Ikävä

Olen ollut muutaman päivän kipeänä. Aina kun olen sairas, olen myös jotenkin vielä tunteellisempi kuin yleensä ja ehkäpä sen takia nyt muutamana päivänä on ollut vähän kot-ikävä. Ei mikään paha ikävä, enkä todellakaan haluaisi täältä pois. Eniten on ikävä sellaisia pieniä juttuja, joiden tärkeyttä ei edes tajua ennen kuin niitä ei enää ole saatavilla. Ajattelin listata tähän nyt asioita joita kaipaan Suomessa.

- Suklaa (Fazerin sininen)
- Irtokarkit (Miten muka voi käydä elokuvissa jos ei ole irtokarkkeja?)
- Tekstitykset (Täällä dupataan kaikki)
- Suomen kieliset kirjat
- Ruisleipä
- YleX (onneksi sitä voi kuunnella sentään netistä)
- Perhe
- Kaverit
- Iltapala (meillä ei syödä täällä iltapalaa ja minulla on hirveä ikävä iltapalaa kotona!)
- Valmis kinuskikastike (Pirkan valmiskinuskikastike on niin hyvää marjojen kanssa)
- Sourcream & Onion -sipsit (ja dippi)
- Jyväskylän kaupunginkirjasto
- Jyväskylän asunto ja Tuuli
- Koulu (erityisesti lukio ja historian tunnit)
- Salmiakki
- Kaikki lemppari tv-sarjat (Good Wife, House, Pretty Little Liars...)
- Kasvisruoka
- Rasvaton maito
- Sanni
- Leipominen
- Kouluruoka
- Työkaverit
- Karjalanpiirakat
- Hesari (minulla on täällä nettihesari, mutta ei se ole sama asia)
- Aikakauslehdet (Demi)

Ainakin tällaisia juttuja on tullut nyt mieleen. Kova ikävä on kyllä kavereita ja perhettäkin, mutta onneksi nykyään on monia tapoja pitää yhteyttä. Seuraavaksi aion tehdä listan asioista joista tykkään täällä Wienissä, ihan vain tasapainottamaan tätä Suomi-ikävää.

Paljon kuvia!

Käytiin Sonjan kanssa Ikeassa.

Maailman söpöimmät Herra Mansikat, jollainen minun oli vaan pakko saada.

Minun ilme ei nyt tee oikeutta noille Ikean lihapullille, mutta nam!

Nami lihapullia <3

Marian kanssa käytiin yhdessä kahvilassa syömässä tällasia herkkuja.

Ja Ikean reissun päätteeksi söin Sacherkakkua.

Tämä oli taas yksi niistä viimeisistä kesäpäivistä joita täällä on vietetty.

Yritin kiivetä tonne. Sitten kun olin päässyt ekalle tasanteelle, olin jo tosi ylpeä itsestäni.

Make friends, not war.

Tuossa alla olevassa kyltissä lukee että tämä työ on tehty käsin marsipaanista, pikeeristä ja sokerista. Alkuperäinen teos on siis Gustav Klimtin maalaus Suudelma.

Tässä vielä samainen kyltti isompana. En tajua mitne kukaan voi spritsata noin kauniisti ja tasaisesti.

Ihana talo.

Sonjan kanssa Q:ssa.

Osteettiin Marian kanssa Klopfer Mix laatikko.

Yksi viimeisistä kesäpäivistä ja ihana talo.

Minsky nukkui niin söpössä asennossa, että oli pakko ottaa siitä kuva.

Minä ja Nathan Q:ssa.

Meidän popcornit Magic Mikeen oli isommat kun Sonjan pää. Ei oikein jaksettu syödä kaikkia, mutta leffa oli aikas viihdyttävä. Channing Tatum ilman paitaa.... :>

Pratersternin huvipuiston maailmanpyörä yöllä.

S.O.S:n baarimikon nimikirjoitus oli nyt sitten ilmeisesti saatava. Siinä lukee Ronald, vaikka ei tuosta lapusta mitään selvää saakaan.

Ruusuja.

Hanna ja Klaus opetti minut tekemään schnitzeleitä. Tuli tosi hyviä!

