Musik auf Deutsch osa 2

Saksankielisen musiikin esittelypostaukset jatkuvat.


Tiemo Hauer
Tiemo Hauerin mä löysin ihan vaan koska Youtube osaa suositella mulle niin kivoja laulajia. Kuten jo edellisessä postauksessa kävi ehkä ilmi, mulla on pieni pakkomielle kiharatukkaisiin mieslaulajiin. Niimpä kellekään ei varmaankaan tullut yllätyksenä että mä tykästyin Tiemonkin musiikkiin melkein heti (mun aivot varmaan saa kaiken musiikin kuulostamaan hyvältä jos laulaja vaan on söpö...).
Tiemo Hauer on siis saksalainen poplaulaja, joka soittaa myös pianoa (ah rakkautta!) Mä en tiedä onko vika mussa, mutta mun korvaan Tiemon aksentti kuulostaa jotenkin tosi hassulta. Jotenkin tosi sellaselta supersaksalaiselta, missä ärrät lausutaan tosi voimakkaasti. Musta se kuulostaa kuitenkin myös niin kivalta, että oon jo senkin takia kuunnellut hänen musiikkia tosi paljon. Mutta on ne biisitkin hei hyviä!
Ehrilich Glücklich
Nacht am Strand

Kuva täältä

Cro

Ekat kymmenen kuukautta Crota vihattuani, oon kiintynyt siihen niin paljon että ne biisit on alkanutkin kuulostaa ihan hyviltä. Cro on siis saksalainen räppäri ja mä erittäin pääsääntöisesti inhoan räppiä, joten tämä on nyt ihan uusi juttu mulle. Niimpä mä en edes yritä leikkiä että tietäisin asiasta jotain. Tyydyn vaan linkkaaman muutaman kivan biisin.
Horst und Monika

Einmal um die Welt

Kuva täältä

Lopuksi vielä muutama satunnainen biisivinkki:
KRIS: Diese Tage
Sido: Bilder im Kopf
Philipp Poisel: Wie soll ein Mensch das ertragen
Sporfreunde Stiller: Applause, Applause
Philipp & Julia: Wellen und Meer

Matka Ringin ympäri

Viime viikko meni niin hujauksessa etten vain yksinkertaisesti muistanut/jaksanut kirjoitella tänne mitään. Tänään on kuitenkin tasan viikko jäljellä siihen kun palaan Suomeen, joten ajattelin että olisi syytä aloittaa tekemään loput postaukset mitä mulla on mielessä. Vielä on siis tulossa juttua ainakin Prahan reissusta, lisää musiikkia saksaksi ja ajatuksia kotiinlähdöstä. Pysykää siis kuulolla! Nyt kuitenkin luvassa on kuvia viimeviikkoiselta Ringin ympärimatkaltamme ja samalla vähän kuulumisia viime viikolta.

Burgtheater Volksgartenista kuvattuna

Kunshistorischesmuseum ja Volksgarten

Mä olen jo pitkään halunnut pyöräillä Ringin ympäri ja viikko sitten sunnuntaina me päätettiin vihdoin ja viimein Sonjan kanssa tarttua tuumasta toimeen. No ihan ei reissu onnistunut suunnitelmien mukaan. Me saatiin nimittäin vuokrattua vain yksi pyörä (ja sekin vasta puolesta välin matkaa), joten suurin osa matkasta tauttui sitten kävellen. Onneksi ilma oli hyvä ja meillä oli paljon evästä, joten eipä tuo kävely niin haitannut.

Volksgartenin suihkulähde

 Maanantaina mä sain mun elämäni ensimmäisen fanityttöhetken Robi Faustmannin kanssa. Kirjoittelinkin Musik auf Deutsch -postauksessani mun uudesta lempparibändistä Keiner mag Faustmannista. Maanantaina Keiner mag Faustmannilla oli keikka B72:n Acoustic Summer in the City -tapahtumassa ja sinnehän mun oli tietenkin päästävä. Pubi oli ihan täynnä ja siellä oli super kuumaa, mutta Keiner mag Faustmann oli just niin hyvä kun olin odottanutkin ja keikan jälkeen pääsin juttelemaan Robin kanssa (joka muuten kehui mun saksaa!) ja sain molempien jäsenten nimmarit juuri ostamaani kassiin. Vieläkin hymyilyttää :)

Universität Wien

Votivkirche

Tiistaina me mentiin mun au pair -lapsosen kanssa Praterin huvipuistoon. Mä erehdyin tavoistani poiketen menemään yhteen laitteeseen, jota luulin samanlaiseksi kun Särkänniemen Koskiseikkailu. No ei se ollut. Vene pyöri koko matkan alas, mikä tuntui kertakaikkiaan hyvin epämielyttävältä. Juuri kun luulin selvinneeni koko jutusta kuivana ja hengissä pois, roiskahti vain ja ainoastaan mun päälle vettä ja olinkin sitten läpimärkä. No tytöillä tuntui olevan hauskaa ja aurinko kuivattu mun mekonkin aika nopeasti.

