Elämä on ihanaa!

Eilen, ja no oikeastaan tämänkin päivän puolella tutustuin Wienin yöelämään. Suomessa viimeinen baarikokemukseni oli kotikaupunkini ainut baari, ja vaikka minulla olikin toki hauskaa niin tykkään kyllä enemmän olla täällä. Ainakin eilisen illan perusteella. Minähän en siis tunne Wienistä juurikaan ketään, joten oli ihanaa olla baarissa jossa ei koko ajan törmää tuttuihin. Perheeni entinen au pair Maria, ja hänen ystävänsä olivat ainoat tutut koko illan aikana. Täällä on ilmeisen paljon pieniä vähän kuin pubeja, joihin ei tarvitse maksaa mitään sisään. Monissa paikoissa on kuitenkin tanssilattia ja musiikkia ja vähintäänkin yhtä hyvät bileet kuin vaikka Jyväskylässä.

Öisin täällä pääsee kätevästi yöbussilla tai metrolla tai ratikalla kotiin, ja kaikki on jotenkin kauhean helppoa. Asiaan tosin saattoi vaikuttaa se että mukanani oli Maria, joka tuntee Wienin tosi hyvin. Minä vain seurasin Mariaa ja innostuin jokaisesta ihanasta talosta, söpöstä katulampusta tai muuten vaan ihmisvilinästä. Tykkään niin paljon olla täällä! Kaupunki on yölläkin todella kaunis ja täällä tapahtuu koko ajan jotain. Illan aikana kävimme myös Rathausilla, jossa on tämän kuun loppuun asti filmifestivaalit. Suunnitelinkin meneväni joku päivä sinne oikeasti katsomaan jonkun elokuvan, oopperan tai muun mikä siellä sattuukin pyörimään.

Eilen kävimme iltapäivällä au pair lapsoseni kanssa läheisessä puistossa. Jotenkin minä tykkään enemmän tällaisista suurkaupunki puistoista, kuin metsistä. Türkenschanzpark oli todella iso, ja siellä oli paljon ruohoalueita joille saattoi vain mennä istumaan. Opetin Noralle kikapoota, koska täällä ei kuulemma tanssita paritansseja koulussa kuin vasta joskus gymnasiumissa (joka aloitetaan siis 10-vuotiaana). Niimpä me sitten tanssimme kikapoota ja opettelimme foxtrotin askeleita.

En tiedä onko se vaan tämä uuden paikan huuma, vai mistä tämä johtuu, mutta jotenkin tuntuu että täällä voin olla koko ajan oma itseni. Ehkä se johtuu siitäkin etten tunne täältä ketään, eikä kukaan tunne minua, joten kellään ei ole mitään ennakkokäsityksiä minusta. Niimpä on vain ehkä viisainta olla vain minä, eikä koittaa olla mitään muuta, koska haluan kavereita jotka tykkäävät juuri minusta. Joka tapauksessa minulla on koko ajan vähän hupsu olo, kun olen niin innostunut kaikesta ja riemastun kun au pair äitini löysi kaapista crème brûléen valmistukseen tarkoitetun kaasupolttimen. Olen koko ajan vähän pää pilvissä ja kauhean onnellinen.

Tänään olisi taas tarkoitus illalla suunnata Marian kanssa johonkin.
Ja oikeasti laitan niitä kuvia pian! Lupaan ottaa tänään kuvia illalla ja sitten oikeasti laittaakin ne tänne.
Pakko vielä kertoa, että sain tältä perheeltäni täältä tervetuliaislahjaksi sellaisen puisen salkun, jossa on hirmuisesti erilaisia pikkuriikkisiä muotteje ja kaikenlaisia marsipaani yms. työvälineitä. Olin ihan kauhean otettu tästä lahjasta ja minun tekisi hirveästi mieli jo testata kaikkia uusi välineitäni.

Nyt voisin ihan oikeasti vaihtaa yöpuvun näin kello kolmen kunniaksi pois ja oikeasti tehdäkin jotain. Hahah oikeasti menen vain facebookkiin ;)