Tässä nyt on aika sekalainen läjä kaikenlaisia kuvia milloin mistäkin. Olen ollut pari päivää kipeänä, enkä ole tehnyt oikein mitään. Tännekin on tullut nyt syksy, vaikka ensi viikoksi olikin kai luvattu taas yli 20 astetta lämmintä. Nyt on kuitenkin ollut melkein koko viikon kylmää ja sateista. Vaikka tämä viikko onkin jo ihan säänkin takia ollut vähän laiskempi, on ollut oikeastaan ihan kiva vain kölliä kotona ja katsoa telkkaria ja lukea kirjoja. Eilen olin Sonjalla katsomassa kolme hömppäleffaa, joista yksi oli kyllä ihan todella huono. Älkää vaan katsoko elokuvaa nimeltä Sokkohäät. Se oli kamala! Nyt ei taida olla oikein muuta kerrottavaa, ensi viikolla ajattelin tehdä postauksen tästä minun huoneesta, josta tykkään hirmuisesti.

EpänoRRRmaalia

Minusta on aina ollut hauska vertailla eri kulttuurien tapoja ja perinteitä suomalaiseen kulttuuriin. Ajattelin nyt listata tähän muutaman jutun, jotka täällä Wienissä ovat jotenkin huvittaneet tai muuten vaan ihmetyttäneet. Kaikki asiat eivät edes varsinaisesti koske omaa elämääni täällä, olen vain kuullut muilta niistä.

1. Koulusysteemi. Täällä kouluun mennään sen mukaan että missä vaiheessa vuotta täyttää kuusi tai seitsemän. Ei niinkuin meillä Suomessa, että kaikki samana vuonna syntyneet menee samaan aikaan kouluun, vaan ennen koulun alkua on pitää olla tarpeeksi vanha. Koulu aloitetaan siis saman ikäisenä kun meillä. Ensin ollaan neljä vuotta "ala-asteella" ja 10-11 vuotiaana siirrytään gymnasiumiin eli lukioon. Koulusysteemi muistuttaa aika pitkälti sitä millainen meillä Suomessa oli ennen peruskoulu-uudistusta. Täälläkään kaikki eivät pääse lukioon, ja he joutuvat ikään kuin huonompaan ja helpompaan kouluun. Minusta on ihan todella outoa että jo kymmenen vuotiaat valitsevat menevätkö he lukioon vai eivät. Totta kai käytännössä tämän valinnan tekevät vanhemmat ja kukapa ei haluaisi laittaa lastaan lukioon. Täällä on ihan selvää että lukio on parempi vaihtoehto.

Täällä ei myöskään ole samanlaista ammattikoulua kun meillä. Ammatteihin opiskellaan enimmäkseen oppisopimuksella. Jonkunlaisia koulujakin on, mutta niissäkin käydään paljon työssäoppimassa, eikä koulussa tarvitse välttämättä käydä kuin kerran viikossa. Täällä myös koulujen tasoissa on todella paljon eroja, eikä kaikista ammattiopistoista välttämättä edes saa ammattitutkinto. Koulujen tasoissa on eroa myös lukioissa. Yleensä lukioon vaaditaan arvosanaksi ykkösiä ja kakkosia (jotka ovat siis samat kuin Suomen kymppi ja ysi) ja koulut valitaan asuinpaikan perusteella. Nora olisi halunnut erääseen toiseen lukioon, mutta hän asui liian kaukana siitä.

Koulujärjestelmä on ollut täällä samanlainen todella kauan. Suomessa kun välillä tuntuu että koko ajan uudistetaan jotain, niin täällä siitä ei kyllä pitäisi olla juurikaan pelkoa.

2. Ruokakulttuuri. Ensinnäkin ruoka on täällä ylipäänsä paljon tärkeämpi asia kuin Suomessa. Täällä käydään paljon ulkona syömässä ja ruoka on ihan taivaallisen hyvää. Olen saattanut mainita tästä jo ehkä aiemminkin :D Täällä on valinnanvaraa ihan kaikille, tosin se nyt ehkä johtuu ihan jo siitäkin että Wien on niin iso kaupunki. Täällä myös syödään usein aika myöhään ja esimerkiksi ravintoloihin on ihan okei mennä vielä yhdeksän, kymmenenkin aikoihin. Ihmiset ehkä pääsevät vähän myöhemmin töistä, joten ruoka-ajat siirtyvät myöhemmiksi. Iltapalaa täällä ei syödä varmaan ollenkaan. Tai ainakaan tässä minun perheessä se ei ole tapana. Ravintoloissa ruoka on myös vähän halvempaa. Toki tämä riippuu ihan siitä että millaiseen paikkaan menee. Mutta hyvää ja halpaa ruokaa on tarjolla paljon. Monissa paikoissa on myös erilaisia kojuja joista voi ostaa ihan taivaallisen hyviä nuudeleita noin kolmella eurolla. Myös hodari, pizza sun muita kojuja löytyy paljon.

