1. Duppaus. Telkkarista ei tule mitään ilman duppausta. Turha haaveilla mistään tekstityksistä ja englantia puhuvista näyttelijöistä, niitä ei täällä ole olemassa. En ole kauheasti katsonut telkkaria, koska saksan kieli ei vaan suju vielä niin hyvin että tajuaisin kunnolla mitä ohjelmissa tapahtuu. Joillekin kanaville saa onneksi joko tekstitykset tai jopa alkuperäiskielen. Olen kuitenkin katsonut Harry Potteria, Taru Sormusten Herraa, Pientä taloa preerialla ja Housea saksaksi. Yleensä kestää jonkin aikaa ennen kun toinnun siitä että Frodo puhuu saksaa. Tai Charles Ingalls. Se oli jo aika kamalaa. Yleensä duppaukset eivät edes ole mitenkään kamalan laadukkaita ja huonoimmissa tapauksissa alkuperäiskieli kuuluu vielä alta. Näin oli esimerkiksi yhdessä Jamie Oliverin kokkausohjelmassa. Onneksi täällä on kansainvälisiä elokuvateattereita ja onneksi on Internet, josta voi katsoa sarjoja ihan englanniksi puhuttuna.
2. Kun täällä menee kauppajonoon pienten ostosten kanssa, edessä olevat ihmiset yleensä aina päästävät ohitseen jos heillä on enemmän ostoksia. Yleensä minulla menee myös puolipäivää tajuta että joku puhuu minulle. Jostain syystä oletan että ihmiset ennemmin puhuvat itsekseen kuin minulle, joten tuijottelen vain hartaani eteeni kun joku koittaa sanoa että mene vain ohitse. Kerran yksi nainen talutti minut ihan kädestä pitäen, kun en muuten ymmärtänyt etuilla häntä.
3. Bussissa vanhat ihmiset päästetään aina istumaan. Välillä jotkut hyppäävät ylös tuolista, vaikka muuallakin olisi vielä tilaa.
4. Täällä hallitsee vielä kunnon herrasmiestavat. Miehet availevat ovia, ja kun poistuu vaikka metrosta miehet päästävät usein naiset menemään ensin ja menevät vasta sitten itse perässä. Kerran yhdessä kahvilassa olimme menossa hissiin ja meidän edessä oli mies ja nainen. Mies päästi ensin kaikki meidät tytöt edellään hissiin, ja tuli vasta sitten itse perässä.
5. Kahviloissa ei koskaan makseta kassalle. Tai no tähän on nyt sitten se yksi poikkeus, joka varmaankin vahvistaa säännön. Zanoni & Zanonissa pitääkin maksaa kassalle, ja olen edelleen hyvin hämääntynyt tästä. Yleensä aina kahviloissa ja ravintoloissa kaikki tilataan pöydistä ja tarjoilijalle myös maksetaan pöydästä. Miten kukaan muka tajuaa sitten jossain yhdessä paikassa mennä kassalle? Ei voi ymmärtää.
6. Roskattomuus. Täällä ei ihan oikeasti ole roskia melkein koskaan missään. Ainut paikka missä on roskia on Spittelau. Jostain syystä sinne levitellään aina kaikenlaisia mainoksia ja lippuja ja lappuja, jotka sitten tuulen mukana leijailevat maahan. Muuten täällä on siivoojia joka paikassa, jopa öisin ja saateella. Keskustassa on todella siistiä. Täällä myös roskien tiputtamisesta maahan saa sakkoa. Esimerkiksi tupakantumpin heittämisestä maahan saa yli 30 euron sakot.
7. Pankkikortilla maksaminen. No okei, minä luovutin suosiolla heti, enkä liiemmin ole pankkikortilla yrittänytkään maksaa, mutta Wienissä se ei kovinkaan monessa paikassa ole mahdollista. Visa Electronilla maksamista ei missään nimessä kannata edes yrittää, eikä kaupan tai ravintolan koko todellakaan takaa että pankkikortti kävisi. Usein myös ulkomaalaisten korttien kanssa tilanne voi olla vielä hankalampi.
8. Suojatien yli on mahdollista päästä ilman monen tunnin odottelua ja pelkoa siitä että joku ajaa päälle. Täällä ihan oikeasti ihmiset päästetään suojatien yli, vaikka ei ois jalallakaan kerenny sinne suojatielle astua. Aluksi tämä oli aika hämmentävää, ja minä ainakin odottelin vain kiltisti että auto on täysin pysähtynyt ennen kuin uskalsin ylittää tien. Nyt olen onneksi jo tottunut, ihmisiä taitaa nimittäin enemmän ärsyttää jos ei vaan tehokkaasti ylitetä sitä suojatietä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti