Viime aikoina tapahtunutta

- French Films
Me oltiin Sonjan kanssa katsomassa French Filmsiä Chelsea-nimisessä pubissa. Oli kiva keikka, ja mä jaksan edelleen ilahtua ja innostua suomea puhuvista ihmisistä. Oli hauskaa ajatella että me oltiin Sonjan kanssa melko varmasti ainoat jotka ymmärsi bändin jäsenten suomenkielisetkin puheet. French Films on kyllä  mahtava bändi, senkin löysin kiitos Youtuben joka osaa suositella mulle kaikkea hyvää. Varsinkin kesä, festarit ja French Films on asioita jotka kokisin mielelläni uudestaankin. Nyt Chelseaan oli tainnut kokoontua kaikki Wienin hipsterit, jotka "tanssi" tosi coolisti samalla kun mulla oli aivan omat riemupippalot käynnissä. Mulla oli joka tapauksessa kivaa ja sehän on tärkeintä.

- Euroviisut
Mun vuoden kohokohta eli Euroviisutkin oli ja meni. Yllättäen mun suosikit (kuten Ruotsi, Islanti ja Italia) ei taaskaan pärjänny, puhumattakaan mun pettymyksestä sille että Romanian Cezar ei voittanu. Voi itku ja parku, oisin mielelläni kuunnellu sitä biisiä radiosta koko kesän. Me pidettiin semifinaalikatsomot Sonjalla, ja finaalia olin katsomassa Vilhelmiinan kaverin luona grillibileissä. Oli kivaa, vaikka huomasinkin että muut ei ollu selvästikään läheskään niin innoissan viisuista kun minä. No, kaikki ei vaan ymmärrä hyvän päälle.

- Feiertagit
Toukokuu on kyllä salaperäisten lomapäivien kuningas. Tässä kuussa ei montaa kokonaista viikkoa ole tainnut olla. Oonkin jo alkanut tottua näihin kolmepäiväisiin viikkoihin. Ilmeisesti näillä vapaapäivillä on jotain tekemistä Jeesuksen ylösnousemuksen kanssa. Tarkat faktat on multakin vähän hukassa. Mun au pair lapsosenikin oli ihan järkyttynyt kun yksi viikko olikin täysin normaali, ja kouluun piti mennä viitenä päivänä.

- Marre
Mun au pair-perheen entinen au pair Marre kävi täällä viikon visiitillä ilahduttamassa ainakin mua kovin. Oli hauskaa kun oli seuraa kotona päivisinkin. Suomessa me ei oltaisi takuulla ikinä tutustuttu, ja jos oltaisinkin sattumalta tavattu tuskin meistä ois kummemmin kavereita tullut. Täällä taas meistä on tullut tosi hyviä kavereita ja Marre on musta yksi maailman ihanimmista ihmisistä.

- Marian läksiäiset
Yksi mun ihan ekoista ystävistä täällä lähtee tänään takaisin Suomeen ihan kokonaan. Maria on eka mun suomalaisista kavereista joka lähtee pois ja se tuntuu tosi oudolta. Marian kanssa meillä klikkasi heti kun me ekan kerran tavattiin ja ollaan ekoista Apfelstrudeleista asti oltu hyviä kavereita. Mulla on nyt jo ikävä Marian tapaa nauraa ensin vartti sen omille jutuille ennen kuin se saa kerrottua meille muille, että mikä oli niin hauskaa. Vaikka olen tosi huono pitämään yhteyttä ihmisiin, toivon todella paljon että saan Marian kohdalla tehtyä poikkeuksen!

- Pääsykokeet ja Suomi kutsuu
Mä sain vihdoin tietää päässeni mukaan kaikkiin neljään pääsykokeeseen joihin hain. Huomenna mä lennän siis Suomeen, ja maanantaina mulle saa lähettää kaikkia onniviboja ja telepaattisia onnenpotkuja että kaikki menee hyvin! Nyt mun pitäis pakata, mutta sen sijaan katselen toinen toistaan älykkäämpiä Youtube-videoita ja kiroan jo monta päivää jatkunutta sadetta. Se on kumma miten tekis hirveesti mieli mennä lenkille, uimaan, piknikille ja niin edelleen just sillon kun vettä tulee kaatamalla.

Linz

Sunnuntain kunniaksi pieni kuvakooste meidän taannoiselta Linzin reissulta. Linz on siis Itävallan kolmanneks suurin kaupunki ja se sijaitsee Oberösterreichissa. Linz oli vähän niinkuin mini versio Wienistä. Tosi söpö ja paljon kauniita rakennuksia. Pääkadusta tuli vähän mieleen Turku.

Me ei harmillisesti keretty kuin kävellä Tonavalle ja ihastella matkalla olevia maisemia ja taloja. Onnistuttiin myös myöhästymään meidän junasta, mutta onneksi läheinen puisto tarjosi mainion paikan brunssille.

Tonavan rannoille oli upeat maisemat, vaikkeivat vuoret nyt kuvissa niin hyvin näykään.

Linzissä oli panostettu kukkaistutuksiin ja joka puolella oli toinen toistaan kauniimpia ja värikkäämpiä asetelmia.

Mun piti tietenkin päästä virnuilemaan kukkien eteen.

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille ja peukut pystyyn että mä pääsen pääsykokeisiin!

Zagreb

Tulikin tässä mieleen että mullahan on vielä kokonaan meidän kevätmatkan Zagrebin osuus tekemättä. Kaivelin kuvia koneelta vaikka miten kauan. Yleensä mä nimeän kansiot ihan vaan päivämäärittäin, ja nyt ihmettelin että millonkahan mä olen mahtanut ne kuvat koneelle laittaa kun ei löydy kuvia maaliskuusta eikä huhtikuusta. Lopulta havaitsin että juuri nämä kuvat olin jossain hetkellisessä neronleimauksessa laittanut kansioon nimeltä Matka. Ei edes että mikä matka, vaan ihan vaan matka. Joskus mun nerous yllättää mutkin.

Nyt joka tapauksessa loppuosa meidän kevätmatkasta.

Zagrebissa parasta oli meidän hostelli. Tiedän että tämä kuulostaa vähän hassulta, mutta koska vettä satoi melkein koko ajan ja kaikki paikat olivat kiinni ei muu tuntunut niin kovin hohdokkaalta. Meidän hostelli oli nimeltään Pozitiv Hostel, ja se sijaitsi pienen matkan päässä keskustasta. Hostelli oli hauskasti sisustettu ja henkilökunta ihan mieletöntä. Me saatiin vinkkejä ja ohjeita, sekä vastaukset kaikkiin niihinkin kysymyksiin mitä ei edes itse tajuttu kysyä. Mulle tuli ainakin ihan sellainen olo kuin me oltaisi jotain tärkeitäkin vieraita, joiden viihtyvyys pitää taata. Yöpyminen maksoi kymmenen euroa per yö, joten sillä rahalla en ihan kauheasti odottanut. 

Cookie Factory

Ensimmäisenä iltana lähdimme etsimään hostellin työntekijän suosittelemaa ravintolaa. Paikasta sai hyvää ja halpaa ruokaa. Illallisen jälkeen menimme Cookie Factory-nimiseen paikkaan jälkiruualle. Cookie Factoy oli varmasti yksi söpöimmistä kahviloista joissa olen koskaan käynyt. Seinillä oli hauskoja kuvia ja sisustus oli muutenkin kivan värikäs. Ja voi mitä herkkuja sieltä saikaan! Erilaisia juustokakkuja, brownieita, täytettyjä keksejä ja jäätelöä. Vaikka meitä oli kolme, ruuat maksoivat yhteensä vain 50 kunaa mikä on noin seitsemän euroa.

Oli rikas olo kun meillä oli monta sataa kunaa. 

Seuraavana aamulla lähdimme kiertelemään kaupunkia. Saimme jopa muutaman tunnin sateettoman hetken. Zagreb oli mielestäni ihan kaunis kaupunki, mutta Wieniin verrattuna ei kovinkaan erikoinen. Zagreb oli myös sen verran iso että koko kaupunki jäi mulle ainakin vähän epäselväksi, kun taas Ljubljana tuntuu paljon tutummalta.

Kroatialaiset oli kuitenkin tosi ystävällisiä. Joka paikassa meitä kohdeltiin tosi kivasti, ihmiset puhuivat mielellään englantia ja meitä tultiin auttamaan ennen kuin kerettiin edes panikoida eksymistä. Zagreb ei kaupunkina tehnyt muhun sen kummempaa vaikutusta, mutta ihmiset senkin edestä.

Meidän matka oli kuitenkin musta tosi onnistunutl. Seura oli hyvää ja saatiin uusia kokemuksia. Mä ehkä suosittelisin ennemmin Ljubljanaa kun Zagrebia. Varsinkin tällaselle muutaman päivän kaupunkilomalle. Toisaalta kesällä auringonpaisteella Zagreb voisi olla ihan toinen kaupunki. Ehkä pääsen käymään siellä vielä joskus auringonpaisteellakin!

Sunnuntaiaamuna meitä odotti ihan mahtava aamupala. En olisi uskonut että kymmenellä eurolla voi saada näin mahtavan hostellin ja palvelun lisäksi, vielä tällaisen aamupalan. Syötyämme saimme ottaa vielä ylijääneet ruuat evääksi junamatkalle. Ihan uskomatonta palvelua. Suosittelen ehdottomasti kyseistä hostellia, vaikkei se ihan keskustassa ollutkaan.