3. Poskisuudelmat. Eli ikuinen ongelmani. Olen kyllä kysynyt Hannalta ja Klausilta että ketä suudellaan poskille ja milloin, mutta muut ihmiset ei sitten kuitenkaan noudata näitä sääntöjä. Ilmeisesti Itävallassa poskisuudellaan niitä jotka oikeasti tunnetaan kunnolla. Vaihtariporukoissa tämä sääntö ei kuitenkaan päde lainkaan, jotkut poskisuutelevat heti ensitapaamisella. Minä olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun että annan muiden tehdä aloitteen. Jos joku haluaa poskisuudella niin siitä vaan, mutta itse en tee sitä muille kun oikeasti tutuille.

4. Teitittely. Täällähän siis pitäisi teititellä mieluiten kaikkia uusia ihmisiä jotka tapaa. Erityisesti vanhempia. Kyllähän Suomessakin toki selvästi vanhempia ihmisiä teititellään, mutta jos vaikka menen kylään kaverini luokse ei minulle tulisi mieleenkään että hänen vanhempiaan pitäisi teititellä. Tämän takia minulla oli suuri ongelma kun olin menossa Marina luo kylään, enkä ollut varma onko hänen au pair- isänsä kotona. Hannan kanssa sitten pohdimme pitkään ja hartaasti että pitääkö minun teititellä häntä vai ei. Lopulta tulimme siihen tulokseen että ehkä on parempi teititellä, vaikka luultavasti minulle olisikin sitten sanottu että ei tarvitse teititellä. Minä en kuitenkaan koskaan saanut tätä tietää, koska Marian au pair-isä ei enää ollut kotona. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.

5. Aukioloajat. Kaupat menee täällä todella aikaiseen kiinni. Ruokakaupat saattavat hyvällä tuurilla olla auki enintään kahdeksaan, mutta osa menee jo ennen kahdeksaakin kiinni. Esimerkiksi vaatekaupat saattavat hyvinkin sulkeutua jo kuuden aikoihin, samoin monet tapak trafikit. Sunnuntaisin täällä ei ole auki mitkään muut kuin ravintolat. Toisaalta toistaiseksi tämä ei ainakaan minulle ole aiheuttanut suurempia ongelmia, ainoat ovat nuo tapak trafikit joista saa siis puheaikaa. On vähän huonompi homma jos illalla myöhään huomaa että puheaika on loppu.

6. Koirat. Täällä koiran saa ottaa mukaan ihan joka paikkaan. Se on vähän sama kun tupakointi. Täällä saa tupakoida kaikkialla ja koiran saa ottaa kaikkialle. Olen monta kertaa ollut ravintolassa, jossa viereisen pöydän alla on köllötellyt jonkun koira. Ihmiset myös kulkevat todella paljon koiriensa kanssa julkisilla. Minua tämä nyt ei sen kummemmin häiritse, mutta mietin niitä jotka ovat allergisia. Ei ole varmastikaan kivaa kun joka paikassa on koiria. Ainakin julkisissa koirilla pitää olla kuonokoppa, en ole varma onko sama sääntö kaikkialla muutenkin, mutta monet pitävät kuonokoppaa koirallaan koko ajan. Täällä myös koirat saavat kulkea paljon enemmän vapaina ilman hihnaa.

7. Pukeutuminen. Minusta on aivan käsittämätöntä miten täällä ihmiset oikeasti käyttävät jo toppatakkeja! Siis mitä ihmettä? Nyt tänne on oikeasti tullut jo vähän vilpoisat kelit, mutta viime viikollakin oli vielä ihan lämmin. Kun minä käytin sortseja, muut pukeutuu tuulitakkeihin ja farkkuihin. En tajua miten nämä ihmiset selviävät sitten kun tulee oikeasti kylmä!