Keskiviikkona ei niin iloiset uutiset kantautuivat meidän postilaatikkoon. En päässyt kouluun ja muutama tunti menikin sitten ikävää kohtaloani harmitellessa. Onneksi Sonja houkutteli mut ulos ja me mentiinkin sitten sushille. Illalla viimeisetkin murheet unohtuivat kun me saatiin Sonjan kanssa yhteiskuva Pappalan baarimikon kanssa. Voi riemua!

Hassu pääpatsas

Torstaina me pidettiin ensin brunssi meidän takapihalla. Iltapäivällä suunnattiin vihdoin ja viimein Taidehistorialliseenmuseoon. Mä olen jo pitkään halunnut mennä sinne ja nyt sain aikaiseksi. Museohan olikin sitten ihan massiivinen ja jossain vaiheessa pieni turtumus alkoi iskeä. Mä tykkäsin eniten Kunskammerista ja Egypti-osastosta. Yläkerran keskiaikaiset maalaukset olivat pidemmän päälle melko pitkästyttäviä, koska niitä oli monta huoneellista. Rakennus itsessään on todella hieno, sekä ulkoa että sisältä. Mä kävelin joka paikassa niska kenossa, kun halusin tuijotella upeita kattomaalauksia ja koristeita. Vaikka Taidehistoriallinenmuseo oli hieno, en ehkä ihan ensimmäiseksi suosittelisi sitä kohteeksi täällä Wienissä. Esim. Ober-Belvederessä tai Albertinassa on mun mielestä paljon kiinnostavampia juttuja. Taidetta on myös paljon vähemmän, jollon siihen jaksaa oikeasti keskittyäkin.

Stadtpark

Museon jälkeen me suunnistettiin ensin nuudelikojun kautta (siis Wienin nuudelikojut on asia jota ei saa jättää välin täällä käydessään) Volksgarteniin lepuuttamaan jalkoja. Sieltä me mentiin vielä Schwedenplatzille jäätelölle. Schwedenplatzilla on ihan mieletön italialainen jäätelöpaikka, josta saa ihania annoksia. Mä söin tällä kertaa Panna Cottaa, joka oli taivaallisen hyvää.

Karlskirche

<3

Touhukas, mutta myös aivan ihana viikko takana siis! 

Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille (ja viimeistä viikkoa Wienissä mulle)!

Auf Wiederschreiben!

Juhannus ja Donauinselfest

Vähän myöhässä kirjoittelen postausta mun ensimmäisestä juhannuksesta poissa Suomesta. Juhannusviikonloppuna täällä järjestettiin Donauinselfest, joten sen aiheen jutut tulevat myös tähän postaukseen.
Perjantai-iltana me käväistiin tutustumassa Donainselfestin alueeseen ja yritettiin mennä katsomaan Amy McDonaldia. Lavan löytäminen oli kuitenkin vaikeampaa kun me oltiin tajuttu, joten lopulta meiltä jäi Amy näkemättä. Festarialue oli ihan massiivinen ja me myös ilmeisesti tultiin aivan alueen toiselta puolelta sisään, eikä oltu lainkaan ajateltu miten paljon jouduttaisiin kävelemään.

Maisemia Tonavan yli Donaustadtiin

*

Perjantaina mä menin yöksi mun ystävän Vilhelmiina luo, koska meidän oli tarkoitus viettää lauantaiaamupäivä kokkaillen juhannuspiknikkiä varten. Me tehtiin meille evääksi perunasalaattia, kreikkalaisia lihapullia ja vadelma-rahkakakku. Lauantaina me otettiinkin sitten suunta kohti Donauinseliä ja Wieson piknikpaikkaa.

Matkalla ehti nälkä jo yllättää, joten ostettiin matkaevääksi jäätelöä.*

Piknikpaikka oli aika syrjässä, Tonavan varrella keskellä hiekkaa. Ei ehkä ihan se kaikista kaunein ja viihtyisin paikka mun makuun, mutta ihan okei. Wienissä on musta niin kivoja puistoja, että mä olisin ehkä ennemmin mennyt sinne.

