Servus

Viime viikko oli aivan kertakaikkisen täydellinen! Olen tavannut aivan mahtavia ihmisiä ja käynyt monessa paikassa. Eilen mietin että mitä minä Suomessa aina kaiket päivät tein, kun harvemmin minä lähdin esimerkiksi ulos syömään kavereiden kanssa. Täällä taas tuntuu että jos vietän vain yhdenkin päivän kotona koneen, telkkarin ja kirjojen ääressä saatan menettää jotain paljon tärkeämpää. Tänään olen kuitenkin päättänyt että vietän ihan vain kotipäivää, siivoilen huoneeni ja mahdollisesti lähden illalla ulos jos joku muu pyytää. Itse en kyllä ehdota kellekään mitään ;)

Vietin viime viikolla aika paljon aikaa uusien Erasmus-opiskelijoiden kanssa. Olen kyllä todella iloinen siitä, että olen näin isossa kaupungissa missä vaihtareita riittää, koska hehän olivat kaikki ihania! Eikä ketään onneksi tuntunut haittaavan etten minä ole vaihtari vaan au pair. Suurin osa ihmisistä on myös vähän minua vanhempia, mutta jotenkin täällä sillä ei ole oikeastaan väliä. Perjantai-iltana kävimme syömässä Brandauers Bierbögen-nimisessä ravintolassa, jossa annoskoot olivat jotain aivan uskomatonta. Täällä ravintoloissa on usein muutenkin todella isot annokset. En koskaan jaksa syödä missään kaikkea, mutta onneksi loput voi useinmiten ottaa mukaan. Erasmusten kanssa oli tosi hauskaa, vaikka aluksi emme Sonjan kanssa meinanneetkaan löytää oikeaa seuruetta ja seisoimme vaan tyhminä keskellä ravintolan pihaa.

Muutamalla klubilla on tullut tämän viikon aikana käytyä. Minä ehkä eniten tykkään sellaisista aika perus tanssipaikoista, missä soitetaan enimmäkseen radiohittejä. Kävimme myös yhdellä klubilla, joka olisi ollut ihan mahdotonta löytää jos ei tiedä mistä ovista pitää mennä. Siinä paikassa oli kuitenkin vähän liian underground-meininki minulle. Onneks ei kuitenkaan tarvinnut kauaksi mennä löytääkseen jo toisenlaisia paikkoja. Oli kuitenkin kivaa käydä tutustumassa vähän muunkinlaisiin paikkoihin ja varsinkin uusin paikkoihin, joissa en ole ennen käynyt.

Nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä että olen oikeasti kotiutunut tänne. Osaan mennä jo moniin paikkoihin ilman karttaa, eikä julkisilla matkustaminenkaan ole enää niin hankalaa kun aiemmin. Minulla on jo joitan lempparipaikkoja, joihin voi aina mennä jos tekee mieli lähteä ulos. Olen myös saanut muutamia kavereita, joiden kanssa oikeasti viihdyn ja joita voin aina pyytää seuraksi. Toisaalta taas tuntuu kivalta tietää että täällä on edelleen vaikka miten paljon paikkoja jotka ovat minulle ihan uusia. Alan myös päästä perille Itävaltalaisista tavoista kuten poskisuudelmista ja siitä että ikinä, koskaan milloinkaan mitään ei mennä tilaamaan kahviloissa kassalta. Aluksi hämäännyin aina pahasti jos joku uusi tuttavuus halusi heti poskisuudella, tai lähtiessä jopa halata, mutta nyt se alkaa minusta tuntua jo aivan normaalilta.

Nyt taidan katsoa Pretty Little Liarsia. Olen aivan koukussa siihen sarjaan. Laitan vielä kuvia viime viikosta, kunhan jaksan ottaa ne pois kamerasta ja mennä omalle koneelleni.

Loppuun vielä linkki erääseen kuvaan johon samaistuin niin täysin:
http://whatshouldwecallnorthwestern.tumblr.com/post/23084597086/going-out

P.S. Opin eilen että servus tarkoittaa terve. Melkein kaikki Klausin syntymäpäivävieraat sanoivat ensin Hallo ja sitten kohta vielä samalle ihmiselle että Servus. Ei voi ymmärtää, mutta kaipa siinäkin joku järki on.