8. Ovien lukot. Tässä ei mielestäni ole yhtään mitään järkeä. Ulko-ovien ja porttien lukot on vielä ihan okei, viakka nekin aukeavat minusta aina väärään suuntaan. Ne voi myös ulkopuolelta kääntää sellaiseen kivaan takalukkoon, että varmasti on mahdollisimman vaikea sitten saada avaimellakaan auki. Aivan erikseen täytyy kuitenkin mainita vessojen ovet. Ensinnäkin miksi, oi miksi ovet aukeavat sisäänpäin? Monissa paikoissa tilat ovat niin pienet että jos oven haluaa avata täytyy asettua juuri oikeaan kohtaan saadakseen oven auki ja päästäkseen ulos. Myös lukkosysteemit ovat mitä mielenkiintoisimpia. Välillä on avaimia, välillä salpoja, välillä on liukuovia ja ties mitä. Olen kerran jo onnistunut jäämään täällä vessaan jumiin, enkä yhtään ihmettelisi jos niin kävisi uudestaankin. Minä kääntelen edelleen avaintakin lukossa väärään suuntaan, vaikka olen asunut täällä jo kuusi viikkoa.

9. Alkoholin kulutus. Täällä juodaan todella paljon alkoholia. Varmasti enemmän kuin Suomessa. Ero Suomeen on se, että täällä alkoholin käyttö on vielä jollain lailla hillittyä. Totta kai täälläkin on ihmisiä jotka juovat liikaa ja ovat aivan kamalassa kunnossa, mutta suurin osa täällä juo vain vähän. Ehkä useammin kuin Suomessa, ja viiniä täällä juodaan paljon. Yleensä öisinkin ihmiset ovat ihan suhteellisen hyvässä kunnossa jos vertaa Suomeen. Tykkään myös siitä että täällä oikeasti juodaan viiniä ja olutta ruokajuomana vähän. Siidereitä täällä ei juurikaan juoda, joistain paikoista saa ehkä muutamaa eri makua ja Travel-Shackista saa Rokorderlig-siidereitä, mutta yleensä täällä juodaan olutta ja viiniä. Täältä saa myös radlereita eli sitruunan (tai jossain tapauksissa myös muunkin) makuista olutta. Ihan tosi hyvää! Ei maistu oluelta juuri lainkaan, eli maistuu hyvin minulle kun en oluesta muuten tykkää yhtään.
Ruokakaupoista saa täällä ostaa kaikkia mahdollisia alkoholijuomia. Esimerkiksi Merkurissa, jossa tämä minun perheeni käy, on suunnilleen Alkon kokoinen alkoholiosasto. Se on aika hassua, mutta toisaalta ihan kätevää. Yleisesti minusta täällä on aika halpaa ja täällä on paljon itävaltalaisia tuotteita jotka on halpoja ja hyviä. Nyt kuulostan ihan siltä kun minulla olisi asiasta paljonkin kokemusta. No ei oikeasti ole ;) Mutta aika hyvän käsityksen saa kun katsoo mitä muut juovat ja vertailee kaupan hintoja.

Tällaisia juttuja nyt ainakin tulee mieleen. Pitäisi kirjoittaa ylös aina kun näkee jotain hassua tai erilaista, niin muistaisin sen sitten. No tästä aiheesta tulee varmasti kirjoiteltua vielä lisää.

Syksyisin terveisin Wienistä, Milja

Sitä sun tätä

Oltiin porukalla Donau Inselillä kannustamassa Saksaa voittoon. Oli ihan mahtavaa että jotkut itävaltalaiset tuli jopa onnittelemaan minua Saksan voitosta, vaikka Itävalta hävisi. Ihmiset vain ihmettelivät että miksi kannustan Saksaa jos olen Suomesta.

Nora tuli pelastamaan minut suurelta hämähäkiltä jonka löysin huoneestani. Olin kyllä itse onnistunut jo tappamaan sen kirjalla, mutta jonkun piti viedä se pois.

Meidän ruokapöydän ympärillä pörrää aina kamalasti ampiaisia. Niitä on sitten yritetty yhdessä saada lasien alle jumiin, etteivät ne häiritsisi ruokailua enempää.

Kävimme Melissan kanssa Centimeter-nimisessä ravintolassa syömässä. Sieltä saa ehkä hienoimmain ruokalistan ikinä. Listassa on kuva jokaisesta ruuasta, ja se on pidempi kuin Melissa.

