Vihdoinkin Wienissä!

Olen tosi pahoillani siitä, miten paljon aikaa on mennyt ilman että olen kirjoittanut yhtään tekstiä. Oikeasti minulla on kuitenkin ollut ihan hyvä syy. Viimeinen viikko Suomessa oli aivan ihana, mutta kiireinen. Tapasin paljon ihania ihmisiä, kävin pikkuveljeni Protu-juhlassa ja pakkasin. Käväisinpä jopa Jämsän yöelämässä lauantai-iltana. Laitan luultavasti kuvia vielä myöhemmin, mutta tällä koneella minulla ei ole yhden yhtä kuvaa.

Tiistai-iltana saavuin siis Wieniin. Matka sujui pääosin hyvin, vaikka Berliinin lentokentällä olinkin väärässä terminaalissa ja tajusin sen melko myöhään. Tämä aikaero myös selvästi sotkee pääni ihan täysin, koska olin aivan varma että oli Berliinissä odottelu aikaa neljä tuntia, vaikka oikeasti olikin vain vähän reilu kaksi. No jaa, tämä nyt on ihan perinteistä minua joten olen oppinut tarkistamaan kaikki tärkeät kellonajat moneen kertaan. Wienissä au pair-perheeni isä oli minua vastassa. Ajoimme lentokentältä kotiin Wienin keskustan kautta. Ihan oikeasti miten missään voi näyttää tältä! Keskustassa kaikki talot ovat aivan kertakaikkisen lumoavia. Minä tykkään!

Kotona minulle esiteltiin heti oma huoneeni ja vähän taloa. Tunsin kyllä oloni niin tervetulleeksi, etten enempää olisi voinut toivoa! Huoneeni on kellarikerroksessa, ja sinne on jopa oma sisäänkäynti. Minulla on ihana iso sänky, oma tietokone ja stereot ja tykkään kyllä huoneestani kovasti. Koko talo on tosi viihtyisä ja tänne on aika helppo kotiutua. Tämä asuinalue vaikuttaa myös tosi viihtyistältä. Ilmeisesti tämä on aika rikas alue, ja enimmäkseen täällä asustaakin lapsiperheitä ja vanhuksia. Täällä on tosi vihreeä ja paljon kauniita taloja, luulen että tulen viihtymään täällä mainiosti vuoden!

Eilen kiertelimme keskustassa ja minun teki niin kovasti mieli jäädä sinne vaan ihastelemaan kaikkia taloja ja kauppoja ja ihmisvilinää. Onneksi minulla on vuosi aikaa tutustua tähän kaupunkiin. Ja onneksi minulla on vuosi aikaa oppia saksaa, koska toistaiseksi olen ihan avuton. Onnistuin ostamaan itse puheaikaa puhelimeeni ,kun minulle kerrottiin täsmälleen mitä minun pitää sanoa. Illalla kun kävimme syömässä erään toisen perheen kanssa suurin osa heidän puheestaan meni minulta ihan ohi. Toisaalta aina silloin tällöin huomasin ymmärtäväni jotain, joten ehkä minulla on vielä mahdollisuuksia!

Nyt taidan mennä kaivelemaan jotain aamupalaa itselleni.

Tschüss!