Muutaman tunnin istuskelun (ja syömisen) jälkeen alkoi sataa vettä. Mä olisin ollut heti valmis keräämään kimpsut ja kampsut kasaan ja poistumaan sisätiloihin. Muita sade ei kuitenkaan tuntunut häiritsevän (kummaa porukkaa), joten sinne me sitten jäätiin istumaan sateeseen. Suomitunnelma huipussaan!

Nam nam!

*

Sunnuntaina oli Donauinselfestin kohokohta eli Hurts! Mä oon kerran nähnyt Hurtsin livenä Ruisrockissa ja tykkäsin silloin siitä ihan super paljon! Niimpä odotin nytkin keikalta tosi paljon, enkä onneksi joutunut pettymään. Juontajan mukaan paikalla oli noin 80 tuhatta ihmistä katsomassa samaa keikkaa ja ihmisiä näyttikin kyllä olevan silmän kantamattomiin. Bändin laulaja oli opetellut vaikka miten paljon saksaa ja mä olin siitäkin jo ihan vaikuttunut, mutta oli keikka muutenkin kaikin puolin tosi hyvä.

Mun täytyy vielä kehua sitä, miten hienosti täällä osataan järjestää tällaiset isot massatapahtumat. Donauinselfest oli siis ilmainen kolmepäiväinen festari, jossa jo pelkästään perjantain aikana kävi noin 800 tuhatta ihmistä. Hurtsin keikan jälkeen mä olin ihan varma että me joudutaan keskellä kauheaa kaaosta kun koitetaan päästä metroon. Olin kyllä tosi väärässä. Metroon menevät ihmiset oli ohjattu eri reittiä sisään, kuin ulos tulevat, järjestysmiehet ja poliisit valvoivat laitureita ja metrot kulkivat parin minuutin välein. Kotiinpääsyn kanssa ei ollut kerrassaan mitään ongelmaa. 

* merkityistä kuvista kiitos kuuluu Vilhelmiinalle

Musik auf Deutsch

Ajattelin kirjoitella pienen postauksen sakankielisisestä musiikista. Pitkällisen etsinnän tuloksena olen onnistunut löytämään muutamia kivoja artisteja, joiden levyjen metsästyksen toivon aloittavani pian. Muistaakseni kirjoittelin jo aikaisemmin siitä miten radiossa ei juurikaan soitetan saksankielistä musiikkia. Sama ongelma vaivaa edelleen, mutta onneksi Youtube tuntuu tuntevan mut maioniosti ja se osaakin suositella milloin mitätin hyviä juttuja.

Keiner mag Faustmann
Ihan ensimmäiseksi mun uusin löytö ja uusin rakkaus eli Keiner mag Faustmann. Keiner mag Faustmann on saksalais-itävaltalainen duo, jolta on ihan vasta tullut eka levy. Mä löysin tän bändin ihan vahigossa kun kuuntelin Radio Wieniä josta sattui juuri tulemaan Keiner mag Faustmannin livekeikka. Se oli kyllä rakkautta ensikuulemalta.
Viime lauantaina mä olin katsomassa Keiner mag Faustmannia livenä ja voi ei miten söpöjä ne oli! Molemmat jäsenet vaikutti ihan super sympaattisilta ja aidoilta siellä lavalla. Koko keikan ajan mulla oli sellanen pöhkö hymy huulilla (oon ehkä vähän rakastunu Robi Faustmanniin krhm) ja nyt toivon että kerkeän näkemään Keiner mag Faustmannin vielä uudestaan livenä jossain.
Koska eka levy on vasta tullut, ei tältä bändiltä kauheasti löydy biisejä mistään. Youtubessa on kuitenkin pari, joten tässä linkit niihin. Kuunnelkaa ihmeessä!
Wien-Berlin
Stück von mir
Keiner mag Faustmannilla on myös ihanat nettisivut: http://www.keinermagfaustmann.com/!

Kuva täältä

Tim Bendzko
Tim Bendzkoa mä olen kuunnellut jo jonkun aikaa, mutta vasta uuden levyn myötä oon innostunut siitä ihan kunnolla. Ihan ensimmäisenä mä ihastuin In dein Herz-biisiin. Tim Bendzkolla ei ehkä ole mitenkään kovin erikoista musiikkia, mutta musta se on hurjan suloista ja kivaa poppia. Haastettelujen ja Facebookissa olevien videoiden perusteella Tim vaikuttaa myös ihanalta persoonalta.
Jotenkin tämä musiikki sopii musta erityisen hyvin vanhoissa ratikoissa istumiseen. Jos ei ole ratikoita tarjolla bussit tai junatkin käy. Tim saattaisi olla myös hyvää sunnuntaipyöräilymusiikkia!
Tässä linkki muutamaan kivaan biisiin:
Du warst noch nie hier
Wenn Worte meine Sprache wären
Sag einfach Ja

Kuva täältä

Päätinkin jakaa tästä aiheesta kirjoitamisen muutamaan postaukseen, niin pääsen käyttämään sanoja ihana, söpö ja sympaattinen uudelleen muiden artistien kohdalla.

