Kuvia!

Olen yrittänyt vaikka kuinka monta miljoonaa (lue: kolme) kertaa laittaa kuvia tänne, mutta se ei vaan koskaan ole onnistunut. Nyt vihdoin näyttää siltä että saan laitettua kuvat tänne. Kaikki kuvat on otettu tältä asuinalueeltamme, tai ainakin sen lähettyviltä. Enimmäkseen lenkkireissuiltani. Minä kun en tajua tästä bloggerista yhtään mitään (enkä muuten ymmärrä miten kukaan muukaan saa kuvia mitenkään mallikkaasti tänne!), niin nämä kuvat ovat nyt sitten aivan sekopäisessä järjestyksesä. Tässä nyt kuitenkin kuvien muodossa kooste kuluneesta viikosta!

Sen sijaan että olisin kuvannut hurmaavia Wieniläisiä maisemia, olenkin kuvannut etanoita... Oikeasti tästä kuvasta ei nyt sitten edes tajua kuinka iso tuo etana oikeasti oli, mutta tällainen oli vastassa kun yhtenä iltana tulin kotiin. Ja katsokaa tuota ällöä limavanaa minkä se on jättänyt jälkeensä. Iuh!

Okei, tämä kuva ei todellakaan tee oikeutta tuolle pihalle, mutta yritin ainakin. Yhtenä iltana olin tulossa lenkiltä kotiin kun näin tämän aivan lumoavan kauniin pihan tienvarressa. Kuten tuolta näkyykin siellä oli ruusuja upeissa asetelmissa. Valaistukset oli kauniit ja pihalla oli kaikkia ihania värikkäitä koristeita ja paaaaljon lisää kukkia. Minä tietysti hämmensi sujuvasti kaikkien ohikulkijoiden iltaa jäämällä tyylikkäästi tuijottamaan kyseistä pihaa. Myöskään valokuvien ottamista ei taidettu pitää ihan normaalina. Koitan saada tuosta pihasta vielä paremman kuvan. Se oli niin kaunis!

Eräänä iltana olin Marian ja hänen kaverinsa kanssa syömässä Vapiano nimisessä ravintolassa. Ruuan tilaussysteemi oli kerrassaan erikoinen, mutta ruoka oli taivaallista ja jälkiruoka vähintään yhtä ihanaa. Ylipäänsä paikallinen ruokakulttuuri ja au pair perheeni isän tekemät ruoat ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen.

Kävimme Marian, Noran ja Noran kaverin kanssa Schönbrunnin eläintarhassa. Tällainen maailman söpöin vauvaeläin sieltä löytyi!

Myös pingviinit olivat aika söpöjä!

Tällaisen tervetuliaislahjan sain perheeltäni! Noita tekisi jo mieli päästä kokeilemaan.

Perus lenkkeilymaisemat.  Tänään kävin myös tuolla viiniviljelmien seassa.

Hah, luulin että tämä kuva olisi parempi noista viiniviljelmistä, mutta taisin olla väärässä. Jotenkin kuitenkin tykkään tästä kuvasta joten sekin päätyi tänne.

Täällä on aika paljon aika hienoja taloja. Tämä on yksi lemppareista! Tosin kun kiipesimme ylemmäksi oli siellä kyllä sellaisia arkkitehtuurisia ihmeitä, että en ollut varma olivatko ne hienoja vai eivät. Joka tapauksessa tällä asuinalueella talot ovat ihania ja paljon hienompia kun Suomessa! Joskus on jopa uskallettu käyttää värejäkin =)

Tässä oiva esimerkki arkkitehtuuri-ihmetalosta. Tällaisia saman tyyppisiä taloja täällä on paljon.

Tämä on vesilinna. Kauheasti muuta en siitä sitten tiedäkään. Mutta ilmeisesti tämän "linnan" alta kulkee puhdas vesi. Tai jotain sellaista. Joka tapauksessa rakennus on minusta ihanan vanha ja jotenkin ihan kuin toisesta maailmasta kuin nämä modernit talot täällä.

Joku oli unohtanut ovensa. Niin voi joskus käydä.

Kävimme Noran kanssa läheisessä puistossa ja minä rakastuin koko ihanaan puistoon. Minusta puistot ovat aina olleet kivempia kuin metsät ja tämä kyseinen puisto saavutti heti suuren suosion. Tilaa oli vaikka miten paljon, ruohoa oli joka paikassa ja tarjolla oli jopa ruokaa jos nälkä yllättää. Ja ihanaa italialaista jäätelöä!

Okei tämä viimeinen kuva ei liity mitenkään mihinkään, ja se onkin täällä ihan vaan iskää varten.  Tiedän että iskä on takuulla super kateellinen tästä! Tämän siis bongasin ihan sattumalta yhdestä kerrostalosta, ja olihan siitä pakko ottaa kuva kun iskä on niin suuri Late Lammas-fani. 

Tähän päättyi siis tämä kuvakavalkadi. Koitan seuraavan kerran saada kuvia Wienin keskustasta. Muutama päivä sitten kiipesimme Marian kanssa läheiselle näköalapaikalle josta oli kauneimmat maisemat ikinä. Harmitti vietävästi kun en ollut ottanut kameraa mukaan, mutta noh pakko ainakin kiivetä sinne uudelleen. Muutenkin rakastuin paikkaan kyllä niin paljon että halun käydä siellä vielä monet kerrat.

 Viikko on mennyt muutenkin mainiosti. Välillä on ollut vähän yksinäinen olo, kun minulla ei vielä ole täällä sitä omaa kaveriporukkaa. Yhteen suomalaiseen tyttöön tutustuin jo, ja toivonkin että hänen kanssaa viettäisimme vielä lisääkin aikaa yhdessä. Muutaman uudenkin ihmisen kanssa olen sopinut jo jotain, joten eiköhän tämä tästä. Alku aina hankalaa, tai jotain. Olen kuitenkin edelleen todella iloinen että olen täällä

Ainiin! Varma tapa loukata itävaltalaisia on olla katsomatta heitä silmiin kippistäessä. Itse en ole uskaltanut kokeilla mitä seuraisi jos katselisin jonnekin muualle, mutta olen kuullut ettei niin kannata tehdä. On muuten oikeasti vaikea kippistää ja katsoa silmiin yhtä aikaa, koordinaatio ei meinaa riittää kun koittaa saada lasit osumaan yhteen ja samalla tuijotella tiiviisti toisen osapuolen silmiä. Toisaalta täällä varmasti lasten kanssa harjoitellaan jo pienestä asti kippistämistä, joten ehkä minun kohdalla kyse on vain harjoituksen puutteesta. Vuoden päästä olen takuulla mestarillinen kippistelijä!

Nyt voisi uni tehdä hyvää! Huomenna menemme jonkin tyyppisille markkinoille, jotka ovat tässä ihan lähellä Sieltä kuului jo tänään musiikkia, joten odotan innolla huomista.