Matka Ringin ympäri

Viime viikko meni niin hujauksessa etten vain yksinkertaisesti muistanut/jaksanut kirjoitella tänne mitään. Tänään on kuitenkin tasan viikko jäljellä siihen kun palaan Suomeen, joten ajattelin että olisi syytä aloittaa tekemään loput postaukset mitä mulla on mielessä. Vielä on siis tulossa juttua ainakin Prahan reissusta, lisää musiikkia saksaksi ja ajatuksia kotiinlähdöstä. Pysykää siis kuulolla! Nyt kuitenkin luvassa on kuvia viimeviikkoiselta Ringin ympärimatkaltamme ja samalla vähän kuulumisia viime viikolta.

Burgtheater Volksgartenista kuvattuna

Kunshistorischesmuseum ja Volksgarten

Mä olen jo pitkään halunnut pyöräillä Ringin ympäri ja viikko sitten sunnuntaina me päätettiin vihdoin ja viimein Sonjan kanssa tarttua tuumasta toimeen. No ihan ei reissu onnistunut suunnitelmien mukaan. Me saatiin nimittäin vuokrattua vain yksi pyörä (ja sekin vasta puolesta välin matkaa), joten suurin osa matkasta tauttui sitten kävellen. Onneksi ilma oli hyvä ja meillä oli paljon evästä, joten eipä tuo kävely niin haitannut.

Volksgartenin suihkulähde

 Maanantaina mä sain mun elämäni ensimmäisen fanityttöhetken Robi Faustmannin kanssa. Kirjoittelinkin Musik auf Deutsch -postauksessani mun uudesta lempparibändistä Keiner mag Faustmannista. Maanantaina Keiner mag Faustmannilla oli keikka B72:n Acoustic Summer in the City -tapahtumassa ja sinnehän mun oli tietenkin päästävä. Pubi oli ihan täynnä ja siellä oli super kuumaa, mutta Keiner mag Faustmann oli just niin hyvä kun olin odottanutkin ja keikan jälkeen pääsin juttelemaan Robin kanssa (joka muuten kehui mun saksaa!) ja sain molempien jäsenten nimmarit juuri ostamaani kassiin. Vieläkin hymyilyttää :)

Universität Wien

Votivkirche

Tiistaina me mentiin mun au pair -lapsosen kanssa Praterin huvipuistoon. Mä erehdyin tavoistani poiketen menemään yhteen laitteeseen, jota luulin samanlaiseksi kun Särkänniemen Koskiseikkailu. No ei se ollut. Vene pyöri koko matkan alas, mikä tuntui kertakaikkiaan hyvin epämielyttävältä. Juuri kun luulin selvinneeni koko jutusta kuivana ja hengissä pois, roiskahti vain ja ainoastaan mun päälle vettä ja olinkin sitten läpimärkä. No tytöillä tuntui olevan hauskaa ja aurinko kuivattu mun mekonkin aika nopeasti.

Keskiviikkona ei niin iloiset uutiset kantautuivat meidän postilaatikkoon. En päässyt kouluun ja muutama tunti menikin sitten ikävää kohtaloani harmitellessa. Onneksi Sonja houkutteli mut ulos ja me mentiinkin sitten sushille. Illalla viimeisetkin murheet unohtuivat kun me saatiin Sonjan kanssa yhteiskuva Pappalan baarimikon kanssa. Voi riemua!

Hassu pääpatsas

Torstaina me pidettiin ensin brunssi meidän takapihalla. Iltapäivällä suunnattiin vihdoin ja viimein Taidehistorialliseenmuseoon. Mä olen jo pitkään halunnut mennä sinne ja nyt sain aikaiseksi. Museohan olikin sitten ihan massiivinen ja jossain vaiheessa pieni turtumus alkoi iskeä. Mä tykkäsin eniten Kunskammerista ja Egypti-osastosta. Yläkerran keskiaikaiset maalaukset olivat pidemmän päälle melko pitkästyttäviä, koska niitä oli monta huoneellista. Rakennus itsessään on todella hieno, sekä ulkoa että sisältä. Mä kävelin joka paikassa niska kenossa, kun halusin tuijotella upeita kattomaalauksia ja koristeita. Vaikka Taidehistoriallinenmuseo oli hieno, en ehkä ihan ensimmäiseksi suosittelisi sitä kohteeksi täällä Wienissä. Esim. Ober-Belvederessä tai Albertinassa on mun mielestä paljon kiinnostavampia juttuja. Taidetta on myös paljon vähemmän, jollon siihen jaksaa oikeasti keskittyäkin.

Stadtpark

Museon jälkeen me suunnistettiin ensin nuudelikojun kautta (siis Wienin nuudelikojut on asia jota ei saa jättää välin täällä käydessään) Volksgarteniin lepuuttamaan jalkoja. Sieltä me mentiin vielä Schwedenplatzille jäätelölle. Schwedenplatzilla on ihan mieletön italialainen jäätelöpaikka, josta saa ihania annoksia. Mä söin tällä kertaa Panna Cottaa, joka oli taivaallisen hyvää.

