EpänoRRRmaalia

Minusta on aina ollut hauska vertailla eri kulttuurien tapoja ja perinteitä suomalaiseen kulttuuriin. Ajattelin nyt listata tähän muutaman jutun, jotka täällä Wienissä ovat jotenkin huvittaneet tai muuten vaan ihmetyttäneet. Kaikki asiat eivät edes varsinaisesti koske omaa elämääni täällä, olen vain kuullut muilta niistä.

1. Koulusysteemi. Täällä kouluun mennään sen mukaan että missä vaiheessa vuotta täyttää kuusi tai seitsemän. Ei niinkuin meillä Suomessa, että kaikki samana vuonna syntyneet menee samaan aikaan kouluun, vaan ennen koulun alkua on pitää olla tarpeeksi vanha. Koulu aloitetaan siis saman ikäisenä kun meillä. Ensin ollaan neljä vuotta "ala-asteella" ja 10-11 vuotiaana siirrytään gymnasiumiin eli lukioon. Koulusysteemi muistuttaa aika pitkälti sitä millainen meillä Suomessa oli ennen peruskoulu-uudistusta. Täälläkään kaikki eivät pääse lukioon, ja he joutuvat ikään kuin huonompaan ja helpompaan kouluun. Minusta on ihan todella outoa että jo kymmenen vuotiaat valitsevat menevätkö he lukioon vai eivät. Totta kai käytännössä tämän valinnan tekevät vanhemmat ja kukapa ei haluaisi laittaa lastaan lukioon. Täällä on ihan selvää että lukio on parempi vaihtoehto.

Täällä ei myöskään ole samanlaista ammattikoulua kun meillä. Ammatteihin opiskellaan enimmäkseen oppisopimuksella. Jonkunlaisia koulujakin on, mutta niissäkin käydään paljon työssäoppimassa, eikä koulussa tarvitse välttämättä käydä kuin kerran viikossa. Täällä myös koulujen tasoissa on todella paljon eroja, eikä kaikista ammattiopistoista välttämättä edes saa ammattitutkinto. Koulujen tasoissa on eroa myös lukioissa. Yleensä lukioon vaaditaan arvosanaksi ykkösiä ja kakkosia (jotka ovat siis samat kuin Suomen kymppi ja ysi) ja koulut valitaan asuinpaikan perusteella. Nora olisi halunnut erääseen toiseen lukioon, mutta hän asui liian kaukana siitä.

Koulujärjestelmä on ollut täällä samanlainen todella kauan. Suomessa kun välillä tuntuu että koko ajan uudistetaan jotain, niin täällä siitä ei kyllä pitäisi olla juurikaan pelkoa.

2. Ruokakulttuuri. Ensinnäkin ruoka on täällä ylipäänsä paljon tärkeämpi asia kuin Suomessa. Täällä käydään paljon ulkona syömässä ja ruoka on ihan taivaallisen hyvää. Olen saattanut mainita tästä jo ehkä aiemminkin :D Täällä on valinnanvaraa ihan kaikille, tosin se nyt ehkä johtuu ihan jo siitäkin että Wien on niin iso kaupunki. Täällä myös syödään usein aika myöhään ja esimerkiksi ravintoloihin on ihan okei mennä vielä yhdeksän, kymmenenkin aikoihin. Ihmiset ehkä pääsevät vähän myöhemmin töistä, joten ruoka-ajat siirtyvät myöhemmiksi. Iltapalaa täällä ei syödä varmaan ollenkaan. Tai ainakaan tässä minun perheessä se ei ole tapana. Ravintoloissa ruoka on myös vähän halvempaa. Toki tämä riippuu ihan siitä että millaiseen paikkaan menee. Mutta hyvää ja halpaa ruokaa on tarjolla paljon. Monissa paikoissa on myös erilaisia kojuja joista voi ostaa ihan taivaallisen hyviä nuudeleita noin kolmella eurolla. Myös hodari, pizza sun muita kojuja löytyy paljon.

3. Poskisuudelmat. Eli ikuinen ongelmani. Olen kyllä kysynyt Hannalta ja Klausilta että ketä suudellaan poskille ja milloin, mutta muut ihmiset ei sitten kuitenkaan noudata näitä sääntöjä. Ilmeisesti Itävallassa poskisuudellaan niitä jotka oikeasti tunnetaan kunnolla. Vaihtariporukoissa tämä sääntö ei kuitenkaan päde lainkaan, jotkut poskisuutelevat heti ensitapaamisella. Minä olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun että annan muiden tehdä aloitteen. Jos joku haluaa poskisuudella niin siitä vaan, mutta itse en tee sitä muille kun oikeasti tutuille.

4. Teitittely. Täällähän siis pitäisi teititellä mieluiten kaikkia uusia ihmisiä jotka tapaa. Erityisesti vanhempia. Kyllähän Suomessakin toki selvästi vanhempia ihmisiä teititellään, mutta jos vaikka menen kylään kaverini luokse ei minulle tulisi mieleenkään että hänen vanhempiaan pitäisi teititellä. Tämän takia minulla oli suuri ongelma kun olin menossa Marina luo kylään, enkä ollut varma onko hänen au pair- isänsä kotona. Hannan kanssa sitten pohdimme pitkään ja hartaasti että pitääkö minun teititellä häntä vai ei. Lopulta tulimme siihen tulokseen että ehkä on parempi teititellä, vaikka luultavasti minulle olisikin sitten sanottu että ei tarvitse teititellä. Minä en kuitenkaan koskaan saanut tätä tietää, koska Marian au pair-isä ei enää ollut kotona. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.