Minä tilasin tällaisen fingerfood mixin. Ruokaa oli ihan valtavasti, enkä jaksanu syödä juuri mitään. Onneksi loput ruuat sai ottaa mukaan, ja Essille ja Melissalle ainakin maistui jämäruuat kun myöhemmin illalla odotimme metroa.

Tilasimme Travel-Shackissa yhdessä kannullisen sangriaa. Pillit olivat metrin pituiset ja juominen tosi hankalaa. Mutta olihan se myös hauskaa ja hyvää!

Sonjan kanssa käytiin syömässä apfelstrudelia (jälleen kerran).

Tällainen ihana talo tuli vastaan kun eilen olimme kävelyllä.

Eilen oli viimeinen lämmin kesäpäivä, ainakin näillä näkymin. Sen kunniaksi menimme ulos jäätelölle. Oli muuten todella hyvää jäätelöä!

Klausin syntymäpäivätarjoilut

Minä leivoin Klausin syntymäpäiville voileipäkakkua...

...ja muffinseja. Taustalla Klausin tekemä aivan taivaallisen hyvä suklaakakku.

Tänään olen ensimmäistä kertaa reiluun viikkoon ollut koko päivän kotona. Päästyäni mukaan vaihtariporukoihin en ole malttanut jättää mitään juttuja välistä. Tänään kuitenkin päätin että olen vain kotona ja menen ajoissa nukkumaan. Olisi kyllä tehnyt mieli lähteä johonkin, mutta onneksi päätin pysyä kotona. Nyt jo väsyttää todella paljon, vaikka kello on vasta yhdeksän. Aika monena iltana olen kotiutunut vasta puolenyön jälkeen ja eilen olin kotona vasta kolmelta, koska yöllä kotiin pääseminen olikin vähän vaikeampaa kuin luulin. No toisaalta minulla on ollut niin hauskaa, ettei se kauheasti edes haittaa.

Eilen olimme katsomassa siis jalkapalloa Donau Inselillä. Itävalta pelasi Saksaa vastaan, ja paikalla oli hirveästi jalkapallofaneja. Minä, Melissa ja Lizz kannatimme Saksaa ja etukäteen vähän jännitti että miten itävaltalaiset mahtavat siihen suhtautua. Huoli oli kyllä ihan turha. Tunnelma oli todella hyvä, eikä kukaan tullut huomauttelemaan mitään Saksan lipuista poskissamme, tai Melissan Saksapaidasta. Saksa siis voitti 2-1 ja jotkut tulivat jopa onnittelemaan minua, kun huomasivat että kannatin Saksaa. Ihan hassua. Suomessa kun erehtyisi sanomaan että kannattaa Ruotsia, niin varmasti saisi ainakin paljon huutelua osakseen. Täällä kaikki olivat kuitenkin vain todella hyvällä tuulella.

Yksi asia mikä minua ärsyttää täällä aivan suunnattomasti on tupakointi. Täällä melkein joka paikassa saa polttaa. Jokaisen ulkona vietetyn illan jälkeen kaikki vaatteeni lemuavat ihan tupakalle. Samoin hiukset. Välillä haju ei lähde pois edes ekalla pesu kerralla. Klubeilla on aina ilma ihan sakeana tupakansavusta. En ymmärrä mikseivät ihmiset voi mennä ulos polttamaan. Olisiko se niin suuri vaiva? Tyhmää pistää kaikki vaatteet aina pyykkiin ihan vain siksi että ne lemuavat tupakalle. Yleensä hajua ei edes illan aikana huomaa, mutta esimerkiksi viime viikonlopun jälkeen koko huoneeni lemusi tupakansavulle. Suurin osa ihmisistä on täällä ns. sosiaalisia polttajia. He eivät yleensä polta, mutta ollessaan ulkona muiden kanssa hekin polttavat. Todella ärsyttävää kun ei itse polta.

