Tämä viikko on kyllä mennyt jonnekin hyvin käsittämättömällä vauhdilla. Maanantaina onnistuin kaatumaan hyvinkin tyylikkäästi portaissa, ja pari päivää oli selkä sen verran kipeä ettei kauheasti uskaltanut tehdä mitään. Ihana mustelma siellä edelleen on, mutta onneksi siihen ei enää satu niin pahasti. Loppu viikosta tuli tehytä sentään jotain.
Christkindlmarkt
Perjantaina menimme Marian kanssa käymään Rathausplatzin joulumarkkinoilla. Oli kyllä niin super söpöä että! Kun hyppäsin ratikasta ulos oli ihan kuin olisin tullut johonkin toiseen maailmaan. Rathausplatzia ympäröiviin puihin oli ripustettu erilaisten teemojen mukaan valoja. Yhdessä puussa oli esimerkiksi sydämiä ja toisessa kuumailmapalloja. Oli jo tosi pimeää ja kaikki ne valot näyttivät ihanilta. Sisäänkäynneillä ja polkujen aluissa oli valaistut portit, ja joka puolelle oli viritelty vaikka mitä muitakina valojuttuja. Kaikki nämä valohärpäkkeet oli kuitenkin todella tyylikkäät, eivätkä sellaiset über massiiviset ja välkkyvät, vaan oikeasti kauniit.
Rathausplatz oli täynnä kojuja, joissa myytiin kaikenlaista joulutavaraa ja tietenkin ruokaa. Monissa kojuissa myytin esimerkiksi kynttilöitä, karkkia ja joulukoristeita. Ihmisiä oli niin paljon ettei me kauhean lähelle jaksettu tunkea. Suunnitelmissa onkin mennä jonain arkipäivänä keskellä päivää ostamaan joululahjoja/tuliaisia Suomeen. Voin kyllä muutenkin kuvitella että minusta tulee joulumarkkinoiden vakioasikas, niin hurmaavaa siellä oli.
Pappala Pub
Joku päivä omistan vielä kokonaisen postauksen Pappalalle, koska minä ihan oikeasti rakastan sitä paikkaa. Tälläkin kertaa menimme Marian kanssa sinne ja oli kyllä onnistunut ilta. Niin kuin aina Pappalassa ja Marian kanssa. Mikään ei voi silloin mennä pieleen ;)
Yöksi menin Marialle, koska tänään leivoin hänen au pair-perheelleen muffinseja. Oli kiva leipoa pitkästä aikaa, jotenkin kotona tulee leivottua säälittävän harvoin. Muffinseista tuli jännän vihreitä; syytän soijamaito + vadelmat kombinaatiota. Ihan hyviltä ne kuitenkin maistui, ja sehän on tärkeintä!
Muffinseiden valmistuttua kävimme vielä Marian kanssa pitkällä lenkillä Tonavan varrella. Erittäin onnistunut, ja erittäin rauhallinen lauantai takana. Hämmentävää olla jo kymmenen aikaan kotona.
Tasan kuukausi jouluun...
... ja alle kuukausi siihen että minä olen Suomessa. En ole ostanut vielä yhden yhtä joululahjaa, vaikka olenkin niiden ostamista jo varmasti kuukauden suunnitellut. Tarkoiteuksenani oli välttää kaikki kamalat jouluruuhkaat, mutta nyt se taitaa olla jo myöhäistä. Ehkä joulumarkkinat vielä pelastavat minut! Joka tapauksessa on todella outoa että olen ollut täällä jo kohta neljä kuukautta. Mitähän tällekin kuukaudelle taas oikein tapahtui, vastahan minä kirjoitin kuinka olen ollut täällä kolme kuukautta... Mihin tämä aika oikein katoaa? Ei mene kauaa niin huomaan jo istuvani lentokoneessa matkalla kotiin. En malta odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti