Eine kleine Abenteuer

Maanantaina me lähdettiin Sonjan kanssa sushille keskustaan. Oltiin aikasemmin bongattu kivan näkönen sushipaikka, joka oli myös halpa. Mä en oo koskaan aikasemmin syöny sushia missään ihan oikeassa sushiravintolassa. Oon täällä muutaman kerran maistanu sitä jossain buffeteissa, mutta muuten sushi on mulle tosi uus juttu. Onneksi on tullut sitäkin kokeiltua, koska oon ihan rakastunut nyt sushiin. 

Mun annoksessa oli vaan erilaisia makeja, jotka oli kaikki tosi hyviä.

Sonjan annoksessa oli vähän monipouolisempi valikoima. Mä maistoin tota valkosta kalaa, mutta oon niin huono syömään puikoilla että se vaan hajos ennen kun pääsi mun suuhun asti. 

Jälkkäriksi oli litsiä ja onnenkeksi.

Sushien jälkeen me ajateltiin mennä vielä jonnekin teelle, ja lähdettiin vaan ilman mitään sen kummempaa suuntaa harhailemaan ympäriinsä. Mulle on edelleenkin vähän epäselvää että miten me päädyttiin Stadtparkiin, mutta jotenkin me nyt siinä onnistuttiin. Stadtpark ei varsinaisesti ollut mulle mikään ihan uusi paikka, mutta se puoli siitä minne me tultiin oli kyllä ihan uutta. Siellä on oli aivan ihana rakennus (kuva alla), jonka oli tosi kauniisti valaistu.

Kurssalon

Näkymä Stadtparkin laidalta.

Ja toinen näkymä Stadtparkin laidalta. 

Stadtparkista me hypättiin metroon ja mentiin vaan jollekin satunnaiselle pysäkille, edelleen teestä haaveilleen. Me päädyttiin johonkin mulle täysin tuntemattomaan paikkaan, ja pienen etsinnän jälkeen löydettiin vielä aukinainen kahvilakin. Lopulta me tultiin kotiin bussilla joka ajo 12. kaupunginosasta 19. kaupunginosaan, niin että ajeltiin kaikkien niiden välissäkin olevien kaupunginosien läpi. Yleensä musta tuntuu että bussit hyppii esimerkiksi kahdeksannesta kuudenteentoista ilman mitään sen kummempaa logiikka, joten oli hauska nähdä miten maisemat ja paikat muuttu matkan varrella.

Eilen me käytiin vielä tyttöjen kanssa meidän kotikaupunginosassa lenkillä taas ihan uusilla kulmilla. Mä oon luullu että meidän lähellä on hulppeita ja hienoja taloja, mutta siellä missä me käytiin oli kyllä vielä hulppeempia ja vielä hienompia taloja. Ihan uskomatonta että joku oikeasti asuu sellasissa kartanoissa. Joka tapauksessa on ollu kiva nähdä kaikkia uusia paikkoja, kun välillä vähän tuntuu että mä aina jämähdän niihin samoihin paikkoihin.

Ja kyllä tänne on satanut lunta, ja tänään pitäisi kuulemma sataa lisää. Muut tuntuu olevan innoissaan, mutta mua tämä ei nyt riemastuta lainkaan. Onneks täällä kevät tulee joka tapauksessa ajoissa.