Tänne tuli tänään syksy. Uskomatonta mutta totta, ulkona on satanut vettä koko päivän. Eilen olin sortseissa ja t-paidassa ulkona koko yönkin, mutta tänään piti laittaa päälle villapaita ja farkut kun saatoin Noran bussipysäkille. Syksyn tulo ei sinäänsä varsinaisesti haittaa, onhan kesä minun osaltani jatkunut jo paljon pidempää kuin mitä se olisi ollut jos olisin Suomessa. Sade sen sijaan ei kuulu yhtään lemppariasioihini. Lisäksi pimeys alkaa heti jotenkin masentaa ja olenkin täällä sytytellyt kynttilöitä ja lamppuja pitkin päivää. Toivottavasti sateet eivät jatku pitkään!

Nyt voisin mennä nukkumaan. Ihanaa kerrankin keretä nukkua enemmän kuin kuusi tuntia! 

Servus

Viime viikko oli aivan kertakaikkisen täydellinen! Olen tavannut aivan mahtavia ihmisiä ja käynyt monessa paikassa. Eilen mietin että mitä minä Suomessa aina kaiket päivät tein, kun harvemmin minä lähdin esimerkiksi ulos syömään kavereiden kanssa. Täällä taas tuntuu että jos vietän vain yhdenkin päivän kotona koneen, telkkarin ja kirjojen ääressä saatan menettää jotain paljon tärkeämpää. Tänään olen kuitenkin päättänyt että vietän ihan vain kotipäivää, siivoilen huoneeni ja mahdollisesti lähden illalla ulos jos joku muu pyytää. Itse en kyllä ehdota kellekään mitään ;)

Vietin viime viikolla aika paljon aikaa uusien Erasmus-opiskelijoiden kanssa. Olen kyllä todella iloinen siitä, että olen näin isossa kaupungissa missä vaihtareita riittää, koska hehän olivat kaikki ihania! Eikä ketään onneksi tuntunut haittaavan etten minä ole vaihtari vaan au pair. Suurin osa ihmisistä on myös vähän minua vanhempia, mutta jotenkin täällä sillä ei ole oikeastaan väliä. Perjantai-iltana kävimme syömässä Brandauers Bierbögen-nimisessä ravintolassa, jossa annoskoot olivat jotain aivan uskomatonta. Täällä ravintoloissa on usein muutenkin todella isot annokset. En koskaan jaksa syödä missään kaikkea, mutta onneksi loput voi useinmiten ottaa mukaan. Erasmusten kanssa oli tosi hauskaa, vaikka aluksi emme Sonjan kanssa meinanneetkaan löytää oikeaa seuruetta ja seisoimme vaan tyhminä keskellä ravintolan pihaa.

Muutamalla klubilla on tullut tämän viikon aikana käytyä. Minä ehkä eniten tykkään sellaisista aika perus tanssipaikoista, missä soitetaan enimmäkseen radiohittejä. Kävimme myös yhdellä klubilla, joka olisi ollut ihan mahdotonta löytää jos ei tiedä mistä ovista pitää mennä. Siinä paikassa oli kuitenkin vähän liian underground-meininki minulle. Onneks ei kuitenkaan tarvinnut kauaksi mennä löytääkseen jo toisenlaisia paikkoja. Oli kuitenkin kivaa käydä tutustumassa vähän muunkinlaisiin paikkoihin ja varsinkin uusin paikkoihin, joissa en ole ennen käynyt.

Nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä että olen oikeasti kotiutunut tänne. Osaan mennä jo moniin paikkoihin ilman karttaa, eikä julkisilla matkustaminenkaan ole enää niin hankalaa kun aiemmin. Minulla on jo joitan lempparipaikkoja, joihin voi aina mennä jos tekee mieli lähteä ulos. Olen myös saanut muutamia kavereita, joiden kanssa oikeasti viihdyn ja joita voin aina pyytää seuraksi. Toisaalta taas tuntuu kivalta tietää että täällä on edelleen vaikka miten paljon paikkoja jotka ovat minulle ihan uusia. Alan myös päästä perille Itävaltalaisista tavoista kuten poskisuudelmista ja siitä että ikinä, koskaan milloinkaan mitään ei mennä tilaamaan kahviloissa kassalta. Aluksi hämäännyin aina pahasti jos joku uusi tuttavuus halusi heti poskisuudella, tai lähtiessä jopa halata, mutta nyt se alkaa minusta tuntua jo aivan normaalilta.

Nyt taidan katsoa Pretty Little Liarsia. Olen aivan koukussa siihen sarjaan. Laitan vielä kuvia viime viikosta, kunhan jaksan ottaa ne pois kamerasta ja mennä omalle koneelleni.

