Alle viikko!

Eilen oli viimeinen työpäivä. Oli ihanaa riisua viimeisen kerran leipomovaatteet ja tietää, että enää ei tarvitse tehdä kinuskreemikakkuja. Olen hieman traumatisoitunut niistä. Aurinko paistoi kun pyöräilin kotiin ja teki mieli laulaa ilosta.Vaikka kuinka olen iloinen töiden loppumisesta, lähdin silti hieman haikein mielin. Työpaikallani oli niin monia ihania ihmisiä, joita minun tulee takuulla ikävä. Kiitos kaikille jotka piristitte minua, ettekä antaneet vaipua epätoivoon edes kinuskikreemikakkupäivinä ;)

Päivä jatkui iloisissa tunnelmissa kun kaverini järjestivät minulle yllätysläksiäiset. Menimme yhden ystäväni mökille, saunoimme, uimme ja pelasimme.  Laitan tähän muutaman kuvan illasta.

Henu virvelöi. Okei, myönnetään etten ymmärrä mitään kalastuksesta, mutta jotenkin tuntui ettei tämä ote ole se paras mahdollinen.

Viivin piti näyttää uskomattomat onkijan taitonsa meille. Yllättävää kyllä, me ei saatu kalaa grillattavaksi.

Ihanasta biisistä ihanat sanat. Kiitos kortista!

Sardiini ei ole jalokivi, eikä huuhkaja ala u:lla, mutta avista on hauska peli. Siitä huolimatta että olin aivan toivottoman huono siinä.

Hullu valokuvaaja.

Kiitos Viivi, Iipu ja Henu ihanasta illasta!

Tänään lähden illalla Jyväskylään Iidan luokse. Jään sinne yöksi, ja huomenna tapaan au pair perheeni ensimmäistä kertaa. Vähän jännittää, mutta varmasti kaikki menee hyvin. En ehkä ihan vielä ole kunnolla edes tajunnut että olen oikeasti lähdössä vuodeksi pois. Ihan mahdotonta koittaa ajatella etten nää kavereitani vuoteen. Tai että mitä minun pitäis pakata mukaan. Se on ehdottomasti tämän hetkisistä ongelmistani suurin. En osaa ikinä pakata sopivasta oikeita tavaroita mukaan edes viikonlopuksi, miten muka osaan pakata tavaraa koko vuodeksi? Jos voisinkin ottaa mukaan kaiken omaisuuden, mutta matkalaukun 20 kilon painoraja rajoittaa hieman. Viime yönä heräsin pohtimaan että mitkä kengät otan mukaan, ja tänään ole ravannut ympäri Jämsää ostamassa kaikkea tarpeellista. Täytyy ehkä ruveta jo pakkaamaan, niin kerkeän purkaa ja uudelleenpakata matkalaukkuni vielä moneen kertaan.

Katsotaan kirjoitanko seuraavan kerran sitten jo Wienistä!