P.S. Myös Sonja on kirjottanut tästä aiheesta. Kannattaa lukaista, koska Sonjan musiikkimakuun kuuluu muutakin kuin söpöjä kiharatukkaisia mieslaulajia. Kyseiseen tekstiin pääset tästä: http://www.lily.fi/blogit/neuletakit/musik-auf-deutsch

Viime aikoina tapahtunutta

- French Films
Me oltiin Sonjan kanssa katsomassa French Filmsiä Chelsea-nimisessä pubissa. Oli kiva keikka, ja mä jaksan edelleen ilahtua ja innostua suomea puhuvista ihmisistä. Oli hauskaa ajatella että me oltiin Sonjan kanssa melko varmasti ainoat jotka ymmärsi bändin jäsenten suomenkielisetkin puheet. French Films on kyllä  mahtava bändi, senkin löysin kiitos Youtuben joka osaa suositella mulle kaikkea hyvää. Varsinkin kesä, festarit ja French Films on asioita jotka kokisin mielelläni uudestaankin. Nyt Chelseaan oli tainnut kokoontua kaikki Wienin hipsterit, jotka "tanssi" tosi coolisti samalla kun mulla oli aivan omat riemupippalot käynnissä. Mulla oli joka tapauksessa kivaa ja sehän on tärkeintä.

- Euroviisut
Mun vuoden kohokohta eli Euroviisutkin oli ja meni. Yllättäen mun suosikit (kuten Ruotsi, Islanti ja Italia) ei taaskaan pärjänny, puhumattakaan mun pettymyksestä sille että Romanian Cezar ei voittanu. Voi itku ja parku, oisin mielelläni kuunnellu sitä biisiä radiosta koko kesän. Me pidettiin semifinaalikatsomot Sonjalla, ja finaalia olin katsomassa Vilhelmiinan kaverin luona grillibileissä. Oli kivaa, vaikka huomasinkin että muut ei ollu selvästikään läheskään niin innoissan viisuista kun minä. No, kaikki ei vaan ymmärrä hyvän päälle.

- Feiertagit
Toukokuu on kyllä salaperäisten lomapäivien kuningas. Tässä kuussa ei montaa kokonaista viikkoa ole tainnut olla. Oonkin jo alkanut tottua näihin kolmepäiväisiin viikkoihin. Ilmeisesti näillä vapaapäivillä on jotain tekemistä Jeesuksen ylösnousemuksen kanssa. Tarkat faktat on multakin vähän hukassa. Mun au pair lapsosenikin oli ihan järkyttynyt kun yksi viikko olikin täysin normaali, ja kouluun piti mennä viitenä päivänä.

- Marre
Mun au pair-perheen entinen au pair Marre kävi täällä viikon visiitillä ilahduttamassa ainakin mua kovin. Oli hauskaa kun oli seuraa kotona päivisinkin. Suomessa me ei oltaisi takuulla ikinä tutustuttu, ja jos oltaisinkin sattumalta tavattu tuskin meistä ois kummemmin kavereita tullut. Täällä taas meistä on tullut tosi hyviä kavereita ja Marre on musta yksi maailman ihanimmista ihmisistä.

- Marian läksiäiset
Yksi mun ihan ekoista ystävistä täällä lähtee tänään takaisin Suomeen ihan kokonaan. Maria on eka mun suomalaisista kavereista joka lähtee pois ja se tuntuu tosi oudolta. Marian kanssa meillä klikkasi heti kun me ekan kerran tavattiin ja ollaan ekoista Apfelstrudeleista asti oltu hyviä kavereita. Mulla on nyt jo ikävä Marian tapaa nauraa ensin vartti sen omille jutuille ennen kuin se saa kerrottua meille muille, että mikä oli niin hauskaa. Vaikka olen tosi huono pitämään yhteyttä ihmisiin, toivon todella paljon että saan Marian kohdalla tehtyä poikkeuksen!