Oli jännittävää kun rajan ylittäessä passit tarkistettiin super tarkasti ja niihin sai leiman.

Suosikit Wienissä

Multa toivottiin joku aika sitten postausta siitä mitä Wienissä voi tehdä muutamassa päivässä. Mä ajattelin toteuttaa sen niin, että kerron mitä mun mielestä kannattaa tehdä. Wienissähän voi tehdä vaikka mitä, mutta on muutamia juttuja mitä ei kannata jättää näkemättä ja kokematta.

1. Schönbrunn
Oon saattanut aiemminkin mainita mun rakkaudesta Schönbrunnia kohtaan. Varsinkin kesällä Schönbrunn on ihan ykköspaikka käydä. Mä en ole itse käynyt edes varsinaisen linnan sisällä, olen vaan ihastellut puistoa, kukkia ja rakennuksia. Ylhäällä kukkulalla on ihana kahvila nimeltä Gloriette, ja sieltä on myös kauniit maisemat kattojen ylle.
Schönbrunnissa on myös eläintarha, joka on myös ihan käymisen arvoinen. Varsinkin jos tykkää eläimistä. Mä kävin siellä joskus juuri kun olin tullut tänne, ja siellä oli kyllä tosi kaunista.
http://www.schoenbrunn.at/

2. Sissi-museo
Jos jaksaa ihastella astiasarjoja, haarukoita, kulhoja, kuppeja, pöytäasetelmia, vuokia ja kynttilänjalkoja Sissi-museossa kannattaa ihan ehdottomasti käydä. Mutta mä varotan, niitä astioita on ihan mieletön määrä. Jossain vaiheessa niihin ehkä vähän turtuu, mutta ne on joka tapauksessa upeita, ja ihan jo se niiden määrä on  niin uskomaton että se pitää itse kokea. Museossa on myös keisarillisia huoneita, Sissin mekkoja ja muuta, joten katseltavaa löytyy vaikkei ne astiat niin kiinnostaisikaan.

3. Ring
Wienin keskustan ympäri kiertää siis Ringstrasse, jonka varrella sijaitsevat monet tärkeät ja kauniit rakennukset. Huonolla ilmalla saman reitin pääsee myös muutamalla ratikalla (esimerkiksi ratikat D,1 ja 2 ovat hyviä tähän). Kaupungin alueelta voi myös vuokrata pyöriä (vuokraaminen vaatii rekistöröitymisen nettisivuilla) joilla sitten voi huristella koko Ringin ympäri. Mulla tämä on ollut suunnitelmissa jo pitkään.

4. Mariahilferstrasse
Mariahilferstrasse on täydellinen shoppailukatu. Sieltä löytyy kutakuinkin kaikki kaupat mitä vaan voi tarvita. Vaatekauppoja on runsaasti, samoin sisustusliikkeitä, kenkäkauppoja, korukauppoja jne. Primark on ainut jota ei Mariahilferstrasselta löydy, Wienin ainut Primark löytyy ostoskeskuksesta nimeltä G3, joka on myös mainio shoppailupaikka jos jaksaa lähteä vähän kauemmaksi. Mariahilferstrasselta löytyy myös monia suklaa- ja karkkikauppoja joista saa mitä ihanampia tuliaisia.
Mariahilferstrasselta voi kätevästi jatkaa kaupungin kauniisiin rakennuksiin tutustumista. Jos Mariahilferstrasseen tutustumisen aloittaa Westbahnhoffin päästä ja jatkaa koko matkan MuseumsQuartierille voi siitä jatkaa matkaa Maria-Theresien Platzin läpi Heldenplatzille. Heldenplatzin jälkeen edessä on espanjalainen ratsastuskoulu, Wienin vanhin rakennus ja muutaman korttelin päässä myös Stephansdom.

5. Pappala Pub
Kuten Sonja asian ilmaisi, jos et oo käyny Pappalassa, et oo käyny missään. Tarvitseeko tästä edes muuta sanoa? Nettisivut löytyy täältä: http://www.ppub.at/pub-ueber-uns.html, osote on Währinger Gürtel/ Stadtbahnbogen 157 ja Pappala on auki maanantaista lauantaihin kello 19-04. Tietäkääkin tämä.

6. Kahvilat
Täällä se nyt on melkein sama että mihin kahvilaan menee, mutta mun suosikkeja on esimerkiksi Oberlaa ja Cafe Sacher. Mistään muualta ei kannata tilata Sacher-kakkua kun se ei kuitenkaan ole niin hyvää kun aidossa oikeassa Sacher-kahvilassa. Kaikkialta muualta kannattaa tilata Apfelstrudelia lämpimän vaniljakastikkeen kanssa!

