Viime viikko on ollut kuumottavan ihana! Lämpöä riitti maanantaista lauantaihin, joka päivä oli yli 30 astetta hellettä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta sunnuntai-aamuun asti. Alkuviikko menikin oikeastaan hellettä päivitellessä ja minusta ainakin tuntui että voisin vain sulaa maahan, enkä liikkua enää yhtään mihinkään. Yhtenä päivänä kävimme kuitenkin Noran kanssa uimalassa, koska täällä ei juurikaan uimarantoja ole. Se oli tosi kiva ja viihtyisä paikka, eikä ihmisiäkään ollut ihan kamalasti vaikka kuuma olikin. Sisäänpääsy maksu oli noin kolme euroa, joten se ikävä puoli siinä toki on. Ei ihan joka päivä voi mennä uimalaan uimaan.
Viikonloppu oli sitten toimintaa koko viikon edestä. Perjantaina menin yhden toisen suomalaisen tytön, Marian, kanssa Rathausin filmifestivaaleille katsomaan Liisa Ihmemaassa -balettia. Minä itseasiassa tykkäsin siitä kovasti. Jotenkin olen aina ajatellut että baletti on sellaista ryppyotsaista ja vähän konservatiivista hommaa, eikä millään lailla humoristista, mutta Liisa Ihmemaassa muutti kyllä käsitykseni siitä. Balettia oli siis esitetty ilmeisesti Lontoossa, ja Rathausilla se näytettiin isolta valkokankaalta. Jotain tällaista balettia voisin mennä katsomaan kyllä uudestaankin, koska se oli oikeasti hauska ja ihmiset nauroivat kesken kaiken esimerkiksi herttakuningattarelle, joka olikin kyllä aivan mahtava.
Baletin jälkeen jatkoimme Marian kanssa erääseen paikalliseen pubiin nimeltä Pappala. Minä olen kovasti tykästynyt siihen paikkaan. Siellä on aina jotenkin kiva tunnelma ja mukavia ihmisiä. Yön aikana tulikin sitten juhlittua paikan omistajan syntymäpäivää ja juotua aika monta Spritzeriä. Koko yön pubissa oli aivan mahtava tunnelma ja mekin koitimme käydä Marian kanssa toivomassa jotain suomenkielistä musiikkia. Baarimikko taisi olla liian humalassa ymmärtääkseen mitä halusimme, joten emme vielä saaneet suomalaista musiikkia, mutta ehkä joku toinen kerta. Joka tapauksessa suosittelen ehdottomasti käymään Pappala Pubissa jos joskus vierailette Wienissä. Sinne on helppo mennä ja siellä viihtyy aina.
Lauantaina kävin shoppailemassa yhden toisen suomalaisen au pairin kanssa. Hänenkin nimensä on muuten Maria. Helppo oppia kaikkien nimet, kun kaikki ovat Marioita. Minun oli tarkoitus ostaa villapaitoja tulevan syksyn varalle, mutta en ostanut kuin yhden. Kävimme syömässä apfelstrudelia, joka oli juuri niin hyvää kun sen sanotaankin olevan. Täällä on ihan hirmuisesti kahviloita, joita tekisi mieli kokeilla. Siinäkin kahvilassa jossa kävimme oli niin ihanan näköisiä kakkuja ja leivoksia, sekä super suloisia cupcakeja. Meille ei vain oikein vielä selvinnyt että miten kahviloissa kuuluu tilata. Suoraan kassalta ei voi tilata osoittamalla jotain yhtä kakkupalaa, vaan tilaukset kuuluu hoitaa pöydistä. Tai ainakin näin oletimme, muita ihmisiä seuraamalla. Pöydissä on listat, mutta esimerkiksi kakkujen ja leivosten kohdalla ei luetella jokaista laatua erikseen, vaan sanotaan vaan että leivonnaiset. Ihan mahdotonta muistaa jotain pitkiä saksalaisia nimiä enää pöydässä. Pitää varmaan ottaa muistiinpanovälineet mukaan ja kirjoittaa sitten paperille, että mitä haluaa niin sen muistaa sitten vielä pöydässäkin.
Illalla menin vielä kolmen suomalaisen tytön kanssa Gürtel Nightwalkiin, jossa esiintyi erilaisia bändejä. Kuuntelimme yhden esityksen ja sitten kun lähdimme etsimään seuraavaa, niin homma jotenkin lopahti. Emme sitten löytäneet enää muita esiintyjiä ja lopulta pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyimme Pappalaan, josta minä tosin lähdin jo yhden aikaan pois, koska edellisenä iltana olin kotona vasta viiden jälkeen. Ilta, ja koko päivä oli kuitenkin tosi onnistunut ja olen niin iloinen että olen saanut kavereita täältä! Vähän aikaa oli sellainen epätoivoinen olo kun ei ollut ketään kenen kanssa lähteä seikkailemaan ja tutustumaan kivoihin kahviloihin ja ravintoloihin, mutta nyt tuntuu ettei sitä ongelmaa enää ole. Kiitos ihanille tytöille siis seurasta!
Yksi asia mikä minua täällä hämmentää aivan suunnattomasti on metroasemat. Minä en ihan oikeasti tajua miten kukaan ikinä tietää mistä suunnasta pitää lähetä menemään ulos, kun yhdeltä laiturilta on ainakin kaksi uloskäyntiä. Tottakai siellä on opastekyltit, mutta kun niissä lukee että vasemmalle on joku strasse ja oikealle joku gasse, niin se nyt on minulle aivan samantekevää kun kumpikaan ei koskaan kuulosta tutulta. Joku toki saattaisi katsoa kartasta että kummalle on parempi tulla, mutta näillä kartanluku taidoilla mitä minulla on, ei sekään oikein auta. Yleensä lähden sitten vain hortoilemaan jompaan kumpaan suuntaan ja tupsahdan ulos millon mistäkin. Useimmissa tapauksissa juuri sieltä mistä ei olisi kannattanut tulla ulos. Lauantaina onnistuin eksymään jopa tutulle Spittelaun metroasemalle jolle menen melkein aina kun haluan keskustaan, tai oikeastaan muuallekin. Voisi siis luulla että siellä jo tietäisi minne pitää mennä päästäkseen bussipysäkille, mutta ehei. Lopulta tulin sieltäkin ulos jostain niin kummalliselta paikalta, että katsoin paremmaksi kääntyä takaisin ja mennä samaa reittiä alkuun asti. Uskomatonta.
Tällä viikolla pitäisi kuumuuden jo vähän helpottaa. Eilen kun katsoin säätiedotusta mietin oikeasti ihan vakavissani että pitäisikö kaivaa farkut ja se uusi villapaita kaapin perältä, kun tälle päivälle oli luvattu vain 25 astetta lämmintä. Ehkä en kuitenkaan ihan vielä jäädy sortseissakaan tuossa 25 asteen lämpötilassa.
Nyt täytyy ruveta suunnittelemaan johonkin lähtöä koska perheeni siivoja tulee kohta, enkä halua olla hänen tiellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti