Olen lukenut aivan liian monta ensimmäistä blogitekstiä, aivan liian monesta blogista. En tiedä enää mistä aloittaa tai mihin lopettaa. Ehkä tyydyn vain kertomaan jotain itsestäni ja siitä miksi minäkin pitkän harkinnan jälkeen päätin perustaa oman blogin.
Olen siis 19- vuotias leipurityttö Keski-Suomesta. Valmistuin nyt keväällä ja kirjoitin myös ylioppilaaksi. Aika lailla tasan kolmen viikon päästä suuntaan nokkani kohti Itävaltaa, kohti Wieniä. Lähden siis au pairiksi lähes vuodeksi kaupunkiin jossa ovat vaikuttaneet muun muassa Mozart, Freud ja Beethoven ja josta Sacher-kakku on kotoisin. Nyt mahanpohjassa alkaa kutkuttaa jo pieni jännitys. Vietettyäni nyt jo melkein koko kesä"lomani" eräässä teollisuusleipomossa, en voisi olla enää yhtään innostuneempi kaikesta siitä mikä minua Wienissä odottaa.
Au pair perheeni löytyi onnekkaasti erään kaverini kautta, joka vietti viime vuoden samaisessa perheessä johon olen nyt itse menossa. Häneltä olin kuullut niin paljon kehuja perheestä, että kun kuulin heidän etsivän uutta au pairia päätin että tähän tilaisuuteen on tartuttava. Olin jo yläasteelta haaveillut vaihtovuodesta ulkomailla, mieluiten Saksassa. Ammattikoulussa opinto-ohjaajani olivat sitä mieltä että vaihtovuosi olisi liian hankala järjestää. Silloin luulin vielä kaikkien opettajien ja muun koulun henkilökunnan olevan tietenkin oikeassa, enkä sen kummemmin ruvennut väittämään vastaan. Ammattikoulun kolmosen keväällä haave au pair- vuodesta jossain päin Keski-Eurooppaa alkoi kyteä ja pian etsiskelinkin itselleni sopivaa järjestöä. Nyt olen todella iloinen siitä etten loppujen lopuksi koskaan tarvinnut järjestöä avukseni, vaan kaikki kävi todella helposti ja nopeasti.
Vaikka olenkin koko ajan ollut varma siitä, että au pairiksi lähteminen on oikea päätös, ja että juuri tätä minä tarvitsen, aina välillä tulee hetkellisiä epävarmuuskohtauksia. Eniten minua jännittää kaverit. Sekä siellä, että täällä. En tunne Wienistä ketään, ja koska en mene kouluun minulla ei varsinaisesti ole mitään varmaa tapaa tutustua ihmisiin. Jonkun harrastuksen aloittaminen olisi mahtavaa, mutta ihan oikeasti! Mitä muka voi harrastaa niin ettei tarvitse osata juurikaan kieltä, mutta silti tutustuu ihmisiin? En todellakaan keksi mitään! Mutta onneksi maailma on pullollaan ihania ihmisiä, ja viikko sitten sain facebookissa viestin joka vähensi huoltani suuresti. Eräs perheen entinen au pair on Wienissä kun menen sinne, ja hän lupautui näyttämään paikkoja ja selvittelemään jo etukäteen onko naapurustoon tulossa muita au paireja. Ainakin yksi löytyi, ja toivonkin että tutustumme mahdollisimman pian hänen kanssaan.
Oikeasti olen kuitenkin aivan suunnattoman innoissani ja voisin hypätä lentokoneeseen vaikka heti, jos se vain olisi mahdollista! Olen lukenut monen monta matkaopasta Wienistä ja haluaisin jo niin kovasti päästä näkemään ja kokemaan! Haluan oppia saksaa ja tilata jossain söpössä Wieniläisessä kahvilassa jotain super söpöä sujuvalla saksalla. Haluan tavata uusia ihmisiä ja tutustua perheeseeni ja uuten asuinalueeseeni. Onneksi kolme viikkoa menee varmasti nopeasti, ja jos yhtään itseäni tunnen viimeisenä iltana toivon että minulla olisi vielä viikko aikaa hoitaa ne kaikki asiat, jotka olisin voinut hoitaa jo ajat sitten, mutta noh, en vain saanut aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti