksi suomalainen poika. Wien on kyllä ihan uskomaton kaupunki. Menee täällä mihin tahansa niin aina löytyy joku jolla on jotain kontakteja Suomeen. Kuinka todennäköstä on että menee Wienissä itävaltalaisille naapureille syömään, ja niillä on vieraana puoliksi suomalainen poika? Niimpä. Täällä tämä alkaa kuitenkin olla jo ihan normi. Oikeasti mun pitäisi järkyttyä jos kellään paikalla olijoista ei olisi mitään kontaktia Suomeen. Kyllä maailma on sitten pieni.

"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi."

Mulla on ollut ihan huiput pari viikkoa, ja erityisesti huiput pari viikonloppua.
Viime viikon perjantaina oli mun syntymäpäivä. Mä olin suunnitellut että me mennään vasta lauantaina juhlistamaan sitä ensin brunssilla ja illalla mahdollisesti Pappalassa. Tytöillä oli kuitenkin vähän muita suunnitelmia, ja ne oli järjestäny mulle yllätyksen Pappalaan jo perjantaiksi. Meille oli varattu pöytä ja vietettiinkin siellä sitten koko ilta. Mä en ollut arvannut yhtään mitään, ja olin ihan hämmentynyt kun paikalle tupsahti monia mun kavereita. Ilta oli kaikin puolin onnistunut, ja mä olen edelleen innoissani siitä että mulle oli järjestetty näin ihana yllätys.

Lauantaiaamuna me mentiin brunssille Latte Grandeen. Brunssilla oli tarjolla vaikka mitä, eikä mua harmittanut enää yhtään ettei saatu pöytää mun ensimmäiseksi löytämään paikkaan. Ruoka oli herkullista, sää mitä mahtavin ja seura ihanaa. Brunssin jälkeen oli tosin pakko toipua sängynpohjalla vielä muutama tunti perjantai-illasta, sen verran vähän oli edellisenä yönä tullut nukuttua.

Viikolla kävin muun muassa Naschmarktilla syömässä ja fiilistelemässä vilkasta tunnelmaa. Säät ovat olleet niin mahtavat, että Naschmarktillakin oli vielä illallakin kaikki ulkopöydät aivan täynnä. Torstaina kävin Sonjan kanssa synttärilahjabrunssilla le Loftissa, joka sijaitsee korkean hotellin ylimmässä kerroksessa, aivan Wienin keskustassa. Jo pelkät maisemat olivat upeat, mutta ruoka oli myös taivaallista ja olinkin tosi iloinen näin ihanasta lahjasta.

Tällasia maisemia me ihasteltiin samalla kun nautittiin ihanasta ruuasta ja hyvästä palvelusta.

Tässä vielä rakennus jossa kävimme aamupalalla.

Viikonloppu menikin sitten iltaa istuessa milloin missäkin mitä mainioimmassa seurassa. Lauantaina onnistuin ihan omaksikin yllätyksekseni lähtemään katukirppikselle ja leipomaan keksejä. Lauantai-ilta oli hauskin pitkään aikaan ja kotiin kävellessäni linnut lauloivat ja aamu sarasti jo.

P.S. Tekstin otsikko on Muumi-kirjoista.

Ljubljana osa 3

Kolmantena päivänä Ljublajanassa emme tehneet mitään kovin erikoista, kiertelimme vain paikkoja ja söimme hyvin. Niimpä ajattelin etten sen kummemmin kirjoita missä kaikkialla kävelimme, kuvat voivat kertoa sen.

Vihdoin aurinkokin näyttäytyi meille, ja taivas oli ihan sininen monta tuntia.

Lämmintä ei oikeasti ollut kuin 2-3 astetta, mutta ilmeisesti Ljubljanassa se määritellään jo terassikeliksi. Vielä illallakin terassit olivat pullollaan ihmisiä.

Lohikäärmesilta meillä oli vielä näkemättä, joten siellä täytyi käydä.

Lohikäärmeet olivatkin vähän odotettua pienempiä, mutta ihan söpöjä silti.

Kaikki näytti vielä paljon söpömmältä auringon paisteessa.

Viimeisen illan kunniaksi päätimme mennä hienoon kahvilaan syömään kakkua.

Vilhelmiinan leivoksessa oli sitruunaa ja marenkia, mulla oli kahta eri suklaamoussea. Nam!

Kevätkevätkevät

Eilen se vihdoin saapui. Nimittäin kevät! Päivällä mietin ratikassa että kaikki näyttää ihan erilaiselta keväisen auringon valossa. Kevään saapumisen kunniaksi me mentiin Vilhelmiinan kanssa käymään Pie Factoryssa, kun oltiin jo pitkään mietitty että sinne pitää päästä.

Chicken Deluxe Pie

Meringue Pie

Herkullisista piiraista nautittuamme suunnistimme puistoon kirjoittamaan rakkauskirjettä Justin Bieberille. Eilen oli mun viimeinen päivä teini-ikäisenä, joten piti tehdä jotain teiniä. Harkitsin myös hiusten värjäämistä pinkiksi, mutta totesin että katuisin sitä ehkä aika pian.

Minä ja valmis kirje. Piirsin kuvan mun ja Justinin tulevasta talosta. 

Ulkona oli oikeasti niin lämmin että tarkeni pelkällä t-paidalla. Outoa että vielä viikon alussa piti hytistä talvitakissa bussipysäkillä, ja nyt ei tarvitse takkia lainkaan. Ehkä tänne tulee nyt vauhdilla heti kesä, koska kevät on jo pahasti myöhässä.

Musta on hassua mitä auringon paiste ja lämpimät ilmat saakaan aikaan. Mä olin ainakin heti paljon iloisempi ja ainakin musta näytti että muutkin oli. Nyt mä uskon että kevät on tullut jäädäkseen, eikä sitä lunta ehkä enää sada. 

Näytin Vilhelmiinalle miten hienon kissan osaan piirtää. Vilhelmiina esitteli taitojaan piirtämällä mulle kengurun. 

Tänään on tarkoituksena koluta läpi Wiein kirpparit. Toivottavasti ihana kevätsää jatkuu tänäänkin!

Ljubljana osa 2

PÄIVÄ 2

Aamupalan jälkeen me suunnattiin Ljubljanan modernin taiteen museoon. Liput maksoi vaan pari euroa, mikä on ihan uskomattoman vähän, koska esimerkiksi Wienissä ne olisivat maksaneet 8-10 euroa. Museo oli kyllä aika pieni, ja puolet näyttelystä olivat Marko Suštaršič nimisen slovenialaisen taitelijan töitä. Jokaisessa huoneessa työt olivat melkein samanlaisia, ihan pieniä muutoksia lukuunottamatta. Meillä ei oikein jaksanutkaan kiinnostus riittää kaikkien tarkkaan tutkimiseen. Onneksi muut teokset olivat kuitenkin kiinnostavia, ja näkemisen arvoisia.

Taiteiseen tutustuminen oli tietenkin raskasta puuhaa, joten museon jälkeen piti saada ruokaa. Löysimme keskustasta söpön italialaisen ravintolan.

Mahojen täytyttyä lähdimme kävelemään kohti linnakukkulaa. Ylös asti ei onneksi tarvinnut itse kiivetä, vaan sinne pääsi hissillä. Me ostettiin liput joilla pääsi hissiin, slovenian historiasta kertovaan museoon, näköalatorniin ja katsomaan videon jossa tiivistettiin linnan historia.

Linnalla ja kukkulalla jolla se sijaitsee on pitkä historia niin Habsburgien linnoituksena, asevarastona ja vankilanakin. Lisää voi lukea täältä jos haluaa: http://www.ljubljanskigrad.si/home/. Sekä linnan että Slovenian historiasta kertovat osuudet olivat erittäin mielenkiintoisia. Ainakaan minulla ei ole ollut kovinkaan suurta ymmärrystä Slovenian historiasta, joten oli kiva tietää siitä lisää. 

Linnan sisäpiha näkalatornista kuvattuna.

Näköalatornista oli tietenkin upeat maisemat. Sieltä näkikin joka puolelle Ljubljanaa, ja kaupunki oli juuri niin söpö kuin maantasaltakin. Sää oli niin hyvä että jopa vuoretkin näkyivät.

Jätettiin Vilhelmiinan kanssa viesti vieraskirjaan. 

Linnaseikkailun jälkeen me suunnattiin kauppaan ostamaan iltaruokatarpeita. Ensin meidän suunnitelmissa oli vain syödä hostellilla ja mennä sitten vielä käymään jossain pubissa tai baarissa. Väsymys vei kuitenkin voiton ja oltiinkin loppuilta hostellilla herkullisten juustojen ja viinirypäleiden kanssa.

Somersbyt maksoivat Ljubljanassa vain 1,10 euroa. Wienissäkään ei ole niin halpaa. Puhumattakaan Suomesta. 

Kaiken kaikkiaan toinen päivä Ljubljanassa oli oikein mielenkiintoinen ja onnistunut, ja mä ainakin menin nukkumaan hyvillä mielin.

Ruokailutilojen seinäkirjoitus.