- Pääsykokeet ja Suomi kutsuu
Mä sain vihdoin tietää päässeni mukaan kaikkiin neljään pääsykokeeseen joihin hain. Huomenna mä lennän siis Suomeen, ja maanantaina mulle saa lähettää kaikkia onniviboja ja telepaattisia onnenpotkuja että kaikki menee hyvin! Nyt mun pitäis pakata, mutta sen sijaan katselen toinen toistaan älykkäämpiä Youtube-videoita ja kiroan jo monta päivää jatkunutta sadetta. Se on kumma miten tekis hirveesti mieli mennä lenkille, uimaan, piknikille ja niin edelleen just sillon kun vettä tulee kaatamalla.

FUN.

Viime maanantaina mä sain kokea jotain täydellistä. Sonja oli ostanut mulle synttärilahjaksi lipun Funin keikalle Linziin, ja maanantaina me sitten juostiinkin pää kolmantena jalkana Westbahniin, koska yllättäen oltiin taas myöhässä. Mä olin kerennyt jo kahdesti harmitella sitä etten pääse näkemään Funia, koska Suomen keikan aikaan olin jo täällä ja Wienin keikkapäivänä olin töissä. Niimpä mä kirjaimellisesti kiljuin ilosta, kun sain lipun Linzin keikalle.

Heti kun ensimmäisen kerran kuulin We Are Youngin, tiesin että tästä bändistä voi tulla vielä mun suosikki. Viime keväänä kuuntelin Some Nights-levyä aina kun pyöräilin neljältä aamulla työharjoitteluun. Jotenkin kaiken sen pimeyden ja väsymyksen keskellä se onnistui piristämään mua. Kun mua harmittaa kuuntelen Funia. Kun musta tuntuu ettei mikään onnistu, kuuntelen Funia. Kun kaikki on kivaa, mä kuuntelen Funia. Yli vuoden tämä bändi on kulkenut mun kanssa joka paikkaan, ja soinut taustalla milloin missäkin tilanteessa. Niimpä voitte varmasti uskoa, että Funin näkeminen livenä oli mulle unelmien täyttymys.

Noniin, nyt kun kaikille on varmastikin selvää miten paljon mä Funista tykkään, voin siirtyä kertomaan miten vielä paljon enemmän mä tykkään Funista tuon keikan jälkeen. Mä en ollut koskaan aikasemmin ollut sisätiloissa keikalla. Mun ainoat keikkakokemukset on kolmet eri festarit ja Green Dayn keikka. Posthof-niminen keikkapaikka oli kuitenkin tosi kiva. Aika pieni, joten tunnelma oli kivan intensiivinen. Ei kuitenkaan liian täyteen myyty, joten hyppiminen ja tanssiminen oli mahdollista ilman tukehtumisvaaraa ja muiden ihmisten vahingoittamista.

Keikka itsessään oli sitten aivan täydellinen. Nate Ruess voisi varmasti yksin seisoa lavalla ja välillä vähän laulahtaa ja mä olisin jo ihan seitsemännessä taivaassa. Kun siellä lavalla oli sitten koko bändi ja kaikki ne ihanat biisit soitettiin yksi toisensa jälkeen musta tuntui ettei sitä fiilistä voi voittaa mikään. Ja voi niitä hienoja hetkiä kun koko paikka laulaa kuin yhdestä suusta, ja meitä kaikkia siinä tilassa yhdistää ainakin yksi asia. Sen hetken tuntuu ettei millään muulla ole mitään väliä.

Mä voisin kirjoittaa ikuisesti siitä miten paljon tykkään Nate Ruessin äänestä ja energiasta. Ja onhan se nyt hurjan söpökin ;). Mun ehdottomat suosikkihetket keikan aikana olikin akustiset osuudet, jolloin vain bändin varsinaiset jäsenet olivat lavalla. No okei, ja tietenkin Carry On joka on yksi mun lempibiiseistä. Niin no joo olihan We Are Young ja Some Nightskin aika mahtavia. Ja kaikki muutkin biisit joo. Mutta ne akustiset hetket oli vielä vähän parempia.
Nyt tästä alkaa uhkaavasti tulla kunnon kilometri postaus, joten ehkä lopetan nyt. Luulen että mun innostus Funia kohtaan tuli jo erittäin selväksi.

Kuva täältä

 P.S. Keikalta ei ole kuvia koska kamera unohtui hotellihuoneeseen, mutta Linzin kuvista teen sitten ihan oman postauksensa.

Tässä vielä Youtubesta löytämäni video, jos joku haluaa katsoa missä me ollaan oltu: Fun im Linzer Posthof