Loppuun vielä linkki erääseen kuvaan johon samaistuin niin täysin:
http://whatshouldwecallnorthwestern.tumblr.com/post/23084597086/going-out

P.S. Opin eilen että servus tarkoittaa terve. Melkein kaikki Klausin syntymäpäivävieraat sanoivat ensin Hallo ja sitten kohta vielä samalle ihmiselle että Servus. Ei voi ymmärtää, mutta kaipa siinäkin joku järki on.

Ich liebe diese Tage

Ajattelin jälleen kerran kokeilla onnistuisiko kuvien laitto nyt. Tässä siis tiivistelmä viikon tapahtumista kuvien muodossa.

Rathausplatzin filmifestivaalit 2012

Ensin olin katsomassa lontolaista balettiversiota Liisa Ihmemaassa-tarinasta. Tykkäsin ihan todella paljon. Erityisesti ihastuin ihaniin värikkäisiin asuihin ja lavasteisiin.

Samaisesta Liisa Ihmemaassa-baletista.

Paria päivää myöhemmin olin katsomassa Adelen Royal Albert Hall keikkaa. Adele on kyllä aivan uskomaton laulaja ja muutenkin ihanan oloinen ihminen. Keikka oli kokonaisuudessaan tosi koskettava ja kaunis kokemus. Menisin milloin tahansa katsomaan Adelea ihan oikeasti livenä jos hän tänne tulisi!

Adelen keikkaa sisältyy yhdet kauneimmista asioista jotka olen telkkarista nähnyt tai kuullut. Ensimmäinen liittyy tähän kuvaan. Adele lauloin Amy Winehouselle omistetun kappaleen Make You Feel My Love, jonka aikana yleisöä pyydettiin näyttämään valoa kännyköillään. Isolta valkokankaalta tämä näytti erittäin kauniilta. Toinen asia on se hetki kun koko Royal Albert Hallin yleisö laulaa Someone Like Youta ja itse Adelekin rupeaa itkemään. Se kuulostaa aivan uskomattoman kauniilta. Kyseisen esityksen voi kuunnella täältä: http://www.youtube.com/watch?v=45A6R9L7T04

Kävin Marian kanssa syömässä apfelstrudelia. Ulkonäkö saattaa tässä tapauksessa pettää, koska maku oli todella hyvä.

Joka torstai perheeni käy ravintolassa syömässä. Viime torstaina söin läheisessä pizzeria Caprissa näin kauniin calzonen. Oli muuten todella hyvää!

Jälkiruuaksi creme caramel.

Viimeisen aurinkoisen lomapäivän kunniaksi kävimme Noran ja Hannan kanssa Salvossa jäätelöillä. Jäätelö täällä on niin hyvää!

Tämä talonnumerokyltti oli mielestäni niin hieno, että minun oli pakko ottaa siitä kuva.

Stephansdom aivan Wienin keskustassa. Tämän kirkon remontti on kuuelmma aina ja ikuisesti kesken.

Kävelykatu

Lisää kävelykatua

Espanjalainen ratsastuskoulu ulkoapäin. 

Tältä näytti kulunut viikkoni. Tännekin on tullu ainakin toistaiseksi syksy, eilen ja tänään on satanut koko ajan vettä. Toisaalta on kiva kääriytyä villapaitoihin ja kaulahuiveihin, mutta en kyllä panisi pahakseni vaikka lämpimät kelit tulisivat vielä takaisin. Haluan käyttää vielä hetken sortseja ja t-paitoja ja istua yhdeksän jälkeen ulkona syömässä tai juomassa.

Tänään löysin huoneestani muumioituneen sammakon. Sen jälkeen imuroinkin kaikki nurkat ja lattialistat ja pöydät ja jopa katon rajat. En tykkää hämähäkeistä, enkä muistakaan ötököistä ja senkin takia imuroin täällä vähän tavallista tehokkaammin. Äsken kiipeilin tuolilla yltääkseni imuroimaan kaappien päältä viimeiset pölyä muistuttavat asia pois. Äiti ei takuulla usko kun kuulee tästä. Minä kun en varsinaisesti mikään suurempi siivousintoilija ole aikaisemmin ollut. Pitäkää peukkuja ettei tänne enää ilmaannu hämähäkkejä. Tai yhtään mitään muutakaan!