7. Naschmarkt
Jos on kaunis sää kannattaa suunnata Naschmarktille. Lauantaisin katua jatkaa vielä kirpputori, mutta muinakin päivinä Naschmarktin toritunnelma on ihana. Iltaisin kannattaa kävellä vähän pidemmälle ja ohittaa ensin vastaantulevat aasialaiset ravintolat. Pieni kävelymatka palkitaan leppoisalla tunnelmalla ja herkullisella, mutta kohtuuhintaisella ruualla. Paikalla on myös usein livebändejä. Suosittelen ehdottomasti!

Tässä nyt joitain mun lempipaikkoja Wienissä. Toki täällä on paljon muutakin nähtävää ja voi olla että teen tästä aiheesta vielä toisenkin postauksen.

FUN.

Viime maanantaina mä sain kokea jotain täydellistä. Sonja oli ostanut mulle synttärilahjaksi lipun Funin keikalle Linziin, ja maanantaina me sitten juostiinkin pää kolmantena jalkana Westbahniin, koska yllättäen oltiin taas myöhässä. Mä olin kerennyt jo kahdesti harmitella sitä etten pääse näkemään Funia, koska Suomen keikan aikaan olin jo täällä ja Wienin keikkapäivänä olin töissä. Niimpä mä kirjaimellisesti kiljuin ilosta, kun sain lipun Linzin keikalle.

Heti kun ensimmäisen kerran kuulin We Are Youngin, tiesin että tästä bändistä voi tulla vielä mun suosikki. Viime keväänä kuuntelin Some Nights-levyä aina kun pyöräilin neljältä aamulla työharjoitteluun. Jotenkin kaiken sen pimeyden ja väsymyksen keskellä se onnistui piristämään mua. Kun mua harmittaa kuuntelen Funia. Kun musta tuntuu ettei mikään onnistu, kuuntelen Funia. Kun kaikki on kivaa, mä kuuntelen Funia. Yli vuoden tämä bändi on kulkenut mun kanssa joka paikkaan, ja soinut taustalla milloin missäkin tilanteessa. Niimpä voitte varmasti uskoa, että Funin näkeminen livenä oli mulle unelmien täyttymys.

Noniin, nyt kun kaikille on varmastikin selvää miten paljon mä Funista tykkään, voin siirtyä kertomaan miten vielä paljon enemmän mä tykkään Funista tuon keikan jälkeen. Mä en ollut koskaan aikasemmin ollut sisätiloissa keikalla. Mun ainoat keikkakokemukset on kolmet eri festarit ja Green Dayn keikka. Posthof-niminen keikkapaikka oli kuitenkin tosi kiva. Aika pieni, joten tunnelma oli kivan intensiivinen. Ei kuitenkaan liian täyteen myyty, joten hyppiminen ja tanssiminen oli mahdollista ilman tukehtumisvaaraa ja muiden ihmisten vahingoittamista.

Keikka itsessään oli sitten aivan täydellinen. Nate Ruess voisi varmasti yksin seisoa lavalla ja välillä vähän laulahtaa ja mä olisin jo ihan seitsemännessä taivaassa. Kun siellä lavalla oli sitten koko bändi ja kaikki ne ihanat biisit soitettiin yksi toisensa jälkeen musta tuntui ettei sitä fiilistä voi voittaa mikään. Ja voi niitä hienoja hetkiä kun koko paikka laulaa kuin yhdestä suusta, ja meitä kaikkia siinä tilassa yhdistää ainakin yksi asia. Sen hetken tuntuu ettei millään muulla ole mitään väliä.

Mä voisin kirjoittaa ikuisesti siitä miten paljon tykkään Nate Ruessin äänestä ja energiasta. Ja onhan se nyt hurjan söpökin ;). Mun ehdottomat suosikkihetket keikan aikana olikin akustiset osuudet, jolloin vain bändin varsinaiset jäsenet olivat lavalla. No okei, ja tietenkin Carry On joka on yksi mun lempibiiseistä. Niin no joo olihan We Are Young ja Some Nightskin aika mahtavia. Ja kaikki muutkin biisit joo. Mutta ne akustiset hetket oli vielä vähän parempia.
Nyt tästä alkaa uhkaavasti tulla kunnon kilometri postaus, joten ehkä lopetan nyt. Luulen että mun innostus Funia kohtaan tuli jo erittäin selväksi.

Kuva täältä

 P.S. Keikalta ei ole kuvia koska kamera unohtui hotellihuoneeseen, mutta Linzin kuvista teen sitten ihan oman postauksensa.

Tässä vielä Youtubesta löytämäni video, jos joku haluaa katsoa missä me ollaan oltu: Fun im Linzer Posthof