5. Aukioloajat. Kaupat menee täällä todella aikaiseen kiinni. Ruokakaupat saattavat hyvällä tuurilla olla auki enintään kahdeksaan, mutta osa menee jo ennen kahdeksaakin kiinni. Esimerkiksi vaatekaupat saattavat hyvinkin sulkeutua jo kuuden aikoihin, samoin monet tapak trafikit. Sunnuntaisin täällä ei ole auki mitkään muut kuin ravintolat. Toisaalta toistaiseksi tämä ei ainakaan minulle ole aiheuttanut suurempia ongelmia, ainoat ovat nuo tapak trafikit joista saa siis puheaikaa. On vähän huonompi homma jos illalla myöhään huomaa että puheaika on loppu.

6. Koirat. Täällä koiran saa ottaa mukaan ihan joka paikkaan. Se on vähän sama kun tupakointi. Täällä saa tupakoida kaikkialla ja koiran saa ottaa kaikkialle. Olen monta kertaa ollut ravintolassa, jossa viereisen pöydän alla on köllötellyt jonkun koira. Ihmiset myös kulkevat todella paljon koiriensa kanssa julkisilla. Minua tämä nyt ei sen kummemmin häiritse, mutta mietin niitä jotka ovat allergisia. Ei ole varmastikaan kivaa kun joka paikassa on koiria. Ainakin julkisissa koirilla pitää olla kuonokoppa, en ole varma onko sama sääntö kaikkialla muutenkin, mutta monet pitävät kuonokoppaa koirallaan koko ajan. Täällä myös koirat saavat kulkea paljon enemmän vapaina ilman hihnaa.

7. Pukeutuminen. Minusta on aivan käsittämätöntä miten täällä ihmiset oikeasti käyttävät jo toppatakkeja! Siis mitä ihmettä? Nyt tänne on oikeasti tullut jo vähän vilpoisat kelit, mutta viime viikollakin oli vielä ihan lämmin. Kun minä käytin sortseja, muut pukeutuu tuulitakkeihin ja farkkuihin. En tajua miten nämä ihmiset selviävät sitten kun tulee oikeasti kylmä!

8. Ovien lukot. Tässä ei mielestäni ole yhtään mitään järkeä. Ulko-ovien ja porttien lukot on vielä ihan okei, viakka nekin aukeavat minusta aina väärään suuntaan. Ne voi myös ulkopuolelta kääntää sellaiseen kivaan takalukkoon, että varmasti on mahdollisimman vaikea sitten saada avaimellakaan auki. Aivan erikseen täytyy kuitenkin mainita vessojen ovet. Ensinnäkin miksi, oi miksi ovet aukeavat sisäänpäin? Monissa paikoissa tilat ovat niin pienet että jos oven haluaa avata täytyy asettua juuri oikeaan kohtaan saadakseen oven auki ja päästäkseen ulos. Myös lukkosysteemit ovat mitä mielenkiintoisimpia. Välillä on avaimia, välillä salpoja, välillä on liukuovia ja ties mitä. Olen kerran jo onnistunut jäämään täällä vessaan jumiin, enkä yhtään ihmettelisi jos niin kävisi uudestaankin. Minä kääntelen edelleen avaintakin lukossa väärään suuntaan, vaikka olen asunut täällä jo kuusi viikkoa.

9. Alkoholin kulutus. Täällä juodaan todella paljon alkoholia. Varmasti enemmän kuin Suomessa. Ero Suomeen on se, että täällä alkoholin käyttö on vielä jollain lailla hillittyä. Totta kai täälläkin on ihmisiä jotka juovat liikaa ja ovat aivan kamalassa kunnossa, mutta suurin osa täällä juo vain vähän. Ehkä useammin kuin Suomessa, ja viiniä täällä juodaan paljon. Yleensä öisinkin ihmiset ovat ihan suhteellisen hyvässä kunnossa jos vertaa Suomeen. Tykkään myös siitä että täällä oikeasti juodaan viiniä ja olutta ruokajuomana vähän. Siidereitä täällä ei juurikaan juoda, joistain paikoista saa ehkä muutamaa eri makua ja Travel-Shackista saa Rokorderlig-siidereitä, mutta yleensä täällä juodaan olutta ja viiniä. Täältä saa myös radlereita eli sitruunan (tai jossain tapauksissa myös muunkin) makuista olutta. Ihan tosi hyvää! Ei maistu oluelta juuri lainkaan, eli maistuu hyvin minulle kun en oluesta muuten tykkää yhtään.
Ruokakaupoista saa täällä ostaa kaikkia mahdollisia alkoholijuomia. Esimerkiksi Merkurissa, jossa tämä minun perheeni käy, on suunnilleen Alkon kokoinen alkoholiosasto. Se on aika hassua, mutta toisaalta ihan kätevää. Yleisesti minusta täällä on aika halpaa ja täällä on paljon itävaltalaisia tuotteita jotka on halpoja ja hyviä. Nyt kuulostan ihan siltä kun minulla olisi asiasta paljonkin kokemusta. No ei oikeasti ole ;) Mutta aika hyvän käsityksen saa kun katsoo mitä muut juovat ja vertailee kaupan hintoja.

Tällaisia juttuja nyt ainakin tulee mieleen. Pitäisi kirjoittaa ylös aina kun näkee jotain hassua tai erilaista, niin muistaisin sen sitten. No tästä aiheesta tulee varmasti kirjoiteltua vielä lisää.

Syksyisin terveisin Wienistä, Milja