Karlskirche

<3

Touhukas, mutta myös aivan ihana viikko takana siis! 

Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille (ja viimeistä viikkoa Wienissä mulle)!

Auf Wiederschreiben!

Österreichische Sauna

Tänään me koettiin Sonjan kanssa jotain hyvin outoa ja kummallista, nimittäin itävaltalaisten versio meille suomalaisille niin kovin tutusta saunasta.
Me mentiin mun au pair -lapsosen ja hänen kaverin kanssa yhteen Wienin uimahalleista. Paikassa oli tarjous, jolla uimatiloihin ja saunaan pääsi 12 eurolla koko päiväksi. Täällä ei siis uimahallihintaan kuulu sauna, ja yleensä se on myös todella kallis. Kesänmyötä joissain paikoissa on hintoja onneksi alennettu.
Mä lähdin ensin hortoilemaan yksikseni saunaosastolle, koska Sonja ei ollut vielä tullut. Saunatilat olivat tosi hienot ja uudennäköiset. Saunoja oli viisi erilaista; 90-asteinen sauna, bio-sauna, infrapunasauna, höyrysauna ja yksi melko normaali sauna. Mä hengailin hetken bio-saunassa jossa oli lämmintä noin 45 astetta, eikä löylykauhaa tai -sankoa näkynyt missään.
Sonjan saavuttua menimme tutustumaan tarkemmin muihin saunoihin. Me yritettiin löytää löylysankoa, mutta niitä ei ollut missään. Me näytettiin varmaan niin eksyineiltä, että paikan työntekijä päätti informoida meitä muutamista säännöistä. Uimapuku päällä ei saa mennä saunaan. Saunassa saa olla 12 minuuttia kerrallaan (siis mitä ihmettä?).
Yhdessä seinässä oli 20-kohtainen ohjeistus saunakäyttäytymiseen. Saunassa saa siis tosiaan olla 12 minuuttia kerrallaan. Sen jälkeen seurasi monimutkainen peseytymisrituaali, jonka jälkeen sai taas mennä saunaan. Uimapuku ei saanut olla päällä, mutta alastikaan ei saanut olla. Höyrysaunassa istuessamme meille tultiin myös sanomaan ettei siellä saa olla pyyhettäkään mukana. Mä en tiedä miten meidän olisi ollut tarkoitus olla olematta alasti ilman pyyhettä ja uimapukua... Ja kenen mielestä saunassa käyntiin edes tarvitaan näin miljoonatuhatta ohjetta? Siis ihan oikeasti!
Sauntailat olivat yhteiset miehille ja naisille. Suomalaiseen miehet-naiset jaotteluun tottuneena oli vähän outoa olla itse alasti kun ympärillä on miestyöntekijöitä joilla on vaatteet päällään. Joku korjausmieskin vaan hengaili työvaateissa kun me istuttiin lasiovien takana alasti. Saunojen ovenpielissä oli pienet nappulat, joissa toisessa oli nainen toinen oli pelkästään vihreä. Meille ei myöskään selvinnyt että oliko näillä painikkeilla joku merkitys.
Mä oon aikasemminkin hämmentynyt joistain itävaltalaisista tavoista, mutta tämä oli kyllä eka kerta kun mulla oli koko ajan vaan tosi epätietoinen ja epävarma olo siitä että mitä tapahtuu ja mitä mun pitää tehdä. Me mietittiin koko ajan että mahdetaankohan me nyt rikkoa jotain sääntöjä jos me nyt tehdään näin tai noin. Ei mikään rentouttavin saunaelämys todellakaan. Onneksi mä kohta pääsen mökille saunomaan!

Juhannus ja Donauinselfest

Vähän myöhässä kirjoittelen postausta mun ensimmäisestä juhannuksesta poissa Suomesta. Juhannusviikonloppuna täällä järjestettiin Donauinselfest, joten sen aiheen jutut tulevat myös tähän postaukseen.
Perjantai-iltana me käväistiin tutustumassa Donainselfestin alueeseen ja yritettiin mennä katsomaan Amy McDonaldia. Lavan löytäminen oli kuitenkin vaikeampaa kun me oltiin tajuttu, joten lopulta meiltä jäi Amy näkemättä. Festarialue oli ihan massiivinen ja me myös ilmeisesti tultiin aivan alueen toiselta puolelta sisään, eikä oltu lainkaan ajateltu miten paljon jouduttaisiin kävelemään.

Maisemia Tonavan yli Donaustadtiin

*

Perjantaina mä menin yöksi mun ystävän Vilhelmiina luo, koska meidän oli tarkoitus viettää lauantaiaamupäivä kokkaillen juhannuspiknikkiä varten. Me tehtiin meille evääksi perunasalaattia, kreikkalaisia lihapullia ja vadelma-rahkakakku. Lauantaina me otettiinkin sitten suunta kohti Donauinseliä ja Wieson piknikpaikkaa.

Matkalla ehti nälkä jo yllättää, joten ostettiin matkaevääksi jäätelöä.*

Piknikpaikka oli aika syrjässä, Tonavan varrella keskellä hiekkaa. Ei ehkä ihan se kaikista kaunein ja viihtyisin paikka mun makuun, mutta ihan okei. Wienissä on musta niin kivoja puistoja, että mä olisin ehkä ennemmin mennyt sinne.

Muutaman tunnin istuskelun (ja syömisen) jälkeen alkoi sataa vettä. Mä olisin ollut heti valmis keräämään kimpsut ja kampsut kasaan ja poistumaan sisätiloihin. Muita sade ei kuitenkaan tuntunut häiritsevän (kummaa porukkaa), joten sinne me sitten jäätiin istumaan sateeseen. Suomitunnelma huipussaan!

Nam nam!

*

Sunnuntaina oli Donauinselfestin kohokohta eli Hurts! Mä oon kerran nähnyt Hurtsin livenä Ruisrockissa ja tykkäsin silloin siitä ihan super paljon! Niimpä odotin nytkin keikalta tosi paljon, enkä onneksi joutunut pettymään. Juontajan mukaan paikalla oli noin 80 tuhatta ihmistä katsomassa samaa keikkaa ja ihmisiä näyttikin kyllä olevan silmän kantamattomiin. Bändin laulaja oli opetellut vaikka miten paljon saksaa ja mä olin siitäkin jo ihan vaikuttunut, mutta oli keikka muutenkin kaikin puolin tosi hyvä.

Mun täytyy vielä kehua sitä, miten hienosti täällä osataan järjestää tällaiset isot massatapahtumat. Donauinselfest oli siis ilmainen kolmepäiväinen festari, jossa jo pelkästään perjantain aikana kävi noin 800 tuhatta ihmistä. Hurtsin keikan jälkeen mä olin ihan varma että me joudutaan keskellä kauheaa kaaosta kun koitetaan päästä metroon. Olin kyllä tosi väärässä. Metroon menevät ihmiset oli ohjattu eri reittiä sisään, kuin ulos tulevat, järjestysmiehet ja poliisit valvoivat laitureita ja metrot kulkivat parin minuutin välein. Kotiinpääsyn kanssa ei ollut kerrassaan mitään ongelmaa. 

* merkityistä kuvista kiitos kuuluu Vilhelmiinalle

Sadepäivän ilo

... on Linda McCartneyn valokuvanäyttely Kunsthausissa.

 Mä tykkään ihan hirveästi ihmisistä otetuista valokuvista. Varsinkin kasvokuvista. Mä myös tykkään The Beatlesista ja erityisesti Paul McCartneysta. Niimpä tämä näyttelyhän oli kuin mua varten tehty, koska suurin osa kuvista oli Linda McCartneyn perheestä. Mun lemppareita olikin mustavalkoiset kuvat Paulista ja tilannekuvat lasten kanssa. Niistä huokui sellainen ihana elämänilo ja aitous.
Näyttely oli kokonaisuutena jollainlailla viehättävä ja sympaattinen.Vähän kuin olisi hetkeksi karannut muuta maailmaa pois, keskelle jotain ihan muuta. Sen jälkeen olikin hassua pelmahtaa keskelle vilkasta Landstrassea ja kaatosadetta.

Kuva täältä

Eilen me käytiin katsomassa The Third Man-niminen elokuva, koska se on kuvattu Wienissä. Mä oon jo pitkään halunnut mennä katsomaan jonkun mustavalkoisen elokuvan leffateatteriin, joten siinä mielessä eilinen elokuvailta oli oikein onnistunut. Elokuva itsessään oli aika tylsähkö ja mun keskittymiskyvylle vähän liikaa. Mä kovasti kyllä yritin pysyä juonessa mukana, mutta välillä huomasin pohtivani että mihin me voitaisi mennä syömään.
Kiinnostavaa oli kuitenkin nähdä sodan jälkeistä, pahastikin vaurioitunutta Wieniä. Monet tutut paikat olivat ihan eri näköisiä ja monet paikat näyttivät ihan vierailta, vaikka suurimmaksi osaksi tapahtumat sijoittuivat 1. Bezirkkiin.
Vaikka elokuva itsessään ei ollut kovin kiinnostava, oli mustavalkoinen elokuva ja ihana vanhanaikainen Burg Kino yhdessä kiva kokemus. Mua olisi kumminkin harmittanut jos en olisi käynyt katsomassa The Third Mania täällä ollessani.
Täällä muuten järjestetään The Thir Man -turistikierroksia, joilla pääsee tutustumaan elokuvan kuvauspaikkoihin. Muistaakseni täältä löytyy myös aiheeseen liittyvä museo.

Regenbogen Parade

Vienna Pride 2013

Burgtheater

Universität Wien

Ehe für Alle - Die Grünen

Normal sind schon die anderen - Piratenpartei

Koska tasa-arvo kuuluu kaikille.